Jaalasta jalkaan -sukat

 VIHDOINKIN ratkesi Jaala -aiheinen neulekilpailu! Osallistujat roikkuivat kuin löysässä hirressä puoli vuotta. Osallistumisaikaa pidennettiin reilusti ja julkaisupäivä siirtyi viime lauantaihin, jolloin Verlassa oli villapäivä.  

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni neulesuunnittelukilpailuun.  Paljon neulon  kaikenlaista omin nuotein, mutta ohjetta en olekaan joutunut tekemään.  Siihen meni paljon kauemmin aikaa, kuin neulomiseen.  Tein tietokoneelle exel -ruudukkoja, joihin mallailin eri kuviot. Lopulta sain homman valmiiksi ja toimitin sukat ohjeineen perille, vain kuullakseni, että aikaa oli pidennetty....  ohhoh.   Kilpailuun oli siis tarkoitus neuloa joko villapaita, tai sukat. Koko-ohjeet oli annettu, eli ei lastenkokoja.  Jokunen osallistuja oli ehtinyt tehdä jopa kaksi työtä kisaan. 

Kilpailu oli kaikille avoin. Ei siis tarvinnut asua Jaalassa.  Minäkään en asu, mutta mökki on Verlassa, joka kuuluu Jaalaan, joka kuuluu Kouvolaan, jossa minäkin kuntien yhdistymisen myötä asun. Kaikki liittyy siis kaikkeen 😅

Työlle piti keksiä nimi. Minun sukkani ovat  nimeltään Jaalasta jalkaan. 

Pidän kirjoneuleista, kuten on ehkä jo vuosien myötä käynyt ilmi.   Villapaitaa en halunnut tehdä, koska sillä ei olisi käyttäjää.  Sukat olivat  tässä suhteessa järkevämmät. Aloin nähdä mielessäni kuvia, joita sukkiin voisi laittaa. 

Verlassa on pahvitehtaan patruunan pytinki, jonka pihan kukkaloisto toi väriä sukkien resoriosuuden jälkeen.  Osa väreistä on jälkipistelty. 

Pahvitehtaan siluetti kiehtoi ruudutettuna. Ikkunoiden lukumäärä ei täsmää, mutta rakennuksen tunnistaa samaksi. Ainakin minä 😉

Lapsesta asti kiehtoneet kalliomaalaukset piti ehdottomasti saada mukaan sukkiin. 

Siinähän niitä!  

Entäs Jaalan kalaisat vedet?   Pitihän sukissa kaloja olla, vaikka "meidän" järvessä niitä on aika vähän. 

Jaalan vaakuna on selkeä kuva, jonka sain ruudutettua neulokseksi.   Tynnyrin poikkipuut on jälkipistelty. 

Vaakunoiden taakse piti saada jotain samalla värillä. Sinne syntyi pari kesämökkiä. Tässä kohtaa minulle kävi joku aivopieru, jonka huomasin vasta valmiita sukkia päätellessä...   Ohje on kyllä oikein, mutta toisesta mökistä tuli isompi.  En lähtenyt enää korjaamaan mokaani, joka kävi jo ennen kantapäitä.  Onhan niitä eri kokoisia mökkejä olemassa 😃 Näissäkin pientä jälkipistelyä.

Vaakunan ja alla olevan leikkimökin kuvat nappasin netistä. 

Sain sukat palkintotilaisuuden jälkeen kotiin ja otin vielä pari kuvaa mökin pihassa.  Sukat olivat olleet pitkään toisin päin taitteella, eivätkä oikein oienneet.  Ihmettelin koko esilläolon ajan sitä, että sukat oli ylipäitensä taitettu sivuttain, jolloin kaikki isommat kuviot olivat vain puolikkaina näkyvissä.  Kaikista ei varmaan saanut edes mielikuvaa, mitä ne esittivät.  Kuvat osoittavat kuitenkin eteen ja taakse. 

Lanka on Nallea, jota kului 178 grammaa. Puikot olivat kokoa 3.  Muutenkin lähdin mukaan vähän kokeilumielellä ja langat ovat niitä, joita kotoa sattui löytymään. 

