Tulin kuntosalilta ja pysähdyin usein toistuvan huonon tapani mukaisesti postilaatikolle, hyppäsin autosta ulos, otin postin ja palasin autoon. Sen jälkeen ajoin tuolta portilta pihalle. Näin sitä liikuntaa harrastetaan! 😅 No okei... kyllä minä välillä jaksan kävellä pihaltakin sinne postilaatikolle.
Sisällä jaoin postin kahtia, sillä minullekin oli kirje! Yleensä kaikki menevät vain miehelleni.
Saukkis lähetti minulle jo toistamiseen Yoga kittens -kalenterin! Viime vuonna jo Merrin kanssa sihtailtiin, mitkä liikkeet olisivat meille sopivia. Nyt on joukossa uusia liikkeitä!
Maxie esittelee meille Soturiposeerauksen, jossa rinta ja vatsa venyvät, niska- ja hartialihakset rentoutuvat, keskittymiskyky paranee. Tätä voisin kyllä kokeilla. Näyttää helpolta (vaikealta, sanoisi Jope Ruonansuu 😆). Kokeilen heti tänään (ensi vuonna..😆).
Tämän olen kyllä joskus osannut! Nyt ei kyllä enää taida taipua, tai jalat katkeavat.
Michi tässä Lotus -asennossa avaamassa lantiota, venyttämässä nilkkoja ja polvia, kirkastamassa mieltä. Hän valmistautuu syvään meditaatioon.
Minäkin harrastan meditointia! (nukun päiväunet...😆).
Nyt menee jo vähän vaikeaksi! Osuuko siellä pehva maahan, vai onko ilmassa??
Bebe Tulikärpäsasennossa vahvistamassa käsivarsia ja ranteita, sisäreisiä. Liike vaatii sinnikkyyttä, jota minullakin on (ei yhtään... 😆). Pystyn nostamaan kaikki raajat ilmaan yhtäaikaa!(makuulla... 😆)
Merrillä meneillään Ylikävely -asento. Siinä kolme tassua on aina yhtä aikaa maassa ja yksi ilmassa. Vain yhtä tassua saa kerrallaan liikuttaa. Tämä lisää kärsivällisyyttä, kiihdyttää aivosolujen toimintaa ja lisää nälkää. Minäkin pystyisin tähän muuten, mutta ei ole tassuja.
Luulen, että seuraavaa liikettä ei voi tehdä kukaan...
Socks Skorpioni -asennossa. Siinä voimistetaan erityisesti eturaajojen voimaa, vahvistutaan henkisesti ja ruumiillisesti, vahvistetaan selkä- ja vatsalihaksia, sekä sisempiä kehon lihaksia.
En ole juuri tätä liikettä tehnyt, mutta harrastan päivittäin (en juuri koskaan... 😆) sisempien vatsa- ja lantiolihaksien kestokykyä.
Tästä tulee mieleen isäni, joka osasi kävellä käsillään, vaikka olikin hieman pyöreä rakenteeltaan! Muistan useammankin kerran, kun hän näytti meille lapsille, miten kävellään käsillään.
Kronos näyttää Käsilläseisonta -asennon. Liike vahvistaa selkä- , vatsa- ja pakaralihaksia, venyttää vatsalihaksia, vähentää takaraajojen turvotuksia, edistää sisäistä valaistumista.
Muistan, miten itsekin kävelin käsilläni lapsena (kaaduin aina selälleni... 😆). Nyt en uskalla edes yrittää, tai neulomisranteet napsahtavat! Jää sisäinen valaistuminen tulematta.
Tässä on niin monta tassua eri suuntiin, että menee hahmotuskyky heti alkuunsa. Näyttää vähän siltä, kuin tässä mentäisiin sitä rocketirollia!
Zinnia Bharadvaja´n käänne -asennossa. Liike tukee selkää ja sisäelimiä, tasapainottaa vartalonkannatusta, vahvistaa selän kiertolihaksia ja lisää hartioiden joustavuutta.
