Joulumyyjäiset Verlassa

 Piti kuvata jo näin kaukaa Verlan vanhaa tehdasta. Talviset näkymät ovat kauniit. Osmankäämit rannassa talventörröttäjinä.  Autoja tuli pieneen Verlaan niin paljon, että parkkipaikkoja oli aurattu moneen paikkaan ja liikennettä ohjasivat järjestyshenkilöt liikennemerkein.  Hyvä, että oli ohjattu liikenne, muuten koko paikka olisi ollut yksi iso sumppu. 

En osaa sanoa, onko itse tehdas, vai sitä ympäröivä luonto se hienoin näkymä. Tämähän onkin Unescon maailmanperintökohde. Minulle jo lapsuudesta tuttu näkymä, kaukaa tuleville turisteille hämmästelyn kohde.  Verlasta olen kirjoitellut useampaankin otteeseen mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ.  Viime kesänä tein myös pitkän kävelylenkin, jossa kuvailin kaikenlaista ja oli tarkoitus koota siitä postaus. Se odottaa vielä tulemistaan... ajattelin, että sen voi tehdä talvellakin. 

Tehtaan patruunan pytinkiä korjailtiin koko viime kesä.  Näyttäähän se hienolta. Olin jostain lukevinani, että sinne pääsee jatkossa sisäänkin. 

Myyjäiskierros aloitettiin kulkemalla tuosta pytingin vasemmalta puolelta sisään taaempana olevaan tehdasrakennukseen. 

Myynnissä oli todella paljon kaikenlaisia käsitöitä ja syömisiä. 

Tällaisessa ympäristössä alla oleva tekstikin on ihan uskottavaa luettavaa. 

Tehdassali oli koristeltu jouluisen kauniisti.  Yleensä tehtaassa järjestetään vain museokierroksia. 

Tehdassali taustalla. 

Toisesta päädystä tultiin ulos, kun kaikki myyntipöydät oli tarkoin katsottu ja pieniä ostoksiakin tehty. 

Tänä vuonna olikin järjestetty iso tapahtuma. En ainakaan muista itse  nähneeni näin laajaa joulumyyjäistapahtumaa näissä puitteissa.  Ihmisiä oli ihan valtavasti. Näin paljon on ollut viimeksi silloin, kun alueella on järjestetty juhannusjuhlia tai keskiaikatapahtumia.  Paikka oli täydellinen näihin molempiin, kunnes kaikki kiellettiin. Liikaa ihmisiä, alue kuluu,  voi tulla tulipaloja tms.  Noihin aikoihin alue pääsi juuri Unescon perintökohteeksi.   Nyt ei ilmeisesti ollut tuollaisia vaaroja... ainakaan kukaan ei astellut nurmikolla, kun oli niin paljon lunta 😉

Vielä kuva tehdasrakennuksesta...

... sekä pihalta näkymä järvelle. 

Lisää myyntipöytiä oli pihalla ja kollamakasiinissa, sekä vanhan tallin putiikeissa.  Paikka oli omiaan luomaan jouluisen tunnelman. Olisin halunnut ottaa kuvan näyttävännäköisestä joulupukista ja -muorista, jotka istuivat keilahuvimajassa joulukuusi taustanaan. En kehdannut jonotella siinä lasten kanssa... 😃

Herra tai Rouva Aasi oli kaikessa komeudessaan paikalla ja kuljetteli pieniä vierailijoita selässään.  Sekin oli pukeutunut jouluisiin sävyihin. 

Lampaat olivat kasvatelleet komeat talviturkit lämpimikseen. 

Minä ihastuin näihin jalkoihin!   En vain voinut kävellä  ohi! 

Jalkojen toisessa päässä oli kaksi aivan ihastuttavaa hiirulaista!  

Kysyin Merriltä ennen lähtöä, mitä se haluaisi myyjäisistä tuliaisiksi? Kävisikö hiiri, jos saan sen kiinni.  Merriä kovin epäilytti, että saisin. Se ei uskonut. 

Pakko oli uskoa, kun itse näki!  Mamma toi kotiin kaksi pulskaa hiirtä!  Ne ovat niin isoja, että niiden kanssa pitää olla varovainen. 