Alla sukat roikkuvat telineessä, joka on aika hassu. Ostin sen yhdestä sisustuskaupasta, jossa käytiin äidin kanssa tutustumassa.  Siinä on kapea koivuhalko, johon on kiinnitetty koukkuja. Toivottavasti tätä ei kukaan heitä grillituliin 😅

Taustalla taas tuo iänikuinen tervaleppä.  Taustalla, hieman oikealla näkyy myös tuollainen saareke, joka oli kasvanut täyteen pajukkoa ja lepikkoa. Tein siinä melkoisen homman, kun raivasin pois nuo kaikki. Näkymä on nyt paljon selkeämpi. 

Kilpailun päätöstilaisuus oli Verlassa. Partiolaiset olivat pukeutuneet osallistuneisiin villapaitoihin ja pitelivät käsissään villasukkia. Paitoja oli 9 ja sukkia 8.  Tuomaristo valitsi villapaitojen voittajaksi  Hyvikäs -nimisen paidan, joka on viides oikeasta reunasta. Sen kuviot on otettu Jaalan kansallispuvun esiliinasta.  Voittajasukiksi oli valittu  Konut tossukat, joita pitelee tuo voittajavillapaidasta oikealla seisova tyttö. 

Alla nuo äsken mainitut näkyvät paremmin.  Minun Jaalasta jalkaan sukkani tulivat toisiksi yleisöäänestyksessä. KIITOS KAIKILLE ÄÄNESTÄNEILLE! 💖

Kaikki neuleet näkyvät parhaiten Jaalan Kädentaitajien sivustolla TÄÄLLÄ. 

Olen tosi tyytyväinen sijoitukseeni ja siihen, että ylipäänsä sain tehtyä aiheenmukaiset sukat ja niihin vielä ohjeetkin.  Nyt vaan kohti uusia seikkailuja!   

3 kuvaa heinäkuulta

 3  kuvaa kuukaudessa, eli Kristiina K:n haaste  oli tässä kuussa erityisen vaikea. Pohdin näitä kuluvan kuun ensimmäisellä kirjaimella alkavia sanoja useaan otteeseen ilman tulosta. Nyt alkaa H -kuukausi olla niin lopuillaan, että on pakko keksiä 🙈

Tänään lähdin mökiltä kohdatakseni loman jälkeisen työpäivän.  Tunnelma aamupalalla oli HAIKEA. Tuuli puhalteli kevyesti ja aamu oli melko lämmin jo 7 aikaan.  Huonosti nukutun yön jälkeen oli ihana istahtaa ulos kahvittelemaan, kasvot kohti tuulenvirettä.  Sama juttu, kun käytiin Merrin kanssa vielä rannassa katsomassa, onko järvi paikoillaan. Tuuli oli lempeä ja raikas.  Nämä hetket haluan muistaa  niinä työpäivien hetkinä, kun olo tuntuu väsyneeltä. 

Kohta HÄKKI HEILAHTAA!   Se on Frodolla tarkoituskin. Se ei halua ulkoilla mökillä.  Se otettiin vähäksi aikaa valjastelemaan, mutta heti kun se näki ulkoiluhäkin, se päätti mennä sinne. Harmi vaan, kun se oli verkon väärällä puolella. 

HAU HAU -olutta!   Verlan kahvilassa näin tällaisen rivistön, eikä minulle vielä nettitutkiskelun jälkeenkään auennut, että kenelle tätä olutta juotetaan; ihmisille vai koirille??   Joku oluen tekijä oli saanut seurakseen koiran, joka toi ilmeisesti onnea hänen toimilleen ja siitä syntyi  koiraolut.  Onneksi se ei ole kissaolutta, tai joutuisin vielä syvemmin miettimään tätä asiaa. 

Pian on jo E niin kuin elokuun aika. Ehkä se on helpompi kirjain 😊

3 viikon loma on ohi ja työt alkavat iltavuorolla. Oli hyvä loma kaiken kaikkiaan, vaikka kävin kaukaisimmillaan vain Korkeasaaressa. Vietin yli puolet lomasta mökillä yksin, tai yhdessä jonkun kanssa.  Parasta oli ajattomuus, eli ilman aikataulua eläminen. Kävin useita kertoja lenkillä, etsin sieniä (melkein ilman tulosta...), keräsin mustikoita, kannoin puita, lämmitin saunaa, uin... eli kaikkea sitä, mitä mökillä voi tehdä.  Parasta lomapäivässä on tietoisuus siitä, että seuraavana ja sitä seuraavanakaan päivänä ei tarvitse lähteä töihin.  Tänään kuitenkin tarvitsee..... joten ....   haikein terveisin Sartsa, entinen lomalainen. 

