sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Eräs joulutarina

Ajattelin kertoa, millainen oli minun jouluaattoni.

Jouluaattoa edeltävänä iltana pääsin töistä kello 22.  Kotona oli sauna odottamassa, joulusauna.
Nukkumaanmenoa pystyi venyttämään niin paljon kuin huvitti, koska aattonakin oli vasta iltavuoroon meno.

Aattona nukuin pitkään. Taisin herätä siinä 10 aikoihin.  Aamupala kutsui tavalliseen tapaan; kahvia ja 2 leipää. Tällä kertaa leivän päälle pääsi laittamaan kinkkua ja sinappia, koska joulukinkku oli jo paistettuna.

Hautausmaalla ehti pyörähtää ja vähän pikakylässäkin.  Eväiden tekoa, ruokailua ja  lopulta töihin kotihoitoon.

Töissä aamuvuorolaiset vielä kirjasivat viimeisiä juttujaan ja pitivät samalla raporttia iltavuorolaisille; muista tarkistaa lääkkeenjako, vie asiakkaalle avaintenluovutuspaperi, seuraa ja kirjaa asiakkaan muuttuneesta voinnista jne. Kaikki taskuvihkoon muistiin. Iltalaiset tekivät aluksi nimenhuudon. Moni asiakas oli muokannut käyntejään joulun pyhinä,  kun omaisia oli paikalla. Osa käynneistä jäi vielä puhelinsoiton varaan, tuovatko omaiset asiakkaan kotiin, vai jääkö hän yöksi.   Osa asiakkaista sairaalassa tai lyhytaikaispaikalla, varmistus, että käynnit on keskeytetty maksun hyvitykseksi.

Ennen ensimmäistä asiakaspaikkaa ehti vielä vähän aikaa tehdä kirjallisia töitä, joita on aina rästissä enemmän ja vähemmän; voimavarakartoitus ja  hoitotuen hakeminen. Hieman taas etenivät.

Laatikossa on vielä jäljellä joulukukkia. Eri kukkakaupoissa oli taas kampanja : osta kukka yksinäiselle vanhukselle tai jotain sellaista. Kukkia tuli aivan valtavasti, enemmän, kuin minään vuonna.  Lisäksi tuli  muualta muutama ruoka-avustuskassi ja iso kasa lasten tekemiä joulukortteja.   Korteissa on hyvän mielen lisäksi sekin puoli, että muistisairas ihmettelee seuraavat päivät, kuka se "Siiri" tai "Mikko" on, joka siihen korttiin on kirjoitettu, onko joku sukulainen tai naapuri.   Kaikki taisivat lopulta saada kukan tai muun lahjoituskassin, kun niitä tuli niin runsaasti.

Ennen lähtöä kerätään avaimia, vietäviä kukkia, lääke- ja hoitotarvikepussukoita, verenpainemittari, kertakäyttöhanskoja ja -kengänsuojia jne.  Ja mikä tärkeintä: käydään vessassa!  Matkan varrella ei niitä vessoja oikein ole 😉

