keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Arvonta

Kesään mahtuu monet villasukkaneuleet 😊  Satoi tai paistoi.


Nämä sukat on tehty Venlasta ja painoa niille kertyi 70g. Puikot kokoa 2½.  Nostetut silmukat joka kolmas kerros pintaneuleena.  Sopivat jalkaan, jonka koko on 38-39. 

Ainakin kahdessa blogissa olen nähnyt arvontaan yhdistettynä ns. jatkokertomuksen joko tarinan tai runon muodossa. Minusta ne ovat olleet tosi kivoja ideoita ja haluan itsekin kokeilla sellaista. Toivottavasti ideoijat eivät pistä pahakseen, vaikka käytänkin ideaa... 

Haluaisin RUNOMUOTOISEN  ja mielikuvituksellisen tarinan, joka on jopa vähän pelottava (mikä nyt kenellekin on pelottavaa 😉 ). Runon mallin saa jokainen itse päättää. Tämä ei ole niin vakava paikka, että pitäisi liikaa aivojaan vaivata. Mukavaa on, jos vaan heität sekaan oman osuutesi runotarinasta. 
Voittajan ilmoitan täällä 20.7. jälkeen, eli siihen asti on aikaa osallistua. Aika on vähän pitempi, koska luulen kesäaikana ihmisten viettävän enemmän aikaa muualla, kuin tietokoneen ääressä. Ehtii siis useampi mukaan. 
Jos olet blogini kirjautunut lukija ja sinulla on blogi, voin käydä ilmoittamassa voittosi siellä. Muussa tapauksessa jätä jonkinlainen yhteystieto kommenttisi jälkeen.   
Mikäli haluat liittyä lukijaksi, olisin siitä mielissäni, mutta se ei ole mikään  vaatimus tähän arvontaan osallistumiselle. Kaikki voivat siis osallistua. 

Tarina alkaa näin: 

AVAAN SILMÄT PIMEÄSSÄ,
MIETIN MISSÄ?
TUULI YMPÄRILLÄ UJELTAA.
JOKIN VARPAITANI KOSKETTAA......



Tästä siis aina seuraava jatkaa edellisen kommentoijan kirjoittamaan pätkään. 
Arvonnan voittaja saa nämä alussa näytetyt sukat. 

16 kommenttia:

  1. kostea pieni kuononpää
    sipaisee varpaitani,
    pieni rusakon -poika
    säpsähtää...
    oi nukahdinko keinuun,?
    miten kaunista sointua tuuli pitääkin,
    kuuntelen,ja haaveilen.
    pimeässä ,piha keinussa istuen:))

    Ihanaan arvontaan osallistun:))))
    Mukavaa keskiviikkoa ja ,kaunista kesäistä päivää;)

    VastaaPoista
  2. Ei paista aurinko, ei kuu,
    On vain tämä ja hiljaisuus.
    Tuuli ujeltaa, tuoden tuoksun mukanaan.
    Kesäyön unelias tahti,
    pian aurinko nousee, on aika uuden päivän.

    VastaaPoista
  3. ... mustarastas vaikenee öisestä laulustaan,
    mietin pelkäsinkö pimeää, vai öistä rapinaa,
    menen piha keinustani sisälle,
    mutta mikä tuo ääni on joka tulee keittiöstäni...

    VastaaPoista
  4. Osallistun arvontaan, kun olen villasukkien ystävä,
    muuten tosi kiva tarina varmaan tulee, aion seurata mitä sitten tapahtuu.

    VastaaPoista
  5. .. Keittiössä kiiluu kaksi hiileä. Ovat kuumia eikä viiliä. Sytytän valot, kissa sieltä kurkkaa ja sanoo..

    VastaaPoista
  6. ja katin kontit,
    minä mikään kissa ole
    olen kotitonttu Uolevi
    ja jos juuri nyt en saa viiliä talkkunan kanssa pöytään
    niin joku kuolevi

    VastaaPoista
  7. Sikin sokin sukkaset,
    Takki sekä rukkaset,
    takkikin ihan nurinpäin.
    Kuka kaiken sotki näin?
    Kotitonttuko?

    VastaaPoista
  8. Parempi valot sammuttaa,
    muuten alkaa kammottaa.
    Palaan ovelle
    ja juoksen taas pihalle.

    -minttu47-
    minttu47@gmail.com

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Vaan mitä siellä nään,
    jonkun villin pään!
    Kuka hän on,
    tiedä en,
    mutta ainakin peloton.
    Tästä aion ottaa selvää!

    VastaaPoista
  12. Heräsin olin nukahtanut pihakeinuun se villipää oli pörrötyyny mitä olin puristanut rintaani vasten olin nähnytkin unta vai olinko... Vapisin kauttaaltani.

    VastaaPoista
  13. Huokaisin helpotusta,
    turhaan sydän pomppii kauhusta.
    Itselleni nauran,
    se oli unta vaan.
    Kepeästi nousen istumaan,
    jalat reunan yli roikkumaan.
    Silloin joku varpaisiini
    nappaa kiinni!
    Hiisukas (hiisukas(at)gmail.com)

    VastaaPoista
  14. Oi kuinka fiini,
    tuo pienen pieni siili.

    VastaaPoista
  15. Ilman onkea ja matoa
    on turha pyytää kalasatoa.
    Siis riennän kaupan tiskille
    ostan ruokaa piskille
    ja siilille silakoita,
    itselle uusia perunoita.

    VastaaPoista
  16. Annoin kuppiin silakoita,
    toiseen kuppiin nappuloita,
    (koiranruokaa siis)
    mutta siitä viis
    koira söi silakat, jäi siilille nappulat.
    Pitäis keittää perunoita,
    ettei mahan murinoita
    tarvitsis enää kuunnella.
    Voiskohan jo rauhoittua!
    Ei ihan vielä, joku istuu keinussani....

    Armi

    VastaaPoista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!