Tuolit uuteen kuosiin

 Mitä tarvitaan keittiön tuolien uudistamiseen?  Reippaasti rohkeutta ja asennetta, sekä luja usko lopputulokseen 😄 Pahin, eli kankaan hankinta oli melkoinen kynnyskysymys. Olen vaihtanut tuoleihimme pääliset viimeksi 2019. Löysin tuolloin edullisen verhoilukankaan Tallinnan  Karnaluksista.  Kangaskaupan hinnoilla pakalta ostettu kangas pelotti nyt kovasti.  Aina on se mahdollisuus, että homma menee syteen ja saveen, kun en ole mikään oikea verhoilija tai ompelija.  Yritin kuitenkin sinnikkäästi mitata tarvitsemaani määrää. Sain arvioitua ihan oikein mahdollisen kankaan leveyden, eli 140cm. Sitten mittailin ja laskeskelin...  4,5 metriä.  Huh!  Mitkähän mahtavat olla hinnat...?   

Reippaasti kangaskauppaan äiti tukena ja turvana 😅  Äiti kannattaa siis ottaa mukaan aina elämän hankalissa tilanteissa.     Verhoilukankaat olivat kaikki 19.90 euroa metriltä.  Lievä ahdistus hukkaanheitetyistä rahoista yritti edelleen nostaa päätään.   Valikoima kaupassa ei ollut päätä huimaava. Yksivärisiä oli paljon, mutta sellaisia en halunnut.  Värillisissä oli hieman..hmmm... erikoisiakin. Yksi olisi miellyttänyt, mutta sitä ei ollut pakalla riittävästi.  Yksi kissakangaskin olisi kelvannut, mutta se oli niin lähellä aiempaa, että hylkäsin senkin. Aiemmassa oli jopa kauniimmat kissakuvat, kuin tässä.   En ole varsinaisesti kukkaihmisiä, mutta kukkakangas sieltä kuitenkin mukaan lähti. Sen nimi on Versot Edenissä.

Merri on tietysti vapaaehtoinen, kun aletaan leikkaamaan kangasta. Niin se oli edellisenkin uudistuksen aikaan TÄÄLLÄ.  En muistanut, että edellisestä kerrasta olikin jo näin kauan, 5 vuotta!   Jo oli aikakin toimia.  Vanhat pääliset olivat nuhjuiset ja joku nimeltä mainitsematon kissaherra oli testannut niihin kynsiään aina tilaisuuden tullen.  Merrin keino herättää huomiota on tehdä juuri testiluontoinen kynsähdys, jotta se herättää ihmisten huomion 😸 Frodoa eivät niinkään tuolit ole kiinnostaneet. 

Vanhat päälliset olivat siis tämän näköiset. Vieressä olevan puusohvan päällinen saa jäädä. Siinä on leveä istuintyyny. Kissakangas jää siis edelleen elämään. 

Homma alkoi vanhojen päällisten poistamisella. Niitit irti ja tuolit palasiksi. 

Ruuvien irrottelu kävi jo työstä. Metallijalat ovat painavat ja olen potkinut niihin varpaitani vuosien varrella aika monta kertaa. Auts!    Tuoleissa on  kuitenkin kiva istua, kun niissä voi vähän  heilua.  Kuulun niihin ihmisiin, joiden on vaikea istua täysin paikallaan, jos on mahdollisuus heijata 😂

Huh, minkä näköiseksi oli mennyt alta löytynyt keinonahka!  Alunperin vaihdoin kissapäälliset siksi, että Merri oli testaillut selkänojiin kynsiään leikkiessään trapetsitaiteilijaa. Tämä vaihto siis vuonna 2019. Tuolit on ostettu meille mitä luultavimmin jo ennen Merrin tuloa 2018 vuoden alkupuolella. Kuka muuten ostaisi keinonahkatuoleja kissatalouteen??  😃  Alan siis pikkuhiljaa ymmärtää, että tuolit ovat jo oikeasti aika vanhat ja vielä vaan saavat lisäaikaa!   Mietin, miten keinonahka on noin hapertunut. Mitä jos en olisi koskaan päälystänyt tuoleja?   Ei näköjään kovin kestävää materiaalia.  Nyt tuo hirvitys jää jälleen piiloon kankaan alle.  Keinonahan alla on  jotain irtoavaa pehmikettä, joten pohjia myöten purkaminen ei tullut kyseeseen. 