Ensimmäiset käynnit ovat usein  niitä, joissa käydään illan aikana 2 kertaa.   Käynneillä mm. annetaan lääkkeitä,  tarjotaan, syötetään tai valvotaan ruokailua, käydään vessa-asioilla, vaihdetaan vaippoja, voidaan siirtyä sängystä pyörätuoliin tai päinvastoin,  Jokainen käynti näkyy mobiililaitteessa, johon kirjataan käynnit ja voidaan tarkistaa, mitä aiemmin on kirjoitettu.  Mikäli kesken illan tulee joltain asiakkaalta tai omaiselta puhelu, voi mobiilista tarkistaa, kuka käynnin on tekemässä ja soittaa hänelle asia.  Välillä tuntuu, että puhelin on aina käteen tarrautuneena, kun siellä on kaikki tulevat ja menneet asiat käyntiin liittyen. Usein luen jo käynnille mennessäni aiemmin tehtyjen käyntien kirjauksia, niin ei tarvitse käyttää siihen aikaa asiakkaan luona.  Joskus tuntuu, että ihmiset katsovat pitkään, kun joku kävelee puhelimeen tuijottaen ulkona, kas kun ei putoa monttuihin kävellessään...
Ruokatauko katkaisee iltaa, joskin usein huomaa jääneensä jo siinä kohtaa jälkeen käynneistä.  Useimmiten asia korjaantuu illan aikana tavalla tai toisella.
Huvittavaa on, kun joku on todella huonokuuloinen (no ei se tietenkään), ja pitää puhua todella kuuluvasti. Sitten menet seuraavaan paikkaan ja jatkat samalla volyymillä. Aika äkkiä tulee kommentti, että älä huuda. 😅
Käynnit jatkuvat samoissa merkeissä. Lisäksi vaihdetaan yöksi isompia virtsapusseja, mittaillaan verensokereita, vaihdetaan yövaatetusta, poistetaan tukisukkia, rasvataan ihoa, avataan vuoteita,  pidetään mielialat rauhallisina, voidaan lisätä pari palaa keskeneräiseen palapeliin, suljetaan verhoja ja kaihtimia, jutellaan jouluisia juttuja.  Joillekin kotihoidon käynti on päivän ainoa ihmiskontakti. Haluan kohdata asiakkaan ensisijaisesti ihmisenä, en asiakkaana. Kotona asiakkaalla on muutenkin suurempi itsemääräämisoikeus, kuin laitoksessa. Mikäli hän kieltäytyy hoidosta, eikä suosuttelukaan tehoa (siinä olemme kyllä kehittyneet mestareiksi), ei ketään voi väkisin hoitaa.
Lopuksi varmistetaan, että ulko-ovi on lukossa.

Käyntien välit surautetaan joko autolla tai kävellen, etäisyydet vaihtelevat.  Keli voi olla ajoittain huonokin ja pimeässä on vaikea löytää uusien paikkojen osoitteita.  Usein etsitään kännykän valossa oikeaa avainta nipusta, että pääsee sisään.

Päivän päätteeksi palataan toimistolle "ihanasti" tupakan- tai muun asian tuoksuisena.  Palautetaan avaimet ja kirjataan koneella mittausarvot asiakkaan tietoihin.
Vielä viimeiset tapahtumien vaihdot työkavereiden kesken ja sitten kotiin.

Kotona odotti Merri ja sen toinen palvelija.

Joulu meni jotenkin ohi kotioloissa, mutta näkyi kyllä asiakkaiden tapaamisissa. Ihmisillä oli joulukoristeita, kuusiakin, joululaulut soivat. Kaikki eivät kuitenkaan ole jouluihmisiä.
Jotkut viettivät joulua yksin, joillain oli omaisia ja ystäviä käynyt, tai olivat itse heidän luonaan.
Joillain kaapit täynnä ruokaa, joillain kaapit lähes tyhjät, pieniruokaisia kun ovat.
Joku siellä jo herkistyi kiittelemäänkin, kun oikein joulunakin tullaan tekemään käyntejä.
Pyhät menevät pian ja arki jatkuu.  Jokaisesta itsestään on kiinni se, miten sen aikoo käyttää ja millä mielellä kohdata.  Voiko lähímmäiselle tuottaa iloa ja juhlan tunnetta muulloinkin, kuin jouluna?

Oma kotijouluni tuntui alkavan vasta tapaninpäivänä, kun oli ensimmäinen jouluvapaa.
Muutama päivä lepoa ja sitten taas sorvin ääreen!

Näihin tunnelmiin......Sartsa

29 kommenttia:

  1. Tuttua hommaakaikki tuo, mutta ne ajaton jo ohi.Minulla ei ole kehumista ainakaan lapsuuden joulumuistoista, mutta luen kyllä toisten kertomuksia niistä.Hyvää loppu vuotta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki kirjoittavat omista jouluistaan, niin halusin kirjoittaa hieman erilaisen tarinan. Lapsuuden joulut onkin sitten toinen juttu.
      Hyvää uutta vuotta sinulle ja kiitos kommentista. :)

      Poista
  2. Kiitos Sartsa tästä joulujutusta.