Eräs sitä vastoin ymmärsi heti olla varovainen 😂 Frodohan on aina varovainen kaiken uuden edessä. 

Vielä kokonainen kuva Hipsusta ja Tipsusta. Niin komea parivaljakkko, että oikein!  Ihanat!  

Minullahan kyllä olisi noita lautoja (löysin silloin taannoin kirppikseltä), jonka päällä hiiretkin istuvat.  Vaan kukapa osaisi tehdä noin upeat hiiret siihen istumaan. Jätetään idea hautumaan, nyt kun on mallitkin 💖

Taas vierähti viikkokiekkomme uuteen maanantaihin (paitsi niille, jotka eivät näe viikkoa ympyränä 😊). Eiköhän porskutella taas eteenpäin!  

Onnittelukortti

 Tuli äkillinen tarve onnittelukortille. Voiko äkilliseksi arvioida tilanteen, jossa tarve on tiedossa jo hyvin pitkään, mutta tuumaan tartutaan vasta edellisenä päivänä?  Näinhän tässä kävi, vaan sainpahan tehtyä! 

Vaatteista riisutut hintalaput ovat käteviä askartelussa.  Ne voi päälystää jollain ja tuosta reiästä voi laittaa vaikka jotain roikkumaan. Minä laitoin pienen nauhan. 

Katselen aina Pinterestistä näitä upeita kissa-aiheita. Nyt muistin ne oikealla hetkellä ja tulostin yhden söpöläisen.  Synttärisankarillakin on kissa kotona.  Kortin toiselle puolelle tuli tuo ensimmäinen kuva ja toiselle puolelle tämä kuva. 

Se ei ollut kuitenkaan itse kortti, vaan kortin osanen.  Kartongille liimasin yhdestä paidasta ratkomani taskun (tämänkin idean olen nähnyt Pinterestissä).   Tarkoitus oli antaa rahalahja, mutta halusin antaa sen hauskassa muodossa.  Nyt on taskussa taskurahaa ja lisäksi pieni kortti. 

Toiselle puolelle kyhäsin idean vanhenemismittarista, eli oldometer, kuten nappaamassani ideassa luki.  Vuodet ovat juuri vaihtumassa vanhasta uuteen.   Numerot löytyivät lehden tarjoussivuilta. 

Kuvan kissa on aivan järkyttynyt tuollaisista lukemista 😅 

Vanhin kissa, jonka olen kuullut, on ollut 28 vuotias.  Minkä ikäisiä kissoja te olette kuulleet/ tavanneet?

Soittoharjoituksista poistuessani huomasin kulttuuritalon takapihalla  näin upean valoilmiön (tuolloin ei ollut vielä lunta, jos ihmettelette ympäristön viherrystä).  Tuossa vähän matkaa lasivitriinin takana on Kymijoki. 

Myöhemmin näin lehdestä, että kyseessä on Leila Kososen sekatekniikalla luotuja valohahmoja -teos. 

Päiväkausien väsymys ja muutaman päivän takainen influenssarokotus tekaisivat minulle migreenin. Hyvä puoli tässä on se, että on vapaa, eikä tarvi raahautua töihin. Piakkoin olen varmaan taas työkuntoinen 😏   Arvatkaas muuten mitä?! Meikäläisellä on talviloma ensi viikon töiden jälkeen.  Viikko menee varmaan ihan jo sen tiedon varassa vaikka seipään nokassa kökötellen. 

Pirteää pakkaspäivää juuri Sinulle! 

Messuista vielä

Samainen näkymä taitaa olla usean Tampereen Käsityömessuilla vierailleen kamerassa. Tuleehan tästä asetelmasta mukavan jouluinen olo. Sillä lailla keveästi, että ei mitään joulustressimeininkiä. 

Kävimme viime sunnuntaina jälleen kolmen sukupolven retkellä käsityömessuilla.  Kävelyä tuli vaikka kuinka paljon. Näkemistä riitti ja ihmisiä pyöri  kaikissa halleissa runsaasti.  Nähdäänkö tulevissa linnan itsenäisyyspäiväjuhlissa kenties tämä Jukka Rintalan suunnittelema puku? Tuli mieleen se aiemmin näyttämäni sininen huilu. Ehdottomasti minun täytyisi mennä johonkin soittamaan itsenäisyyspäivätunnelmia näissä vaatteissa ja sillä huilulla. 

