Praha

 Tämä laukku tietää huonoa!  Sitä ei siirretä tästä mihinkään, joten ette voi itsekään lähteä!  Merrin ajatus on selvästi tämän suuntainen. Vielä enemmän saivat kissat hämmästyä, kun ihmiset lähtivät yön selkään kesken makeimpien yöunien. 

Loma alkoi tosiaan vasta maanantailta, eikä perjantain jälkeen, kuten olin työvuorotoiveisiin laittanut. Vasta työvuorojen ilmestymisen jälkeen uskalsimme varata matkaa, mutta mihin?  Viikon pituiset matkat oli poissuljettu, koska niihin lennot olisivat lähteneet jo lauantaina, jolloin olin vielä täyttä häkää töissä.  Kohteeksi valikoitui Praha ja 4 päivän kaupunkiloma.   Siellä ei harmi kyllä käy meidän raha, vaan piti vaihtaa Tsekin korunoihin.  Niitähän sitten riitti 👀😂 1 euro on 25 korunaa.  Pankkikorttikin kävi monessa paikassa, mutta ei kaikkialla. 

Lento lähti jo kuuden jälkeen ja Prahassa kello on tunnin vähemmän. Perillä olimme siis jo lähes kukonlaulun aikaan! Täytyy sanoa, että ensimmäinen lomapäivä tuntui todella pitkältä.  Hotellihuonetta ei tietenkään vielä saanut, mutta eihän me sitä tarvittukaan. Saimme kuitenkin tavarat jätettyä  hotellille. 

Kaikki näytti aluksi (ja miksei lopuksikin) hämmästyttävältä. Talot olivat niin koristeellisia!   Piti kuvata kaikenlaisia rakennuksia, vaikka ei edes tiennyt, mitä ne olivat 😄

Autokanta on Prahassa hämmästyttävän uutta ja hienoa. Monessa suurkaupungissa ajellaan aivan pienillä "kirpuilla", koska liikennettä on niin paljon ja parkkeeraaminen hankalaa. Prahassa ei ilmeisesti tunneta/ tunnusteta sellaista ongelmaa. 

Lisäksi Praha on tosi siisti ja ainakin ulkonaisesti hyvin toimiva kaupunki, suosittelen! 

Pitänee todeta, kuten hobitit Taru sormusten herrasta -kirjassa pitkän matkansa alussa: Eivätkö ihmiset tunne toista aamupalaa?   Aikaisen lentokenttäaamupalan  jälkeen piti syödä kaupungilla vielä toinen aamupala, aika varhainen sekin.  Välipalasuolaiset ovat hyviä, mutta leivonnaiset aivan taivaallisia!  Niitä jäi tosiaan ikävä! 

Hotellimme sijaitsi kivasti vanhan kaupungin lähellä. Sinne konosemme, eli jalkapatikkamme suuntautuivat joka päivä jossain muodossa.  Meillä oli "leikkisä" tavoite kävellä 30 kilometriä päivässä. En tiedä  paljonko oli oikea määrä, mutta jalat tuntuivat monen päivän iltana ihan jonkun muun pökkelöjaloilta. 

Vanhankaupungin aukio, eli Starometske nameski. Siellä seisoimme ensimmäisenä päivänä tuijottamassa  Tynin katedraalia (löysin nimen äsken netistä...). Rakennuksen on suunnitellut Peter Parler 1300 -luvulla. 

Sitten kääntyilimme ympäri ja näimme tämän Raatihuoneen, joka niinikään on rakennettu 1300 -luvulla. Missä astronominen kello.....?  

Löytyihän se sitten, kun tajusimme, että tämän rakennuksen sivustalla (ei siis aukiolta päin ollenkaan, vaan kapeammassa katuvälikössä) seisoi iso joukko ihmisiä katsomassa kelloa, joka juuri silloin kilkatteli...  Ihan viimeiset vaiheet näimme.  Onneksi kello kilkatteli  tunnin välein ja näimme tapahtuman paremmin toisella kerralla. 

Yksi maailman vanhimmista ja toimivimmista astronomisista  kelloista on 1410 vuonna otettu käyttöön.  Kellon rakensivat kelloseppä Mikulas Kadanilainen ja pappi-tiedemies Jan Sindel.