    Somen kiiltokuvien takaa paljastuu mm. raskasta työtä, unohtunutta kiitollisuutta ja näivettävää yksinäisyyttä. Jäin miettimään näitä kohtia: "Jokaisesta itsestään on kiinni se, miten arjen aikoo käyttää ja millä mielellä kohdata. Voiko lähímmäiselle tuottaa iloa ja juhlan tunnetta muulloinkin, kuin jouluna?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista ja hienoa, että sieltä tarttui jotain mietittävää!

      Poista
  3. Ymmärsin ja tunnistin kertomuksesi aidoksi! Asiakkaat= avun kohteet -ihmiset- saivat varmasti hyvän mielen käynnistäsi joulun aikaan. Itsekin sain olla monet mieleenpainuvat joulut työssäni kehitysvammaisten parissa. Kotona odotti oma perhe ja heillä riitti ymmärrystä äidin työlle. Omassa perhepiirissäni on nykyään muutama kotihoitaja ammatiltaan joten ymmärrän kuvauksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta antia ja palautetta työstä saa suoraan asiakkailta. Tapaa ihan mahtavia ihmisiä ja kuulee elämäntarinoita.
      Aika perinnöllistä tämä työ on täälläkin ;)
      Kiitos kommentista!

      Poista
  4. Kiitos tästä kirjoitksesta. Hyvin pääsi mukaan kierroksellesi. Hyvä, että on kaltaisiasi työntekijöitä, jotka ovat töissä päivään ja aikaan katsomatta. Jaksavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Yllättävän paljon on ammatteja, joissa ollaan vuorokauden kaikkina aikoina. Ei niitä tule niin ajatelleeksikaan. Itselläni on kaksivuorotyö, mutta öisin ovat työssä meidän vakiyököt.

      Poista
  5. Olipa ihana kirjoitus sinun ja teidän kotihoidon tyttöjen päivistä. Teette niin arvokasta työtä. Mukavaa loppuvuotta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Meillä on kova "pöhinä" päällä ;) Lisää käsiä kaivattaisiin, mutta eipä sitä auta jäädä suremaan. Työ on monella tapaa palkitsevaa.
      Samoin sinulle uudenvuodentoivotukset.

      Poista
  6. Arvokasta työtä teet, kunpa saataisiin vanhustyöhön lisää käsipareja ja enemmän palkkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis kyllä aika toivottavaa!
      Kiitos kommentista!

      Poista
  7. Todella upeaa työtä teet. Upea kirjoitus. KIITOS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Mietin useamman kerran, voinko tällästä kirjottaa, mut näköjään oli kiinnostavaa :)

      Poista
  8. Vuorotyöläiset ammattialasta riippumatta ovat vuorovuosina pyhät töissä. Tuntuu kuin juhlapäivää ei olisikaan, kun työ vie mukanaan.
    Omasta työstään kiinnostuneena on helppo mennä omaan vuoroonsa, oli mikä päivä tahansa.
    Olet valinnut hienon ammatin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Meillä ollaan töissä miten sattuu. Viime vuonna olin sattumoisin vapaalla koko joulun, mutta aiempina vuosina on joulutöitä ollut vuosittain.
      Työ vie tosiaankin mukanaan. Ei tarvitse päivän aikana paljon kelloa katsoa. No tarkoitin tietysti siinä mielessä, että aika olisi pitkää ;D Muuten saa kyllä kelloa tuijotella aikataulutusten takia jatkuvasti.

      Poista
  9. Arvokasta olla myös jouluna töissä, kiitos ❤️ Itse olin iloinen kun soittelin sairaalaan useasti joulun aikana ja aina toivotettiin iloisesti hyvää joulua, vaikka hoitajat olivat töissä eikä viettämässä omaa jouluaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Jouluna yksinäisyydentunne ja muistot ovat monelle paljon suurempia asioita, kuin muulloin, ja hoitoa pitää saada muulloinkin kuin arkipäivinä. On tää kotimaa kuitenkin aika hieno paikka ton hoidonkin puolesta, vaikka aina mollataan.
      Jouluna löytyy usein myös vapaaehtoisia olemaan töissä. Itsekin olin aattoillan varannut etukäteen.
      Omaisellekin on tärkeää, kun tietää sen läheisen olevan ystävällisessä hoidossa. :)