Kangas oli lopulta aika helppo leikata ja ommella, koska sain mittoja edellisistä päällisistäni.  Yläosa on huppumallinen. Ompelin sen koneella tuplasaumoin.  Alaosan kiinnitin niittikoneella tiukaksi.  Istuinosa on kangaspala, jonka kiinnitin suoraan niittikoneella paikoilleen. Ompelua oli siis lopulta aika vähän. Työläin homma oli osien kiinnittäminen toisiinsa, eli ruuvaus. 

Alla ennen-jälkeen -otos.  Muuttui edukseen, vai mitä?  

Siinä koko uusi uljas rivistö!   Seuraavat 5 vuotta pitäisi taas kestää. 

Samaan juttuun otetaan nämä jakkarat, kun ovat samaa projektia. 3 koivupuista jakkaraa, iältään kymmeniä vuosia.  Olen jo pitkään miettinyt, miten uudistaisin nämä hieman kulahtaneet pinnat. Olin suunnitellut jotain virkattua päälistä tms. mutta ei lähtenyt käyntiin.  

Muistin ostamani kalkkimaalin, jota moni bloginkirjoittaja on kehunut.  Minulla oli aiemmin vähän huonoja kokemuksia, mutta tämä uusi maali oli vähän erilaista.  Mies vähän epäili, ja minäkin vielä maalausvaiheessa,  mutta aika näyttää. 

Jälleen ruuvausta. Jalat irti. 

Puuliiterin seinää vasten kuivattelin maalaamani jalat. Kolme kerrosta maalia.  Toisen kierroksen jälkeen tuli viimeisen jalan kohdalla dominoefekti..... Onneksi maali kuivaa melko nopeasti, eikä kaikki mennyt suttuun.   Kalkkimaalausta ennen ei tarvitse käsitellä pintoja mitenkään. 

Haaveilin päällystäväni myös nämä jakkarat. Meillä on jonkin verran pehmusteita kotona. Tämä pehmuste oli joskus käärittynä jonkin postin kuljettaman pakkauksen päälle, eli hyvää kierrätystä!  Leikkasin siitä aavistuksen isommat ympyrät, kuin tuo varsinainen istuinosa.  En kiinnittänyt sitä erikseen.

Pehmuste jäi nätisti kankaan ja jakkaran väliin. Tässä kohtaa niittikone ei toiminutkaan. Puu oli liian kovaa.  Suunnittelin naputtelevani pieniä nauloja tuohon kiinnitykseksi, mutta mies lainasi töistä jykevämpää niittikonetta. Hän myös auttoi kankaan kiinnityksessä.  Tässä kohtaa hän varmaan kertoo laittaneensa pääliset, kuten aiemmin kertoi leiponeensa kaiken, kun oli auttanut minua 😁

Ruuvien kiinnitys oli jälleen hikistä hommaa.  Jalkojen pehmikkeeksi etsin vielä huonekaluhuopaa. Pelkään kalkkimaalin jättävän muuten jälkiä lattiaan.  Muutenkin pehmike on hyvä juttu. 

Nätti kolmikko!  

Ei uskoisi, että jakkarat ovat niin vanhoja!   Meinasin jo heittää ne pois jossain vaiheessa. 

Lopuksi on todettava, että ostin 70cm liikaa kangasta. Mittaus ei siis täysin onnistunut. Tuo olisi ollut reilu 10 euroa hinnasta pois. Parempi kuitenkin näin, kuin että olisin joutunut ostamaan lisää kangasta.   Lopusta aion tehdä pari tyynyä.  Luulin, että minulla on talo täynnä sisätyynyjä, mutta yhtään ei ollut vapaana, joten joudun lykkäämään tyynyprojektia vähäksi aikaa. 

Kesä kulkee vääjäämättä eteenpäin. Loma jatkuu vielä hetken, vaan eipä mennä asioiden edelle 😎

Teidän Majesteettinne Pipo

 Idea kruunupiposta jäi vaivaamaan. Keltaista lankaa ei kuitenkaan ollut enempää. Äiti ehdotti, että tee yläosa toisella värillä. Aikani pähkäiltyäni päädyin punaiseen, jota sattui olemaan.  Aika kuninkaallinen väriyhdistelmä, vai mitä?

Merri pysytteli nyt erossa tästä kuvausprojektista. 

Pingviineillä ei ollut mitään poseerausta vastaan!  Nalle Puh -pallo on edelleen pään korvikkeena. 

Tämä on vähän keltaista pipoa suurempi. Lanka on edelleen 7 -veljestä, jota kului 117grammaa (kiitos uusi, tarkka vaakani!).   Aloitin tuon kruunuosion vähän alempaa, kuin aiemmin.  Alaosa on virkattu pylväillä alemman kerroksen pylväiden varsiin takakautta. Yläosassa vaihdoin alemman kerroksen pylväisiin etukautta. Pinta on vähän eri näköistä. 

Kävin äidin kanssa kangaskaupassa täsmäostoksilla (huom! ei mitään ylimääräistä) ja syömässä. Voi että tykkään maksakastikkeesta ja perunamuusista. Sitä saa harvassa ruokapaikassa.  Kotona en viitsi maksaa paistella. 

Käytiin myös kierrätyskauppa Fidassa.  Löysin aika kivan trikoohameen. 

Alkoi tuntua siltä, että tarvitsen tällaisiakin juttuja. Alla musta lokerikkokansio. Huomatkaa Centrum -merkki! Onko vähän vanhaa tuotantoa??   En minä kyllä merkin takia tätä ostanut. Ajattelin lajitella askartelujuttuja tähän.  Tuo sydämenmuotoinen muistikirja tuntui siltä, että siihen voisi liimata jotain.  Kohta varmaan Repolaiselta tulee jotain vinkkejä 😀

Päivänjatkoa jälleen juuri Sinulle!   🎶

Kruunupipo

 Ilme kertoo kaiken?  Merri suostui juuri ja juuri olemaan testisovittaja tämän kuninkaallisen kruunupipon kuvauksessa.  Ilme on kärsivä, mutta myös kärsivällinen. Mitä tuo ihminen on taas keksinyt...

Virkkasin mökillä marinoituneista langoista/ jämälangoista (miten vaan) kruunupipon.  Lanka on luultavimmin 7 -veljestä ja koukkuni oli muistaakseni 4. Virkkasin pylväitä niin, että virkkasin seuraavan kerroksen pylvään aina alempana olevan pylvään varteen takakautta.  Piposta tuli paksu. 

Sitten vaan mökin pihapiiriin etsimään kuvauksellista kuvauspaikkaa! 

Yksi hupi näiden kesäkäsitöiden kanssa on juuri tuo kuvauspaikan etsiminen. 

Virkkasin tuon pitsin nk.kruunuksi jälkikäteen. Löysin osviittaa Pinterestistä, mutta jouduin muokkaamaan mallia, kun siitä olisi tullut liian painava.  Lankaa kului kaiken kaikkiaan 90 grammaa. 

Pallopäätä sai kuvauksen aikana toimittaa aito pallo.   Ikävä kyllä pikkutytön päähän ei tämä luomus mahtunut. Virkattu reunus ei anna yhtään myöten. Minulla ei ollut mittoja, joten vetäisin alun ketjusilmukkamäärän ihan hatusta.  Kirjaimellisesti.  Joku vieläkin pienipäisempi saa tästä joskus pipon. 

Frodon mökkireissu meni pitkästä aikaa hyvin.  Päivisin se tosin edelleen vetäytyy omiin piiloihinsa nukkumaan, mutta viipyilee siellä vähemmän aikaa, kuin aiemmin.  Se on todellinen yöeläin. Yksi yö meni kertakaikkiaan härdelliksi, kun sillä riitti virtaa aina vaan, eikä Merri lähtenyt leikkiin mukaan. Nukkui mokoma! 

Lepohetkeä mahdutaan viettämään samalle sohvalle.  Tätä kuvaa katsoessa oli pakko etsiä yksi vanha kuva arkistoista...

