Ystävänpäivä ja joulu samassa paketissa

 Eihän siinä kauaa mennyt, kun peruin kaikki päätökseni mökille menemisestä 😅 Rohkaisin itseni ja päätin sittenkin lähteä yksin mökkeilemään.  Olihan siellä kuitenkin tämä kotitonttu minun kanssani. 

Tämän enempää ei pihalla ollut lunta. Jäljet ovat jääneet mieheni mökkireissusta n. viikon takaa.  Lumi oli kuitenkin kovettunut ja kävin alkajaisiksi katsomassa, arvaanko edes ajaa autoa alaviisteiseen pihaan.  Ajoin sitten  tuohon vähän ylemmäs, mutta kuitenkin pihaan. 

Ketään ei näkynyt missään. Vain jälkiä pihalla.  Niitä tietysti syynäsin tarkkaan, näkyykö mitään erikoista, yksin kun olin.  Ei kuitenkaan näkynyt. Jäniksen jälkiä oli paljon. Näitä alla olevia jälkiä jäin miettimään, että mitä olivat.  Ehkä ketun?  Mitään karhun, hirven tai muun ison otuksen jälkiä ei siis näkynyt 😉

Raahasin tavarat sisälle ja mietin mitä tekisin. Mökillä oli lämpöä -2,6 astetta, joten alkajaisiksi oli laitettava takkaan tulet ja ilmalämpöpumppu päälle.  Lämpö nousi melko hitaasti, eikä missään oikein tarennut edes istuskella. Siispä päätin soittaa jonkin aikaa. Huilu ja nuotit olivat mukana, eikä ketään missään kuuntelemassa, jos ei paria pilkkijää kaukana jäällä lasketa.  Veikkaan, että mökki ei ole aivan äänieristetty.   

Nuottitelinettä ei ollut, joten oli taas käytettävä luovaa ajattelua.  Lopetettuani soittamisen 1,5 tunnin kuluttua, oli lämpötila jo +10.  Aika hitaasti lämpeni.  Minulta meinasi jo usko loppua ja epäilin, että en tarkene nukkua mökillä.  Sitkeys kuitenkin palkittiin ja nukkumaan mennessä lämpötila oli jo 20 astetta.  Takka on suuri ja vaatii jonkin aikaa, että se on viimein kunnolla lämmin. 

Ulkona oli harmaata. Päätin lähteä vähän lenkille aikani kuluksi.  Aloitin kurkistelemalla järven jäälle.  Jostain syystä en halua kulkea jäällä, vaikka ennen hiihdettiin jäällä monet kerrat. 

Näköjään se kuitenkin kantaa moottorikelkalla ajelevat pilkkijät.  

Mietin tuota vesijuttua, että miten saisin jäähän avannon. Lopulta päätin, että se ei ole vaivan arvoista puuhastelua.  Jätin sauna-ajatuksen pois laskuista.  Meillähän ei mökillä ole vettä kuin järvessä. Sieltä kannetaan (kesällä pumpataan letkua pitkin) saunavedet ja mökkiin tiskivedet.  Talousvesi viedään mukana kotoa. Pärjäsin viemälläni vesimäärällä hyvin. 

Tunnustan, että minua kyllä vähän pelotti mökillä yksin, etenkin kun on se ulkovessa. Taskulamppukin jäi kotiin ja piti kännykän taskulampun valossa hiippailla illalla vessaan.  Pidin pään kylmänä ja mielikuvituksen loitolla.  Yöllä olin kuulevinani jotain ääniä. Toisena yönä näin unta, että naapuriin tuli isompi porukka kaatamaan  pihalta isoja mäntyjä.  Heräsin ja kuulin jotain ääniä, joiden takia jopa hiippailin ikkunoihin kurkistelemaan, mutta mitään ei näkynyt.  Oli kyllä koko mökkeilyn niin autiota kaikkialla. Vain pariin otteeseen näin lyhyesti ne pilkkijät. 

Minulla oli mukana jo aiemmin tekemäni sukat, jotka olivat aina vaan  päättelemättä.  Nyt sain ne täysin valmiiksi. 

Kyseessä on Irene Pöytäsaaren ohje Miesten joulusukat, jonka ostin syksyllä Lankajengistä.   Kyseessähän on siis meidän kaikkien tuntema Irkku  Sairaasti sukkaa -blogista.  Käytin lankana ohjeen mukaista 7 -veljestä lankaa, jota kului 157 grammaa.  Neuloin puikoilla 3½. Ohje oli selkeä. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, olisi ollut valmiiden sukkien kuva ohjeessa.  Tämä puute on kyllä muissakin sukkaohjeissa, joita olen netissä katsellut.  Olisi kiva nähdä se sukka kokonaisuudessaan, että ei tarvitsisi ihan sokkona neuloa. Kävin tietysti Lankajengin sivulla välillä kurkistamassa.  Ehkä siellä olisi ollut jopa mahdollisuus tulostaa myös tuo kuva ohjeen mukana? 

Tein pienemmän sukkakoon mukaan eli 42/43 ja sen kokoisethan noista sukista tuli. Tajusin vasta puolivälissä, että kärjen kuviointi olikin tarkoitettu isompaan kokoon.  Olisin laittanut sen myös näihin, mutta en jaksanut alkaa säätämään silmukoiden  määrän kanssa. Lopulta sillä ei ollut niin väliäkään. Ei näillä sukilla ole ketään tiettyä kohdetta. Halusin vaan päästä vihdoin neulomaan nämä Irenen suunnittelemat joulusukat. Kiitos Irene!  Nyt on laatikossa isot sukat, kun aina tulee tehtyä vain pienempiä.  Myönnän, että aluksi epäilin silmukkamäärän olevan aivan liian vähäinen jo varressa, mutta nämä mahtuvat oikein hyvin mieheni jalkaan, joka on kokoa 41.   

Laitan tässä samalla ystävänpäivätoivotukset teille kaikille blogitutuille ja erityisesti juuri Sinulle joka tätä luet! 💖