Alemman kuvan puvuissa en menisi, vaikka käsityötä nämäkin ovat vaatineet. 

Muhkeat hihat ja helmat! Metsäisen ja sammaleisen näköisiä luomuksia.

Suomen kansallispukuyhdistys esitteli, yllätys, yllätys: kansallispukuja!  Niitä on Suomessa kehitelty vaikka kuinka paljon! 

Pukuja esiteltiin myös esiintymislavalla. 

Tällaiset kansallispuvut ovat syntyneet fantasiatunnelmissa!  Upeita!  Varmaan ihanaa suunnitella jotain aivan erikoista.  Vasemmanpuoleisen Ravenna -hahmon on suunnitellut Topias Kanto. Muiden suunnittelijoiden nimistä en saakaan selvää omista kuvistani, vaikka otin tarkoituksella nuo kyltit mukaan. 

Messuostoni?  Mitä löytyi?  Katselin tuollaista paitaa netissä aiemmin ja nyt ostin, kuin näin messuilla.  Upeita kankaita ihailin monessa paikassa, mutta tulin aina järkiini, kun muistin, että ei ole tullut paljon ommeltua....  Tuon pienen yksisarviskankaan ostin kuitenkin. 

Miten kauan minulla kestikään hankkia noita staattisia muistilappuja, kun teistä joku niitä suositteli!?  Vihdoinkin muistin asian oikeassa paikassa ja ajassa. Todellakin ihan täydellisiä apureita kirjoneuleen ruudukkoa seuratessa, etenkin jos on esim. kirjan aukeama, jossa on vaikea pitää viivotinta. 

Nuo kaksi lehteä lähtivät mukaan alennuksen ja messuhuuman ansiosta.  Kotona olen niitä selaillut, mutta ei mitään hurjaa ahaa- elämystä tullutkaan. 

Sydänsukat -kirjasen ostin, kun näin nuo Lumi Karmitsan siilit. Mallin nimi on Siilejä ja särkyneitä sydämiä.  Olen nähnyt näitä monen tekemänä.  Aika hauskat myös nuo keltasävyiset Ruhtinattaret, suunnittelijana Saara Viljanen. 

Lempparisukat -lehdestä  valitsin mieluisimmiksi alla olevat ohjeet, vaikka en mielestäni kovin pääkallopainotteinen henkilö olekaan.  Onhan noita kalloja, hyvä että eivät yhteen kolkkaa! 

Vasemmalla ylhäällä  Marjukka Vuorisalon Stashbuster -sukat. Vieressä Heini Perälän Rositat.  Alla jälleen Lumi Karmitsaa ja Rastopaalit. 

Miten minusta tuntuu, että olen nähnyt näitä malleja jossain muussakin lehdessä?   On niin paljon lehtiä ja kirjoja, että en enää itsekään muista, mitä löytyy 😂 Näköjään ei tarvinnut paljoa yllyttää, että taas lähti 2 mukaan. 

Lempparisukat -kirjasta löytyy myös Karmitsan Missikirrit. Takaa kurkkivat kissat, edessä pyörylöitä. 

Viikko on ollut ihan valtavan väsyttävä.  Olisi  mahtava tunne aloittaa kolmen päivän vapaat, jos jaksaisi väsymykseltä innostua.  Onneksi se on totta ilman suurempia hurraa -huutojakin.  Merrikin on ollut aamuisin väsynyt, eikä jaksaisi herätä niin aikaisin. Huomenna saadaan nukkua pitempään. Paitsi että Merri tulee varmaan herättelemään jonkin ajan päästä 😄😻

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

3 kuvaa marraskuulta

 Jälleen  on aika Kristiina K:n haasteeseen, jossa esitetään 3 kuvaa kuluvan kuun alkukirjaimella alkavista aiheista. 