Kaksi seuraavaa ovat kuin ovatkin tuttuja, vaikka minulla ei olekaan häntää.
Santiago Superman -asennossa, jossa rintakehä, hartiat, käsivarret, jalat ja vatsa vahvistuvat, pakaralihakset kiinteytyvät, verenkierto vilkastuu, selkä ja häntä pysyvät joustavina.
Tätä liikettä olen tehnyt selkälihaksia vahvistamaan (jumiuttamaan... 😆). Nyt jää kyllä epäselväksi, osuuko tällä kissalla vatsa maahan, vai onko kenties vatsakarvojensa varassa. Siihen minä en pysty, luulisin...
Pati Alaspäin osoittavassa koira -asennossa. (vaikea uskoa...). Liike avaa selkää ja raajoja, vahvistaa käsivarsia, pidentää selkärankaa (ohhoh!), lisää tietoisuutta hengitykseen.
Jos minulla on selkä todella jumissa, teen juuri näin! Tuosta hengityksestä tulee mieleen outo juttu. Miten ihmiset hengittävät liikkuessaan? Tätä olen miettinyt kuntosalilla, jossa hengittäminen sisään ja ulos on erityisen tärkeää (😆 milloinpa ei...) . Olen huomannut, että hengitän paljolti samalla tavalla, kuin soittaisin huilua 😆, vain ääni puuttuu! Onko se siis outoa?
Tämä oli niin kiva yllätys taas, kiitos Saukkis 💕 Erityisen mukava oli myös mukana seurannut kirje. Siis ihan oikea kirje! Milloin viimeksi on tullut kirjeitä saatua tai kirjoiteltua? Ennen se oli tärkeä juttu, kun oli monta kirjekaveria ja lähiystävillekin tuli kirjoitettua, vaikka nähtiin usein. Koulusta sai ulkomaisten kirjekavereiden osoitetietoja. Minulla oli kirjekavereita useista maista, ainakin Filippiineiltä, Ruotsista, Norjasta, Turkista, muita en nyt muista. Oli kirjepaperilehtiöitä ja muistan itsekin koristelleeni papereita jollain Käsityölehden silityskuvalla, jonka väritin. Saukkiksen kirje on kuin tuulahdus menneisyydestä 😀 Miksipä ei voisi kirjoittaa taas kirjettä jollekulle hänen tapaansa? Haastan Sinutkin kirjoittamaan kirjeen haluamallesi henkilölle. Varmasti persoonallisempi, kuin tekstiviesti tai puhelu. Kirjettä voi pyöritellä käsissään vielä monta kertaa myöhemminkin.
Vetreää ja kaunokirjallista päivää juuri Sinulle!
Onneksi et sentään haastanut kokeilemaan noita jooga-asentoja, sitten ei kirjeiden kirjoitus varmastikaan olisi onnistunut. Tuo viimeinen liike on tutuhko, juuri oli selkä jumissa ja sitä venyttelin. Ja vaikkei uskoisi, niin tuota Michin esittelemää lotus-asentoa kokeilen silloin tällöin. Siihen on yllättävän helppo itsensä saada, mutta jalkojen oikaiseminen onkin sitten eri asia..
VastaaPoistaIhania kisuja ja haaste kirjeen kirjoittamisesta vastaanotettu! (Yllytyshullu...)
Hienoa, että nappasit kirjoittamisesta haasteen! Minun pitää itsekin nyt kirjoittaa ainakin yksi kirje johonkin suuntaan :)
PoistaKyllä ilman jalkojakin voi varmasti jotenkin toimia, jos jalat jäävät risti-istuntajumiin. Pitää olla luovia ratkaisuja!
En kestä !! Miten hauska ja ihana ja osuva :-)))).