Frodo tykkäsi Merristä niin kovasti jo ihan pienenä. Se hivuttautui vähän salaa Merrin viereen sohvalle.   Oli aika iso kokoero tuolloin. Merri on edelleen isompi. Frodosta on kasvanut jässikkäjäpikäinen 😺😺

Aika harmaa ja  kostea keli. Ei ehkä pyykkipäivä...   😜 Kerran kesässä pitää ottaa riski ja viedä pyykit pihalle, vaikka on selvästi sadetta ilmassa. Aina ei kuitenkaan sada, vaikka meinottelisi.  Eilen satoi koko päivän ja illalla keräilin huomattavasti painavammat pyykit sisälle kuivumaan. 

Meillä on keittiö kuin myrskyn jäljiltä. Tein eilen puolille öin vähän ompelujuttuja, mutta niistä myöhemmin. Aavistuksen jäivät vielä kesken. Pitää hakea kai vasara. 

Heikunkeikun juuri Sinulle! 

Ei kissoja tällä kertaa

 Minä pääsin toisten siivellä Korkeasaareen!   En kuvannut yhtään oikeaa eläintä, vain näitä epäaitoja 😂

Taisin jäädä vähän koukkuun itsekin, kun vanhin lapsista oli pienenä aivan haltioitunut näistä jättiläisistä. 

Näihin tutustuttiin kaikenlaisten dinosauruskirjojen myötä. 

Poika osasi 4-5 -vuotiaana kaikkien näkemiensä dinosaurusten latinankieliset nimet.  

Onhan näissä nyt jotain upeaa! Tällaisia otuksia on maapallolla elänyt niin kauan ennen ihmisen ilmaantumista! 

Mikäli Jurassic Park -elokuviin on uskomista, ei näiden Korkeasaaren dinojen kokoluokka ole ihan oikea. 

Isoja ovat kuitenkin ja osa liikkuu ja ääntelee. 

Lihansyöjiä ja kasvissyöjiä, kuten nykyisetkin eläimet.  Mitä mahtaa tarkoittaa punaiset silmät?

Kirjastosta löytyi sellainenkin kirja, jossa näytettiin, missä dinosaurusten sisäelimet luultavimmin olivat. Tämänkin tuo alle kouluikäinen poika oppi nopeasti.  Mikäli emme jaksaneet aina seurata kirjoja ja kuvia, oli naapurin täti oiva kohde nuorelle luonnontieteilijälle. 

Tämä taisi olla kuvatuin hahmo.  Se karjui ja käänteli päätään. Selässä istui lokki aivan muina lintuina.  Ei ehkä sittenkään niin pelottavaa, vai?

Mukavaa muisteltavaa ovat myös Maa aikojen alussa -elokuvat. Oletteko nähneet niitä?  Pikkutassu, Jomppe ja Petri 😀

Tässä olisi tuunausideaa omalle pihalle, tai vaikka parvekkeelle!  Kankaista taiteiltu jättiläispapukaija!  Tämä on jotain sateenvarjokangasta tms.  Pysyisivätkö räkättirastaat pois marjapuskien kimpusta?

Sijaintia selvitettäessä käytettäisiin kommenttia: Se on se talo, jossa on papukaija pihalla! 

Minä olen eläimellistä sukujuurta. Siksi olikin päästävä kuvauttamaan itseni näiden sarvien alla. Jouduin hetken jonottamaan, että "toiset lapset" saivat äitinsä kuvaamaan heidät. Minulla ei ollut äitiä mukana. 

Sen sijaan oli muita!  Ihan parasta reisussa oli dinoista huolimatta pikkuinen tytöntyllerö 💖 Ensimmäinen reisu Korkeasaareen. Kaikki oli uutta. Eläimiä ei paljon nähty. Sen sijaan muiden lasten touhut kyllä kiinnostivat. Myös häkissä majailevien eläinten kuvat kelpasivat katsottaviksi, vaikka itse eläimiä ei näkynytkään.  Niin rauhallisesti ja hermostumatta tyttö jaksoi koko pitkän päivän ja ruokailunkin vielä siihen päälle.  Mummo ja ukki kiittävät! 

Ilma oli melko kuuma, ihmisiä oli aivan liikaa, lippujen hinnat olivat pumpsahtaneet reippaasti ylöspäin, reitit olivat sekaisin (remonttien takia?). 

Hauskin kommentti tuli erään perheen suusta. Katseltiin juuri yhteen aitaukseen, jossa ei näkynyt ketään. Mies vieressä sanoi, että siellä on taas sitä harvinaista ruohoa, johon nainen vastasi, että niin, vuodesta toiseen 😅