MUSIIKKI 

Pääsin kokeilemaan tuota sinistä huilua. Aika komean näköinen peli. Hintaluokka on hyvin alhainen ja sointi hieman raaka. Kaikki äänet syttyivät puhallellessa erittäin hyvin.  Tämä olisi just sellainen soitin, jolla pitäisi mennä tulevaan itsenäisyyspäiväjuhlaan esiintymään.  Äänen puolesta oli kyllä ilo palata tuohon omaan huiluun, joka on hintavampi ja äänen puolesta pehmeämpi.  Kuva on soittoharjoituksista. Harjoitustilassa ei ole picolotelinettä (pientä telinettä, joka kiinnitetään ison nuottitelineen varteen. Siihen laitetaan piccolo, kun soitetaan välillä huilua). Joudun käyttämään ylimääräistä tuolia soitintelineenä.  Aika kiva rivistö tuon sinisen huilun kanssa. 

MUHKEA MEHILÄISPESÄ (saattaa olla ampiaisten tms. pesä, en tiedä).  Vein haudalle kynttilää ja mikä näky kohtasikaan, kun avasin kynttilälyhdyn kannen...   Onneksi on jo ilmat viilenneet, eikä ketään  ollut kotona.  Puhelimen taskulampun valossa kaivoin paljain käsin tuon huokoisen pesän pois, että sain kynttilän palamaan. 

MIKÄS MUU, KUIN MERRI??!!   Maaliskuun ja marraskuun itse oikeutettu poseeraaja! 

Uutta viikkoa taas eteen päin. Onnea matkaan juuri Sinulle! 

Herrasmieskotkat ja muita eläimiä

 Merri on puoliunisena vähän hämmentynyt.  Ei mene millään ymmärrykseen, että Sam ihan muitta mutkitta juoksi koiraa karkuun kiipeilypuun ylähyllylle, missä Merri nukkui. Kaiken lisäksi Sam asettui makuulle saman tien.  Mahtaako olla tilaa kahdelle..? Oli! Merri asettui viereen. 😻😻

Vielä muutama pari pitäisi neuloa ennen joulua. Tässä yksi valmistuneista.  Saanen esitellä: Herrasmieskotkat. Kuvio on toisellakin puolella sukkaa. 

Sukat on mukaeltu lapasohjeesta.  Rusetti meni jälkipistoina taas ihan omia polkujaan. Ihmeellistä, miten en vaan osaa. Isompiin pistelyihin en ala ja rusetti saa näyttää ihan miltä sattuu, ei paljon haittaa.  Silmiin tuntui vielä tarpeelliselta tehdä mustat pupillit.  

Sukkiin kului Nallea 116 grammaa. 

Ohje löytyy alla olevasta kirjasta.  Karmitsan mallit ovat ihan järjestään niin hienoja! Kiva neuloa!   

Sam on ollut meillä viikon verran kyläilemässä.  Kaikki kissat harrastavat samoja asioita: päiväunia.

Jälleen muutama askel lähempänä joulua....  täytyy tunnustaa, että minua ihan vähän on alkanut jouluttaa. Mietin jopa, että lähdettäisiin pitämään pieniä pikkujouluja mökille joulukuun alkupuolella.  

Muhkeita syystunnelmia juuri Sinulle! 

Prahan museokierros

 Prahan museoista kertova juttu on odotellut vuoroaan jo aika kauan. Mitä pitempään on matkasta, sitä hankalammalta tuntuu aloittaa kirjoittamista.    

Museoita Prahassa oli todella paljon, ilmestyen jopa ihan yllättäen eteen kävellessä.  Ensimmäinen museo oli Alkemistimuseo.  Tuosta ovesta mentiin sisään kauppaan, jossa oli myynnissä ties mitä  taikomiseen tai ihmejuomiin liittyvää.  Tiskin takaa johti ovi itse museoon.  Kierroksen veti ensimmäistä kertaa elämässään kerrassaan intopinkeä nuori mies. Hän oli niin innostunut, että se lisäsi katsojienkin kiinnostusta 😅 Esittelijä oli aivan otettu, kun kysyi, mistä kukin on ja kuuli, että olimme tulleet vasta samana päivänä Suomesta ja tämä oli ensimmäinen museo, mihin menimme. 

Ensimmäinen huone oli puolen mittaansa jo maan pinnan alapuolella. Siellä oli alkemistien toimistotila, jossa oli kirjahylly täynnä kirjoja, täytettyjä eläimiä, loitsukirjateline, työpöytä, takka jne. Osa tavaroista oli alkuperäisiä, jotka oli löydetty tilan löytyessä. 