      Poista
  10. Olipa hyvä "Sinun joulu tarina"
    Teet (te) erittäin arvokasta työtä,oli pyhä tai arki.
    Tuo kukka/kortti/ruokakassi sydäntä lämmittävä ajatus!
    Kenenkään luokse ei tarttenu mennä tyhjin käsin:),kortit..varmaankin moni muistaa:))omista lapsuus ajoilta jouluja..kertovatkin varmasti!...kun teille annettais sitä aikaa /käsipareja /arvostusta/palkkaa.
    (olen itse ollut töissä vanhainkodissa nuorena tytönä,minua pyydettiin yököksi,oisin saanut vakipaikan,,valitsin väärän kortin..silloinkin:))
    Vuorotyötä tekevä ,suunnittelee "joulun-vieton vuorolistan mukaan)
    "joulumieli",vanhuksllekkin tulee hoitajan mukana:)
    Syvään kumarran ,ja hattua nostan!!Kiitos !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Kyllä sitä arvostustakin tulee, mutta julkisuuteen pääsee yleensä ne huonommat uutiset. Isoissa kaupungeissa tilanne kotihoidossa on varmaan ihan hurja. Meillä ollaan vielä kohtalaisessa jamassa.
      Sinulle ois sopinu yöhommat, kun taidat olla yökyöpeli? ;)

      Poista
    2. niinhän taitaa olla,sitä ikäviä asioita puhutaan enempi,hyvät jää jalkoihin;)enempi hyviä uutisia julkaistais,se ois parempaa,,musiikkia korville.

      (olen huomannut ,kun olen vanhentunut ,jotku asiat alkavat vähän pelottaakki.,luen vain otsikot:)
      yökyöpeli...sitä olen aina ollut..lapsesta lähtien....enhän minä muuten niitä haltioita ja peikkoja ois tavannu...ne kun myös liikkuvat öisin;)))

      Mutta yhdesta asiasta iloitsen:)) Väinön kanssa yhdessä;)))
      Saan lukea ja katsoa Merristä juttuja:)))
      ihania käsitöitä/neulomuksia,,ensi vuonnakin:)))

      Poista
    3. En miäkään kaikkia uutisia lue, alkaa ahistaa.
      Eiköhän noita käsitöitä puske tasaiseen tahtiin. Pääkallosukat sai aikaan oikein buumin. Vielä yhet pitäis tehä, vaikka saman toisto on aina vähän tylsää. Eka uus malli on aina mukavin.

      Poista
  11. Teet aikamoista työtä. Kiitos tästä tarinasta. Mä liikutuin. Oma isäni oli loppuun saakka kotona ja hän jaksoi asiansa hoitaa. Tiedän, että joulut tuntuivat yksinäisiltä. Yritin silloin aina soittaa useampana päivänä peräkkäin. Varmasti tuntuu hyvältä, kun jouluna pyörähdät, vaikka ei sinulla varmaan liikoja aikoja yhdessä paikassa ole olla.

    Mieleen tuli niin höhlä juttu, että varmaan ainakin isommissa kaupungeissa on vaikea löytää autolle paikoituspaikka varsinkin joulunpyhinä. Siinähän sitä aikaa kuluu, jos tarvitsee vielä parkkipaikkaa etsiä.

    Toivottavasti olet nauttinut tauosta. Hyvää vuotta 2020!

