Peputin nro 4

 Olen jo toista vuotta suunnitellut uuden peputtimen tekemistä. Nyt sain sen vihdoin tehtyä.  

Aivan ensimmäinen peputtimeni on ollut usein käytössä ja tykkään siitä.  Se on tehty Ruusu -unelmia -blogin ohjeella (TÄÄLLÄ).  Lankana oli tuolloinkin 7 -veljestä. Voisi kuvitella, että siitä langasta tulee aika paksu, mutta se on ollut talvikäytössä (ja vähän keväällä ja syksylläkin) oikein hyvä valinta.  Ainoa  huono puoli on ollut lievä venyminen.  Ajattelin sen johtuvan puikkovalinnastani, joka oli nro 5.  

Olen käyttänyt hamosta housujen päällä. 

Kakkonen ja Kolmonen löyttyvät TÄÄLTÄ JA TÄÄLTÄ.  Tuo Ykkönen on kuitenkin ollut se, jota olen käyttänyt, muut olen antanut pois.  Päätin toteuttaa tämän uusimman sen ensimmäisen peputtimen silmukkamäärillä ja ohjeilla. 

Tähän uuteen halusin kuitenkin jotain omaperäisempiä kuvioita. Niitähän löytyi toisen harrastuksen, eli musiikin maailmasta.   Helmasta aloitin pianon koskettimilla, siitä siirryin nuottiviivastoon ja G -avaimeen, josta suoraan kahdeksasosanuotteihin. Tuon violetinpunaisen värin valitsin hameeseen talvitakkini perusteella. 

Koska Ykkönen oli hieman venynyt, päätin tehdä tämän hieman pienemmillä pyöröpuikoilla ja päädyin nro 4 kokoon.  Lankaa kului 302 grammaa. 

Ette näe tätä päälläni, koska sisäinen minäni luuli olevansa saman kokoinen kuin tuon aiemman kuvan ottamishetkellä. Lisäksi tuo puikkokoon pienentäminen oli sittenkin tässä tilanteessa huono ajatus.  Aion kuitenkin käyttää tätä ja venyttää sen mittoihini.  Toinen vaihtoehto on tekeytyä hameen mittoihin, mikä on kyllä huomattavasti vaikeampaa. 

Sam kävi meillä muutaman päivän vierailulla. Se sopeutuu porukkaan aina niin hyvin.   Se mahtui Merrin kanssa jopa sänkyyn nukkumaan, mikä on Merrille aina vähän arka paikka. Tästä tuloksena minä nukuin useamman yön tosi huonosti. Oli hankala vaihtaa asentoa ja meinasi tulla makuuhaavoja, kuten Repolaisellekin.   Yleensä kääntyilen monta kertaa yön aikana.  

Tässä Merri ja Sam ovat kynttiläillallisella. Frodo joutuu syömään pöydän alla 😂. No ei se suorastaan JOUDU, sillä se ei oikein edes osaa syödä tuolla ikkunapöydällä, vaikka se sinne pääsisikin.  Kyllä se suvereenisti käy kuitenkin Merrin vesikupilla. 

Kyllä on silmälaseista ihmiselle harmia!  Välillä ne ovat niin kateissa, että ei ole mitään rajaa.  Ensin joutuu   juoksentelemaan ympäriinsä etsimässä niistä "varmoista" paikoista. Sitten täysi pysähdys, kun ei muista yhtään, milloin ne olivat viimeksi päässä. Onneksi se oivallus tulee aina jossain vaiheessa. Tässä oltiin lumitöissä aamupäivällä.... 

Tänään päästään 2 -vuotispäiville 💖.  Siitä voikin todeta, että kylläpä mummollakin aika kuluu nopeasti 😅. Aika on mennyt ihan vilahtamalla. 

 

Suloista sunnuntaita Sinullekin!