Hmmm..... miten se paholaisen karkotusloitsu menikään...?    Ahaa!  Nedotykat se. Do not touch 😅

Voin kuvitella miten alkemisti istui työtuolissaan tutkimassa kirjoituskääröjään, tulen palaessa takassa, lämmittäen kalseaa, osittain maan alla olevaa huonetta.  Ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista luikahteli salaa sisään kysymään neuvoa ja apua vaivoihinsa. 

Hmmm,... ota tätä eliksiiriä lusikallinen joka aamu, niin vaivasi katoavat.  Älä ota yhtään enempää, tai sinulle kasvaa saparo 😉

Sitten päästiin ihmeellisempään juttuun. Kirjahyllyssä oli kytkin, joka siirsi koko kirjahyllyn sivuun!  Sen takaa kuljimme kapeita rappuja pitkin syvälle kellariin.  Historian aikana on löytynyt käytäviä, jotka johtivat alkemistien tiloista  moniin paikkoihin kaupungille.  Osa käytävistä on löytynyt, vaikkakin luhistunut. Osa on vielä löytymättä. Tämän oven takaa lähti käytävä jonnekin, jonne ei päässyt luhistumisen takia. 

Hmmm.... lähdenpä käymään salaa kauppias Kehvelin takahuoneessa  hoitamassa kauppiaan vaimon  paisetta. Siitä ei tietenkään kukaan muu saa tietää mitään, on niin arassa paikassa 😉

Alla on alkemistien varastotila. Useita oudonmuotoisia pulloja täynnä merkillisiä aineita, joita tarvittiin mm. ihmisten parantamiseen. 

Täällä tuotteita valmistettiin ja kehiteltiin. 

Hmm..... Olen jo 7 päivää kehitellyt ainetta, jolla saan häädettyä riivaajan kreivittären palvelijasta.  Kaikki kokeiluni ovat johtaneet koehenkilöiden kuolemaan.... 😐

Tämä oli ehkä satojen vuosien takainen aikakone??    Tai ehkä sitten räjähtävien aineiden testauskoppi.

 

Hmmm.... tämä riivaajaongelma ei ota selvitäkseen. Taidan käväistä aikakoneellani pari vuosisataa tulevaisuudessa, josko sieltä saisi jotain vinkkiä.... 😉

Yksi näyttely osui tiellemme ihan sattumalta. Pujahdimme sisään (pääsylipun maksamisen jälkeen) ja hämmästyimme.  Ajattelimme, että teokset ovat taideteoksia, kuten tietysti olivatkin.  Se oli yllätys, että ne olivat niin tukevia, että niihin voi koskea tai mennä vaikka niiden päälle istumaan. 

Tuttuja hahmoja oli vastassa Tähtien sota -elokuvasta. Yodakin siellä.. se on lempparihahmoni tuosta elokuvasta 

Kuka muistaa Maa aikojen alussa lastenelokuvat? Niitä on meilläkin tuijotettu vaikka kuinka. Hahmot ovat niin hellyyttäviä. Vasemmalla Cera, sitten Pikkutassu ja Jomppe.

Upeat olivat  myös nämä kissaeläimet.  Kaikki niissä oli kasattu metallisista paloista, ruuveista, muttereista, ja muusta. Niin pikkutarkkaa ja hienoa käsityötä. Ehdotin miehelleni, että alkaisi siellä tallissa tehdä kaikista ylijäämäosista taidetta. 

Herra Shrek perheineen. 

Tämä on mielestäni valtaistuin Game of Thrones -sarjasta. Valta on nyt vaihtunut!

Tässä uusi työautoni. Hieman epäkäytännöllinen lumi- ja vesisateilla. Ruostuuko kenties työpäivien aikana?  Rrrrmmmm.. kotihoitaja tulee. Onko pihalla vapaata parkkipaikkaa!?

Vahakabinetista löytyi   astronomisen kellon keksijä,  kelloseppä Hanus. Legendahan kertoo, että hänet myöhemmin sokeutettiin, että hän ei pystyisi tekemään toista samanlaista kelloa. 

Suhteellisuusteorian isä, fyysikko  Albert Einstein .