VastaaPoistaOsui ja upposi ainakin tälläiselle kissaihmiselle. Nuo asennot ja kommentit palauttaa mieleen miten monta kertaa olen ollut jossain ihan vääränlaisessa omituisessa solmussa jumppatunnilla kun olen vain yrittänyt seurata ohjaajan neuvoja ja jossain kohtaa on mennyt pahasti vikaan :-).Sivulle vilkaisu on auttanut asiassa eli pitikin olla makuulla eikä seisten :-)))).
Kirjeen kirjoitus haasteen voisin napata hyvinkin. Minäkin olen aikoinaan lähettänyt paljon kirjeitä sekä kirjekavereille että ihan myös siskolle joka asui ulkomailla ja opiskeluaikana Kuopiossa asuessa kirjoiteltiin Äidin kanssa kuulumisia kun opiskelija-asunnossa ei ollut puhelinta. Ne ovat tallessa kaikki vieläkin :-). Käsinkirjoitus taito alkaa kyllä ruostua kun niin harvoin mitään enää tulee kirjoitettua. Sen huomaa viimeistään joulukortteja kirjoittaessa. Aika räpellystä.
Kaikenlaiset kivat kirjepaperit, kirjekuoret (lentopostikuoriakin oli vielä tallessa) sun muut sellaiset tavarat olen jo antanut pikkutytöille jotka ovat innoissaan kaikesta tuollaisesta tavarasta. Tarroista nyt puhumattakaan :-).
Tuokin on ihan totta, että käsin ei tule kirjoitettua muutenkaan enää niin paljon. Se meidän aikainen kaunokirjoitustyylikin hiipuu nuorempien sukupolvien myötä. Töissä yritän aina kirjoittaa selkeästi viestejä kalenteriin, mutta aina on niin kiirus, että kirjoittamisenkin pystyy kiihdyttämään, tosin vähän epäsiistein seurauksin ;)
PoistaMinulle on käynyt koulun liikuntatunnilla tuo sama juttu, että huomasin tekeväni jotain ihan muuta, kuin toiset ympärillä ;D Oli aika noloa, kun muistuu edelleen mieleenkin.
Jopas oli venytystä ja vanutusta! En taivu. 😁 Minulla oli kirjeystävä Kolumbiasta, Bokotasta. Juuri niitä koulusta saatuja osoitteita. Muuta en nyt muista, kuin sen, että hänen isänsä oli "president" ja äidin piti selittää sanalle muu merkitys, kuin "paikallinen Kekkonen". Vankilassa ollessa tuli kirjoitettua käsin PALJON! Täällä pyryttää lunta ihan vaakatasossa, yäh. Onneksi ei ole pakko liikkua mihinkään!!! ♥
VastaaPoistaOho! Täällä ei ainakaan vielä tule lunta.
PoistaMinun Filippiiniläinen kirjekaverini lakkasi kirjoittamasta, kun en suostunut lähettämään hänelle omenapiirakkaa. Ohje ei ilmeisesti riittänyt. Yhdestä maasta alkoi tulla sellaisia kirjeitä, että oli pakko lopettaa, kun pelkäsin, että kirjoittaja seisoo kohta meidän ovella ;D Ajatella, että kirjoittelit presidentin lapsen kanssa ;D
Ihana kalenteri! Ja taidan muistaa sen viimevuotisenkin. 😊
VastaaPoistaKirjeitä ei ole tullut saatua eikä kirjoitettua pitkään aikaan. Olen ollut huomaavinani, että käsin kirjoittaminen on muuttunut muutenkin jotenkin vaivalloisemmaksi. Jo päiväkirjaan kirjoittaminen saa käden joskus ihan juntturaan. Outoa, vaikka kai se on vain harjoituksen puutetta?
Viime vuotinen on tietenkin jo kulutettu puhki joogatessa (en ehkä muistanut mainita...) .
PoistaKohta kukaan ei osaa enää kirjoittaa käsin, eikä kynän merkitystä enää tiedetä. Museoissa katsellaan vitriinin takaa lyijykyniä ja täytekyniä siinä, missä nykyään musteeseen kasteltavia kyniä. Varmaan käsialanäytteitäkin näytetään historiana. Ajatella, jos nettiin kirjoittaessakin olisi jonkinlainen kaunokirjoitusmahdollisuus. Kauniita kiemuroita toisensa perään. Kukaan ei saisi selvää ;D
Aivan tavattoman ihana postaus ja hihittelen myös hauskoja kommentteja ja vastauksia lukiessani.
