Helmikuun bingo

Äidin koira Arttu oli meillä eilen hoidossa.  Se on harvoin hoidossa ja sillä olikin välillä ikävä kotiin. Ensin se jätettiin yksin kotiin vähäksi aikaa. Sitten ilmestyin minä. Se antoi heti laittaa villapaidan ja valjaat päälle ja lähti innoissaan ulos. Ensin se juoksi auton ohi, kun se luuli, että nyt lähdetään lenkille. Sitten se kuitenkin hyppäsi autoon, kun niin pyydettiin. Lyhyen ajomatkan jälkeen se jo selvästi tunnisti meidän tien ja talon: Merrin koti! 

Tästä lähtee Repolaisen helmikuun bingo.  Lopussa voi sitten katsoa mikä oli lopputulos.  On vielä sen verran sekavaa, että en tiedä  itsekään 😅

POLKU kulkee ihan meidän lähellä joen rantaa myötäillen. Arttu oli innoissaan päästessään erilaisiin hajuihin kiinni.  Vanhat tutut lenkkipolut kotikulmilla varmasti välillä kyllästyttävät.  Nyt on niin vähän lunta, että polku on tallautunut käyttökuntoiseksi.  Runsaslumisina talvina joku käy osittain ajamassa lumia pois. Saattaa olla myös latu siinä sivussa. 

Arttu näyttää epäilevän, kestääkö silta. Samaa mietin minäkin, kun Kymijokeen johtava oja oli noin täyteläinen.  Arttu meni ensin ja tottakai se kesti.  Minäkin pääsin yli kuivin jaloin, epäilyksistäni huolimatta 😉

PUU, PUITA, KOIVIKKOMETSÄ.  Tästä otin kuvan syksyllä, kun oli vielä vihreää. Tämä on sellainen satumaisen näköinen rantakoivikko. Ei menninkäisiä tai keijuja nytkään. Lienevätkö talviunilla?

RANTA on ihan vieressä.  Keväisin vesi nousee usein niin korkealle, että tuolle polullekaan ei ole mitään asiaa. 

RANTA joenvartta yläjuoksulle (kohta mieheni varmaan käy taas kommentoimassa, että se olikin alajuoksu 😂). 

JÄÄ on pitkälle rannasta. Keskellä joki kuitenkin virtaa aivan sulana.  Laiturilta ei kannata nyt sukeltaa, tai voi otsaan sattua.  En kyllä sukeltaisi muutenkaan, kun joki kuitenkin virtaa jonkin verran. Jotkut käyvät tässä uimassa ahkerastikin. Minä olen käynyt vain kerran. Sen jälkeen kuulin jutun koiranraadosta, joka oli ajelehtinut joessa....  en tiedä pitikö paikkaansa vai ei, mutta uimiseni loppui siihen. 

TAIVAS JA PILVET.  Päivä oli harmaa ja taivas pilviverhon peittämä. Ei minkäänlaista auringonpilkahdusta. 

.KIVI löytyi  koulun läheltä metsiköstä.  Se näyttää menneen kahtia.   Vieressä on alakoulu.  Eräänä vuonna nousi kauhea kohu, että joku oli löytänyt koiranraadon (koira taas) kiven takaa. Lisäksi joku tyttöoppilas oli kaapattu moottoripyörän selkään kesken koulupäivän.  Oppilaat olivat kauhuissaan ja huhut levisivät kulovalkean lailla. Vanhemmat ihmettelivät, että miksi ei tiedotettu asiasta mitään. Yksikin tyttö oli niin kauhuissaan, että ei uskaltanut mennä kouluun. 

Lopulta juttu kumottiin ja huhulta katkaistiin siivet.  Kaapattu tyttökin oli isänsä moottoripyörällä noutama oppilas.  Siinä joku oli varmaan mielestään keksinyt hyvän jutun, joka oli sitten paisunut ja paisunut.   Heti tuo juttu tuli mieleen, kun tässä kiven luona kuljettiin. 

Merri ja Arttu ovat sinut toistensa kanssa.   Merriä tietysti vähän harmitti, kun Arttu pääsi lenkille.  Piti viedä Merrikin ulkoilemaan. Se kiersi pihan haistelemalla ympäriinsä. Pissapaikan etsiminen oli taas hankalaa, kun maa oli niin kovaa.  Lopulta se kuitenkin löytyi ja pissahätä helpotti.  Samaan aikaan Artulla meni pasmat ihan sekaisin, kun Merri katosi. 

ENNEN NÄKEMÄTÖNTÄ  nähtiin iltaa kohti! Frodo ilmestyi ihan oma-aloitteisesti alakerrasta ja näyttäytyi Artulle. Se oli selvästi peloissaan, mutta ei juurikaan pörhistellyt. Suosittelin Arttua kuitenkin pitämään varansa, että ei saisi nenilleen.  Arttu osasi käyttäytyä varovaisesti ja häsläämättä.  Se ei mitenkään näyttänyt  riehaantuvan sen myötä, että näki Frodoa melkein ensimmäisiä kertoja ihan oikeasti. 

Frodo yllätti varmaan itsensäkin. Olin erehdyksessä laittanut Artun ruokakupit Frodon ruokien paikalle, kun en ollut uskonut Frodon edes  näyttäytyvän. Frodon ruuat oli nostettu Merrin viereen pöydälle.  Ruoka-aikana Frodo yht´äkkiä ilmestyi. Nostin sen pöydälle, mutta se ei ole koskaan osannut syödä siellä, koska se on sen mielestä Merrin paikka. Frodo meni alas katsomaan, mitä Artun ruokakupissa voisi olla.   Siinä kumpikin katseli samaa isoa ruokakuppia sen molemmin puolin.  Hassu tilanne.  Nostin Frodon pois. Ensi kerralla sijoitan Artun ruoka-astiat toiseen paikkaan. 

Lopulta vain AURINKO  jäi näkemättä.   Kiitos Repolaiselle bingoemännyydestä! 

Minulta taitaa jäädä nyt mökkeily tältä lomalta tekemättä, kun en saanut äitiä kaveriksi. Yksin en viitsi mennä.  Äidistä olisi kuitenkin ollut suuri apu, jos vaikka pimeästä metsästä olisi vessareissulla hyökännyt hirvi, karhu, tai mikä tahansa metsän otus.   Ainakin olisi ollut lohdullisempaa päättää päivänsä kaksin, kuin yksin 😉 Arttukin olisi ollut oiva vahtikoira reissulla. 

Eihän siellä ole ennenkään mitään näkynyt, mutta pimeällä on kurjaa olla yksin.   Säästän mökkireisun keväämmälle, jos ei mitään mullistavaa tapahdu. 

Maanantai jälleen ja lomaviikko vasta alkupuolella.  Mikä upea elämä! 😀 Hurmaavaa helmikuun päivää Sinullekin!