    Halauksin,

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! kiva, kun kirjoitus herätti huomiota ja ajatuksia.
      Parkkeeraus on varmaan isommilla kaupunkialueilla ihan kamalaa. Olen itekin ajatellu sitä monesti. Eikös ne nyt hommaillu niitä parkkeerauslupia kotihoidolle just tuohon tarkotukseen? Toisaalta sekään ei auta jos sitä paikkaa ei yksinkertasesti ees pihalla ole. Eikä niitä pelastusreittejäkään voi tukkia. Meillä on toistaiseksi ollu paikkoja, vaikka välillä tekeekin tiukkaa, kun kerrostalojen pihoilla ei oo montaakaan vieraspaikkaa. Tien varteen sitten tai ihan kylmästi nurmikolle (ja toivoo, ettei kukaan tule valittamaan). Toisaalta harmina on lumisena aikana myös auraamattomat, pitkät pihatiet yms. Peilijää on myös ikävää. Tai jos lunta sataa koko ajan ja joudut harjaamaan/ raappaamaan toistakymmentä kertaa päivän aikana.
      Juu, lyhyitä on ajat, joillain pitempiä,jos on hoidollista tarvetta enemmän. 10min-2tuntia. Lyhyt aika pitää saada tuntumaan "pitkältä" esim. omalla toiminnalla; aina takki pois, hetki istumista (ei näytä niin kiireiseltä), jotain henkilökohtaista jutustelua jne. ei pelkästään hoitoasiaa.
      Vapaat on pidetty ja iltavuorot taas käynnissä. Nyt onkin pitkä pätkä ilman aamuvuoroja ollut. Tykkäänkin enempi illoista :)
      Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  12. KIITOS tästä joulutarinasta, jonka lukeminen tuntui hyvältä!
    Äidilläni käy kotihoito kaksi kertaa viikossa ja olen tietysti tavannut useita hoitajia siellä ollessani. Ihania ihmisiä kaikki! (Taisi sielläkin käynti osua jouluaatolle)
    Äidilläni käynnit sisältävät normimittausten lisäksi silmätippojen laittoa (toiset tipat tulevat huonosti pullosta ulos) sekä kystofiksin tarkkailua/hoitoa. Äitini lienee asiakas "helpoimmasta päästä" jos ei tauotonta puhetulvaa lasketa mukaan. ;)
    Viimeksi oli puhetta niistä parkkipaikoista. Pihassa tehtiin viime kesänä mittavat uudistustyöt, mutta onneksi taloyhtiön puheenjohtajatar on äidin Hyvä Ystävä, joka piti huolen, että vieraspaikkoja varataan riittävästi.
    ARVOSTAN työtäsi paljon! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltälämmittävästä kommentista :) Ei ainakaan kuulosta äitisi avuntarve suurimmalta mahdolliselta, onneksi hänelle :) Puhetulvia on monenlaisia. Jotkut jäävät mieleen vuosiksi jälkeenpäinkin ja naurattaa moiset jutut. Meillä on hoitajien kesken usein puhuttu jonkun asiakkaan hoitoasioista aloittaen ensin jollain toistuvalla kommentilla, joka kyseisellä asiakkaalla on ja kaikki tietävät kenestä puhutaan :) Mietityttää, mitkä ovat itsellä ne toistuvat kommentit, eiköhän niitäkin löyty, saati sitten, jos kuuntelijoita on harvassa ja kaikki pitää puhua ulos, kun näkee jonkun ;)
      Vielä mietin niitä "helppoja" asiakkaita, että ei pitäisi hoitajana heidänkään tilannettaan pitää liian helppona, vaan yrittää nähdä pintaa syvemmälle ja kokonaisuutena.
      Vähän pelottaa mihin tämä kotihoitotouhu vielä menee, kun asiakkaita puskee sisään ovista ja ikkunoista, eikä hoitajia kuitenkaan saada lisää.

      Poista
    2. Äiti on tosiaan aika helppo asiakas. Onneksi! Ja onneksi on oppinut, että kehtaa pyytää apua pienempiinkin asioihin, jotka ovat nivelrikon vuoksi vaikeita hänelle; purkkien ja korkkien avaamista esimerkiksi. Kiipeilyn olen kieltänyt kokonaan toisen silmän sokeuduttua. (Toki siivosin kaikki yläkaapit tyhjiksi.)
      Hokemat, ai että. Äidin serkun muistan jo lapsuudesta, sillä hän hoki ja hokee: "noinnikkäästi". Karaokeystävä "juurikin näin" ja eräs toinen "never the less". Onhan noita. :)
      Kiitos sulle näin etänä - teet arvokasta työtä!!!

      Poista
  13. Kiitos tästä kirjoituksesta Sartsa! Yksi hyvistä ystävistäni tekee myös tuota samaa arvokasta työtä, joten osittain olen työnkuvaanne tutustunut. Arvostan suuresti! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista :) Näistä asioista on vähän haastavaakin kirjoittaa, kun on tuo vaitiolovelvollisuus aina päälimmäisenä mielessä.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!