Suuremmassa kellossa näkyy mm. kuun ja auringon asento taivaalla. 

Alemmassa kellotaulussa on kalenteri, jonka yläreunassa nuoli osoittaa kuluvan päivän, kuukauden ja eläinradan symbolin.

Astronomisen kellotaulun vierellä on neljä patsasta, jotka kuvaavat aikansa uhkakuvia: turhamaisuutta kuvaava peiliin katsova mies, ahneutta kuvaava rahapussin kantaja, kuolemaa kuvaava luuranko ja vääräuskoisuutta kuvaava turkkilainen. Tasatunnein nämä neljä hahmoa liikkuvat. Niiden lisäksi taulua koristavat neljä liikkumatonta hahmoa: astronomi, kronikoitsija, filosofi ja enkeli.

Yläosan luukut avautuvat ja niistä kurkistaa vuorotellen eri hahmoja, apostoleja ja välillä luuranko. 

Raatihuoneen vieressä on merkillisin kuvin koristeltu Casa al Minuto. Talon on koristellut Diego Delso. 

Kuukkelin kuvahaku kertoo, että alla  on juutalainen ravintola? 

Alla ilmeisesti "vain vaaleanpunainen talo", jonka olen kuvannut, koska se on niin hieno 😉

Kinsky Palace (entinen palatsi, nykyinen taidenäyttely)  vanhan kaupungin aukion sivustalla. 

Pyhän Fransiscus Assisilaisen kirkko, otettu käyttöön 1200 -luvulla, suunnittelija Jean-Baptiste Mathey.

Vltava -joen ylittää kaupungissa monta siltaa. Niistä tunnetuin on Kaarlensilta (aiemmin Kivisilta ja Prahan silta), jonka molemmissa päissä on torni. Ennen siltaa pitkin on kuljettu myös autoilla ja raitiovaunulla, mutta nykyään se on vain kävelijöille. 

Sillalla on jatkuvasti paljon ihmisiä, joten kuvaaminenkin oli haastavaa.  Silta on 516 metriä pitkä ja lähes 10 metriä leveä.  Se koostuu 16 kaaresta, yhdistäen toisiinsa Prahan pienen puolen ja Vanhankaupungin.  Sillan rakentaminen aloitettiin 1357. Rakentamista johti arkkitehti Peter Parler, aiemminkin tässä postauksessa mainittu. Oli siis ehtiväinen kaveri. 

Aiemmin paikalla ollut Judithin silta,  (1172) joka romahti tulvassa 1342.

Sillalla on runsaasti katutaiteilijoita, joista kivoin oli tämä poppoo, joka soitti vanhaa, svengaavaa jazzia. 

Siltaa koristavat kolmenkymmenen pyhimyksen patsaat, joista useimmat ovat parhaiden böömiläisten  kuvanveistäjien tekemiä vuosien 1683 ja 1714 välisenä aikana. Sillalle ovat päässeet muun muassa Pyhä Johannes  Nepomukilainen,  Pyhä Vitus,  Pyhä Luitgard,  Johannes Kastaja, Pyhä  Venceslaus,  Pyhä Sigismund,  Juudas Taddeus ja Franciscus  Assisilainen. Patsaista suosituin on varmaankin Pyhän Johannes Nepomukilaisen patsas. Hän oli tšekkiläinen marttyyripyhimys, joka teloitettiin heittämällä hänet sillalta alas kuningas Vaclav IV:n hallintokaudella. Patsaan muistolaatta kiiltää, sillä tuhannet ihmiset ovat kosketelleet sitä vuosisatojen aikana. Patsaan koskettamisen sanotaan tuovan hyvää onnea ja varmistavan, että kyseinen henkilö vielä palaa takaisin Prahaan. (Wikipedia)

Ai, ai! Ei hoksattu käydä koskettamassa. Ei ole siis enää asiaa  Prahaan ilmeisesti. 

Osa patsaista on erivärisiä. Paikalla on vain osa aidoista, osa on viety museoon ja korvattu kopioilla. 

Sillan toisessa päässä, suvannossa on vuokrattavana polkuveneitä. 