VastaaPoistaJoskus vielä joogaan minäkin.
Joskus se päivä varmasti koittaa ;D Siitä voi olla varma!
PoistaHauskaa, että kirje ja kalenteri ovat perillä. Moni muu on huomannut samaa, että käsi väsyy nykyään kirjoittaessa. Ennen vanhaan kirjoitettiin käsin luentomuistiinpanoja koko päivä ja illalla sitten muutama kirje kavereille, eikä tuntunut missään. T Saukkis
VastaaPoistaAion laittaa tähän kalenteriin kaikkien lähimpien ihmisten syntymäpäivät, kuten aiemmassakin oli. Kuukausikalenterista ne on helpompi hahmottaa, kuin viikkokaleterista pöydältä. Käsittämätöntä, että tuollaiset asiatkin meinaavat välillä unohtua. Joko elämä on niin vauhdikasta, tai sitten ei tapahdu päiväkausiin mitään ihmeellistä. Kummassakin vaihtoehdossa mieli asettuu lukitustilaan ;D
PoistaMuistan tehneeni vaihtelun vuoksi niin, että kirjoitin eri kouluaineiden tunnilla hieman eri käsialalla vihkoihin. Välillä kirjoitin pyöreämpää käsialaa, välillä reilusti oikealle, tai vasemmalle kääntyvää käsialaa ;)
Hyvänen aika miten notkeita kissoja siellä onkaan.
VastaaPoistaJos tuohon lotus-asentoon joskus pääsisi, saisi ukko minut rautakangella irroitella solmusta irti
Ihana kalenterin olet saanut ja toden totta - oikea kirje on harvinaisuus nykyisin.
;D Jonkinlaista apua tässä voisi tarvita ;D Työkalut kannattaa pitää valmiudessa ;D
PoistaHauska kalenteri! Kyllähän noita asentoja muuten voisi tehdä, mutta kun ei ole niitä tassuja. 😂😂Eikä häntää. 😂 Zinnian takajalkojen asento tuo mieleen pissahädän.
VastaaPoistaHäntä on varmasti hyödyllinen ja tasapainottava tekijä. Sen huomaa normaaliliikkeissäkin, kun kissoja seurailee.
PoistaKaiteen päällä kävely vaatii hännältä paljon tasapainotusta.
Pissahätä on suoranaista joogaa ja ajatuskin keskittyy vain yhteen asiaan ;D
Katsoin noista kuvista, että ensimmäinen ja viimeinen onnistuisi, muut eivät. Tosin en ole kissa, vaikka se olisi kyllä kivaa. Nuoruudessa kirjoitettiin kavereille esim. kesän aikana sivukaupalla pitkiä kirjeitä. Yksi kaverini on säästänyt ne kaikki.
VastaaPoistaMinäkin muistan kirjeitä, joissa oli sivutolkulla tekstiä ;) Lisäksi kirjoitettiin pikkuveljen kanssa ystävälleni ja hänen pikkuveljelleen jättikirjekuoriin laitettuja pienempiä kirjeitä. Eli useita kirjeitä kuoren sisällä.
PoistaAivan ihana kalenteri ja kissakuvat! Niin pussattavan suloisia, vaikka heidän keskittymistään ei saisikaan pusuilla häiritä. Aika haastavia ovat kyllä monet asennot!
VastaaPoistaMinullekin ovat tuttuja jotkut yksinkertaiset jooga-asennot. Heti, kun rullaan joogamaton lattialle, tulee Ransu seuraksi. Joskus teen koira-asennon (se on kyllä tosi hyvä selälle!) sanon Ransulle, että tämä on koira, varo vaan.
