Kauluri -ilottelua

 Emokissalla on jälleen asiaa.  Pentu seurasi sitä ulos turvallisesti Emokissan kainalossa.  On hoidettava keikkahommat, eli uuden kaulurin esittely.  Pennun on hyvä oppia jo tässä vaiheessa, että elämä ei ole pelkästään hiirien metsästystä ja auringossa lekottelua. Pitää hoitaa hommat alta pois! 

Emokissan piti ottaa pienet päiväunet homman jälkeen.  Kaulurin alta paljastui.... mitä? Onko Emokissalla kahvat selässä?? No on ! 😂 Selässä olevan vetoketjun voi avata ja pakata mukaan pentujen hoitotarvikkeet, tai tarvittaessa koko pennun, mikäli pentu on pientä kokoa.  Vähän kuin kengurupussi, mutta selän puolella. 

Yksittäiset lankakerät ovat vähän ongelmallisia, kun ei oikein tiedä mitä niistä tekisi.  Tätä karamellinväristä kerää olen haudutellut reissuneulekassissani pitkään.  Päätin lopulta tehdä kaulurin. Aloitin sen helmaosasta, jonka jälkeen kauluri jäi hautumaan kassiin.   Siinä välissä tein sen ensimmäisen kaulurin, josta tajusin, miten kauluri kannattaa oikeasti tehdä. Purin tämän ja aloitin uudelleen tuosta kaulaosasta.  Tämän jälkeen jaoin silmukat neljään osaan. 4 kohdassa lisäsin 2 silmukkaa kerrallaan (2 oikeaa silmukkaa välissä) ja jätin aina yhden välikerroksen.  Tällä tekniikalla voi siis tehdä vaikka kuinka monta kauluria ilman ohjetta. 

Kirjava lanka on Bulgaria-K JSC ((50% puuvillaa, 50% akryyliä). Vaaleanpunainen on Happy yarn (49 % puuvillaa ja 51 % akryyliä).  Tuntuma on siis pehmeä. Kauluri sopii lapsen kaulaan. Ja Emokissan tietysti.  Lankaa kului 58 grammaa, josta voi päätellä, että lankoja jäi vieläkin.  

Pakkohan se oli ottaa pieni kauluri-ilottelu vielä oikeiden kissojenkin kanssa, kun Merri oli koko ajan seuraa vailla 😅 Ilmeistä huolimatta kumpikin oli hommassa mukana, eikä lähtenyt omille teilleen.  Ilmeisesti valjaiden käyttö loi jo pohjan kaulurin käytön tuntumalle. 

Meidän pihalle ilmestyi outo valoilmiö, josta nousee jonkinlainen haloilmiö taivaalle asti.  Etualan riippahernepuu on kaunis ilman lehtiäkin. 

Vanha valopuu oli jo vuosien myötä tiensä päässä. Sen tilalle hankittiin Bambi.  Muita jouluvaloja meidän pihalla ei olekaan. 

Naapuri kertoi nähneensä tuossa ajotiellä ihan oikeita "bambeja" äskettäin. Minä en ole niitä täällä nähnyt, mutta näköhavaintoja on ollut aika lähellä tässä kuitenkin.  Tulee aina mieleen Saila ja Between, jotka taistelevat puutarhoissaan kasveja popsivia eläimiä vastaan. 

Sohvat on nyt käyty läpi tekstiilipesurilla. Aivan hirveän raskas homma! En olisi ikinä uskonut. Vertaan sitä viime kesäiseen puidenkanto-operaatioon, joka vei kaikki mehut.  Onneksi mies auttoi. Ikinä en olisi  yksin saanut tuota tehtyä päivässä, parissa, ehkä kolmessakaan päivässä.  Olin ihan varma, että jos ei oma pumppu leikkaa kiinni, niin vähintään kädet irtoavat!  Enkä nyt liioittele yhtään!  Niska-hartia on edelleen ihan juntturassa.  Olohuone on täynnä sohvanpalasia, joiden kiinnittäminen toisiinsa tulee vielä olemaan jonkinlainen operaatio.  Ihan heti ei tällaiseen hommaan ruveta.  Sohvasta, käsityötuolistani, jakkarasta ja työtuolista tuli kuitenkin selvästi raikkaamman värisiä ja tunkkainen hajukin raikastui pois. Käytin suihkepullossa Swipen tahranpoistojauhetta ja pyykkietikkaa veteen sekoitettuna. 

Koko operaatio sai ideansa siitä, kun meiltä katosi kaukosäädin joku aika sitten. Sitä etsittiin muutama päivä ja kopeloitiin sohvan syövereitä, joista se sitten kuitenkin lopulta löytyi. Tuolloin ajattelin, että sohva on ihan kamalassa kunnossa ja kaipaisi jotain käsittelyä. 

Frodo löysi oman paikkansa sohvalta, vaikka sohva oli ihan palasina. 

Tämän päivän haasteena on saada joulukortit kuoriin ja lähtökuntoon. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle!