Farkut taas, osa 3

Tässä Jesse Jeanson päivää!  

Idea löytyi Pinterestistä, toteutus ihan omaa luokkaan (todellakin 😂 ).

Huvittaa itseäkin, kun näkee jonkun kivan jutun ja sitten tohkeissaan alkaa tekemään muka samaa. Lopputulos jostain syystä aina yllättää, vaikka ei kokemuksen kautta enää pitäisi... 

Mikäli joku on nähnyt Pinterestissä sellaisen hienon farkkupöllön, niin häivyttäkää se mielikuva ja  nyt puhutaan vaan tästä Jessestä .

Tein silmämääräisesti paperista jonkinlaiset kaavat. Kangasosien leikkaamisen jälkeen jouduin tosin tuota takakappaletta muokkaamaan uuteen uskoon. 

Ihan kaikki ei muutenkaan toteutunut  samoin, kuin olin suunnitellut, mutta onneksi ei ollutkaan mitään virallisia määräyksiä. 

Ompelin vatsapompulan käsin, muut osiot koneella.  Muut osat ovat farkkua, mutta punaiset osat muuta kangasta. Silmiksi laitoin napit kuumaliimalla.

Tätä tehdessä tuli mieleen kouluaikaiset käsityötunnit. Ne eivät olleet aina niitä hauskimpia. Oli paljon ohjeita ja tarkkoja tapoja tehdä asioita. Siitä johtuen tuli usein tunne, että ei osaa ja halusi varmistusta opettajalta. Niin halusivat muutkin ja jonotimme aina opettajan luo kysymään ties mitä.
Joissain töissä olin nopea ja sain kerran tehdä virkattuja liinoja välityönä. Vihdoin opettaja sanoi,  että sinä voisit nyt lopettaa sen virkkaamisen, että jää lankaa muillekin...

Tuli mieleen sellainenkin kerta, kun olin kotona ommellut yhden vaatteen, joka oli minusta kiva.  Vein sen opettajalle, joka katseli sitä vähän aikaa ja oli sitten hetken hiljaa. Totesi lopulta, että toivoisi, että häneltä kysyttäisi  neuvoa, kun tehdään jotain...

Päätin, että pitäkää tunkkinne ja pakolliset käsityötuntinne!  Minä haluan tehdä omia luovia ratkaisujani. Haluan oppia kantapään kautta, vaikka se ei aina niin iloinen asia olekaan.  En ole ammatikseni käsityöläinen, vaan harrastan omaksi ja läheisteni iloksi.  Saan siis tehdä mitä huvittaa.
No tunnustan, että ehkä joskus olisi kiva osata jotain, mitä ei itse voi oppia....

Täytin pöllön vanulla alakautta. Jaloiksi päätyivät piipunrassit. Ne ovat Merrin lempileluja ja Merri olikin hyvin epäluuloinen niiden suhteen. Se luuli, että olen käyttänyt sen leluja omiin tarkoituksiini 😁

Se ei meinannut millään uskoa, että Jessen jalat ovat ihan sen omat. 

Tämäkin lintukansan eläin päätyi ulos vitriiniin. 

Pakko vielä kysyä, kun tuli tuosta lintukansasta mieleen yksi lapsena lukemani kirja; Lintukansan poika  (Anne Aarnio)

Muistan sen tehneen suuren vaikutukseen lukijaan. Onko joku lukenut sen?

Tästä taas huomaa, miten monet lukukokemukset vaikuttavat koko elämän ajan. Lukeminen kannattaa aina!