Kirje olisi tosiaan ihana kirjoittaa! Viimeksi kirjoitin joulukuussa ystävälle Skotlantiin. Sinne ei tullin takia saa enää lähettää mitään joululahjoja, mutta kirje ei juutu tulliin ja nykyaikana se on erityisempi kuin moni ostettu tavara.
Seuraa saa kyllä nopeasti, jos käy lattialle konttailemaan ;D Sitten saa varoa, että ei ole nelijalkaisia edessä, jos oikaisee jotain raajaansa ;)
PoistaKirje on vaan persoonallisempi, kuin näpytelty viesti.
Ei taivu, vaikka kuinka äheltisi. Sen sijaan lepoasennot passaavat.
VastaaPoistaKyllä sitä alkaa taipumaan, kun vaan sitkeästi joogaa!
PoistaTaidan kokeilla joogaa tällä viikolla. Minulla on sellaisia helppoja. Ja kirjeen kirjoitan. Kiitos vinkistä.
VastaaPoistaTäytyy tunnutaa, että en ole koskaan kokeillut joogaa ;D Kirjeitä olen kyllä kirjoittanut ja aion kirjoitta vielä lisää.
PoistaEhkä venyttelyni punkassa ja sohvannurkassa olikin joogaa....
VastaaPoistaHeti tuli energisempi olo lukiessani postauksesi - voih, miksen tajunnut tulla blogiisi jo aiemmin!
Sinä voisit julkaista oman Jooga-oppaan Merrin ja Frodon kuvilla!!
Olisit vaan käynyt ajoissa kurkistamassa, niin ei olisi tarvinnut arvuutella ;)
PoistaMinä olen niin pihalla joogasta, että opas saattaisi lähinnä naurattaa. Ehkä se pitäisikin olla sellainen huumoripainotteinen.
No niimpä - huumoria ei ole koskaan liikaa elämässä...
PoistaEikös sulla ole vielä niitä kierrekansioitakin tyhjänä odottamassa????
Oma huumori meinaa loppua, kun ei hevoskuurista huolimatta hevosvoimat ota palatakseen...
Piti käydä välillä kurkkaamassa, millaiset hevosvoimat on kyseessä.... no onhan teillä, aikamoiset vajeet.
PoistaOnhan noita kansioita ;D Toissapäivänä hetkellisesti jopa ajattelin sellaista, mutta se hyytyikin sitten siihen, että askartelupöytä oli vuorenomainen. Sain sen siivottua ja sitten levitinkin siihen kankaat ja ompelin pari tyynyliinaa.
Käsilläkävelystä tuli mieleen eräs tuttuni, joka hyvässä aikuisiässä (olisiko ollut jotain ainakin 35v silloin) opetteli nousemaan käsilläseisontaan suoraan maasta ilman tukea. Hän antoi itselleen 6kk aikaa ja vähitellen treenasi helpoimmasta versiosta aloittaen ja pääsi kuin pääsikin tavoitteeseensa. Meinasin silloin itsekin opetella saman, mutta en ollut yhtä sinnikäs ja pitkäjänteinen. :D
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta, minulla onkin ollut tarkoitus kirjoittaa 8-vuotiaalle kummitytölle kirje ikäänkuin vauvan nimissä. Muistan, miten kiva oli lapsena saada kortteja ja kirjeitä (minullakin oli monta kirjekaveria) ja haluan tarjota saman kokemuksen kummitytöllekin (ja omalle lapselle, kunhan tuosta kasvaa niin, että ymmärtää aiheesta).
Minä pystyin kyllä seisomaan päälläni, mutta tuo käsilläkävely hyytyi aina pariin askelmaan ja sitten nurin. Nurmikolla oli hyvä harjoitella, oli pehmeä pudotus.
PoistaMieti miten monta juttua jo meidän ikäluokka on kadottanut elämästään vanhempiimme verrattuna. Sama käy vuosi vuodelta meistä seuraavalle ja sitä seuraavalle sukupolvelle.