Pelottavista pelottavin Jack Nicholson roolissaan.  Taitaa kirves olla nyt jotenkin väärällä puolella ovea. 

Maailmalla mainetta niittänyt rumpali Sartsa jonkun hieman tuntemattomamman kitaristin (Lenny Kravitz) kanssa. 

Mairea cembalisti Suomesta! Suokaa anteeksi, mutta en enää muista, kenen seurassa istun.....

Illuusioiden näyttely. 

Yläkuvan "romukasa" näytti linssin, tai kameran läpi katsottuna alemman kuvan. 

Sama juttu näissä kahdessa. Hämmästyttävää! 

Kidutusmuseo. Kaikkeen sitä eksyykin....

Ei huvittanut kuvata paljonkaan.  Aiemman Praha -juttuni kommenteissa joku taisi mainita, että vanhat kidutusvälineet olivat usein vain pelotteita, eli sen aikaisia "kauhuleffoja".   Näistä kahdesta tulee mieleen joku huvipuiston kummituslinna.  Ovatkohan nämä luurangot oikeita? Etteivät vaan olisi jääneet paikoilleen keskiaikaisesta kidutuskammiosta lähtien....  Eivät ainakaan ole enää tunnistettavissa. 

Kaksi ahdistavinta ja mieleenpainuvinta näyttelyä jäljellä. 

Kommunismi -museo kertoo ajasta, joka alkoi 1968 Neuvostoliiton vallatessa Tsekkoslovakian.  Se päättyi vasta samettivallankumoukseen 1989!  Hämmästelen, millainen vapautunut ilmapiiri ja siisteys on nyt nähtävissä Prahassa, vaikka tuosta vapautumisesta on vielä melko vähän aikaa. 

Kommunismi sääteli ihmisten elämää kaikessa mahdollisessa.  Kaikki mikä katsottiin olevan hallinnon vastaista, kitkettiin pois. Mieluiten niin, että homma kävi selväksi yhdellä kertaa.   

Mietin kaupungilla kulkiessani että monet kaupungin asukkaista ovat saaneet henkilökohtaisesti kokea tuon ajan.  Miten hienolta oma maa ja hallinto mahtavatkaan tuntua nyt, kun se on omissa käsissä. 

Vierailu juutalaismuseossa oli pysähdyttävä. En saanut otettua montaakaan kuvaa. Kuvaaminen tuntui jotenkin tunteettomalta: kuvata toisten kärsimystä. 

Museo sijaitsee Josefovin kaupunginosassa, jota myös juutalaisghetoksi kutsutaan. Sen historia alkaa jo 1200 -luvulta, jolloin kaupungin juutalaisyhteisö määrättiin muuttamaan samalle alueelle. Alueella on 6 synagoogaa, hautausmaa ja juutalainen kaupungintalo. 

 Paikka oli ehdottomasti eniten turisteja kiinnostava, väkimäärästä päätellen.  Ihmiset kulkivat pitkissä jonoissa kohteesta toiseen. Heti aluksi synagoogaan, jonka seiniä peitti kauttaaltaan pieni kirjoitus. Niin pientä, että vain läheltä näki mitä siinä luki: toisessa maailmansodassa kuolleiden juutalaisten nimiä. 

Yli 90 prosenttia Prahan juutalaisista kuoli holokaustin aikana. 

PIha-alueella oli vanha juutalainen hautausmaa, joka on ollut käytössä vuosina 1400-1700 -luvuilla. Sinne on haudattu n.12 000 henkilöä. Tuon ajan säännöstön mukaan juutalaisia ei saanut haudata muualle. Tämä johti siihen, että pienelle alueelle haudattiin ihmisiä päällekkäin jopa 12 kerrokseen. 

Moni oli jättänyt paikalle kuvia henkilöistä, jotka ovat kadonneet Israelin nykyisessä tilanteessa. 

Hitaasti, mutta varmasti pääsin tämän tarinan loppuun. Halusin nämä kuitenkin muistoksi tältä reissulta itsellenikin. Praha on joka tapauksessa näkemisen arvoinen paikka, mikäli siitä kiinnostuit. 

Nyt toivottelen vaan mukavaa päivää juuri Sinulle. Muista iloita pienistä hetkistä elämässä.