Toiselta puolelta siltaa kuvattuna Vltava -joki.  Turistilaivat kävivät kääntymässä tuossa virran alla. Ylös pääsivät vain ns. huoltoalukset ihan oikeaa reunaa myöten, jossa oli jonkinlainen kanava. 

Näin iäkkäämmänpuoleisen mieshenkilön suppailevan tuolla sillan läheisyydessä! 

Katsohan Repolainen! Minäkin olen nähnyt oikeita pingviinejä! 

Sillan toisella puolella on TIETENKIN John Lennon -seinä, mitäpä muutakaan. Katsokaahan tuohon osoittamaani kohtaan, että onko itse Kamala käynyt tuolla kommentoimassa! ?

Lennonista tulee mieleen, että kaupungissa soi monessa paikassa 80 -luvun musiikki. Juuri sellainen, jota itsekin kuuntelin aikoinaan.  Eihän se Lennoniin liittynyt, mutta hänestä tuli mieleen 😂 Beatlesiä en ole koskaan ihmeemmin kuunnellut. 

Kaupunki on täynnä irtokarkkikauppoja. Karkkien hinta on aika korkea, vaikka sitä ei heti tajuakaan korunoiden takia. 

Kaupungilla olisi saanut kyydityksiä tällaisilla autoilla, joita oli paljon. Heppakyytejäkin olisi saanut. Ihmettelen aina hevosten näkökulmasta tuota suurkaupungin teillä kulkemista. Kyllähän ne tietysti tottuvat, mutta ei varsinaisesti mikään miellyttävä ympäristö kaikkine äänineen ja liikenteen vilskeineen. 

Pitihän noita jättipullatötteröitä maistaa. Heti tietysti jätskitäytteellä, joka oli varmasti paljon jämäkämpää tavaraa, kuin kermavaahto. Ahneella on kakkainen loppu. Kaikkea ei millään pystynyt syömään. Nämä ovat vähän kuin tikkupullia täytteellä.  ei siis munkkimaisia, kuten pinnan sokeroinnista saattaisi luulla.  Toista ei tehnyt mieli, vaikka näitä pullamyymälöitä tuli vähän väliä vastaan. 

Luin jo netistä aiemmin, että tsekkiläiset syövät paljon perunaa ja lihaa. Tuohon lisään vielä kaalin. Mies totesi, että ensi viikolla ei syödä kaalilaatikkoa kotona... 

Sain myös tarpeekseni noista dumplingeista ja otin tähän perunoita. Tuo ankanpalanen yllätti kyllä täysin....     Yksi hyvä ruoka oli  hotellimme ravintolassa, kanacesarsalaatti. Siinä oli vain vähän kanaa.  En ole mikään kasvissyöjä, mutta kohtuus se on lihansyönnissäkin.  En uskalla edes ajatella, minkälaisissa oloissa tuota lihaa tuotetaan.... ja minkälaisia määriä. 

Kahviloiden herkut sitä vastoin olivat tällaiselle makeansyöjälle ihan mannaa! 

Böömin herttua Venceslaus I patsas. Hän hallitsi 1230-1253.

Bussin ikkunasta napattu kuva Tanssin talosta, modernimmasta arkkitehtuurista kaupungissa. 

Matkoilla pitää aina napata kuvia kissoista.  Näin vain kaksi. Se lienee hyvä merkki? Ei kulkukissoja?

Tämä kaunokainen näytti siltä, kuin se omistaisi tämän kaupan ja tähyili kadulle, näkyykö asiakkaita.  Ei pelännyt kulkijoita yhtään. 

Kaunokaiset pois ja komistukset kuviin!  Merri ja Frodo saivat olla hyvässä seurassa omassa kotona. Tytär Maia ja Sam kissojensa kanssa majaili meillä. Pientä reviiririitaa oli ollut, mutta enimmäkseen Frodon ja Merrin välillä. Frodo yrittää jatkuvasti haastaa Merrin  oikeuden olla vanhin ja viisain, eli pomokissa. 

Kotona taas ja se on mukavaa!  

Taidan tehdä uudet jutut parista muusta aiheesta, kun oli niin paljon nähtävää. 

Mukavaa päivänjatkoa Sinulle, joka olet vielä kesälomalla, kuten minä,  sekä myös Sinulle, joka et ole.