Joulukortteja

 Perinteisesti haluan lähettää joulukortteja, vaikka iso osa ihmisistä ei enää niitä lähetäkään. Uutisissakin kerrottiin, miten vähäiseksi on joulukorttien lähettäminen vuosien mittaan jäänyt.   Syitä on varmasti monia. Postimerkkien hinnat nousevat vuosi vuodelta. Monet ovat päättäneet laittaa postimerkkirahansa hyväntekeväisyyteen, tai säästöön muita ostoja varten.  Kortin merkityskin on muuttunut vähäisemmäksi.  Sähköiset viestit ovat korvanneet jouluntoivotukset eri muodoissaan.  

Kaikki on muutenkin muuttunut niin sähköiseksi, että postilaatikotkin ehkä kohta jo poistetaan?  Postinjakajat irtisanotaan lopullisesti ja ihmiset alkavat keksiä laatikoilleen sopivaa kierrätyskäyttöä.  Laatikoista voisi ehkä tehdä linnunpönttöjä, kukkaruukkuja, säilytyslaatikoita, tai kierrätysasemien jätettä.  No, vielä ei olla tässä pisteessä, mutta ei kaukanakaan.  Postit kuljettavat myös paketteja, joten ehkä heistä jokunen saa pitää vielä työpaikkansa tulevaisuudessakin. 

Päällimmäinen ajatus korttien lähettämiseen on tuttavan ilahduttaminen. Kortti käsissä on konkreettisempi ilon tuoja, kuin sähköinen versio, veikkaisin. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. 

Lisäksi käytän sitä yhtä mainoslausetta: Lähetän kortteja, "Koska mä voin", ja myös tahdon.  

Aloitin korttien tekemisen jo loppusyksystä, muutama kerrallaan.  Tarkoituksena oli käyttää kotoa löytyviä materiaaleja.  Jotain muistan kyllä viime joulun jälkeen ostaneenikin alennusmyynnistä.  Jostain syystä korttieni aihe alkoi siirtyä aina vaan jouluttomampaan suuntaan 😂 Onneksi tuo jouluntoivotusteksti kuitenkin ilmaisee, mistä on kyse. 

Olen saanut anopilta lähivuosina paljon askarteluun liittyviä juttuja, kun hän ei enää jaksanut niitä itse käyttää.  Nyt, muutettuaan palvelutaloon, löytyi asunnosta vielä roppakaupalla lisää askartelumateriaalia!   Ilahduttavaa nähdä, kuinka joku muukin hamstraa asioita 😉

Korttipohjissa löytyi paljon taitettavia, kaksipuoleisia kortteja, joita päätin käyttää. Osassa oli kurkistusaukko etuosassa. Se oli niin hauska, että leikkasin muutamaan muuhunkin aukkoja.  Vanhasta kissalehdestä löytyi paljon materiaalia kurkistelijoihin 😻 Paperitarvikkeistani löytyi myös vanha Mauri Kunnaksen kalenteri, jonka olen säästänyt kuvien takia. Niitäkin päätyi kortteihin. 

Käytän  vanhoja tietosanakirjoja liimauspainoina.  Joka väliin mahtuu pari korttia. Ensin avoinna, sitten taitettuina.  

Anopilla oli paljon kolmiulotteisia koristeita. Minä en osaa niitä käyttää, eikä kärsivällisyys riitä opettelemaan. Onneksi koristeet toimivat sellaisinaankin. 

Ääriviivatarroja on ihan älytön määrä. Niitä käytin runsaasti joka korttiin.  Yhdessä ääriviivaliuskassa on niin paljon tarroja, että yhtäkin liuskaa on vaikea käyttää kokonaan loppuun. 

Muutamasta kortista tuli hieman persoonallisempia 😉

Kortit on nyt kirjoitettu ja laitettu kuoriin.  Vielä puuttuvat postimerkit.  Jostain syystä tuo osoitteiden kirjoittaminen jää usein ihan viime tippaan.  Tänä vuonna sain homman tehtyä ajoissa.  Syynä mahtaa olla se, että olen ollut jo viikon kotioloissa.  Sain koronan muutama päivä ennen loman alkamista.  Niin paljon oli tautia liikkeellä, että  arvasin sen olevan tulossa ennemmin, tai myöhemmin.  

Oireet voivat olla niin vähäisiä, että kantaja ei edes tiedä sairastavansa.  Minulla alkoi yhtenä yönä kurkkukivulla. Se ei ole sinänsä mitään erikoista, kun maskien käyttö aiheuttaa kurkkukipua muutenkin.  Niin ajattelin nytkin käyneen.  Olin suunnitellut meneväni kuntosalille ja sitten iltavuoroon.  Kurkku oli tavallista enemmän kipeä, joten päätin, että pysyn kotona.  Sitten alkoi mietityttämään, saanko oikeastaan edes mennä töihin, kun kurkku on kipeä ja lievää nuhaakin tuntui.  Tein koronatestin, joka ensin näytti negatiivista. Toinen testi oli sylkytesti, joka näyttikin heti positiivista.  Eipä ollut sitten töihinkään asiaa. 

Ensimmäinen päivä meni aika kesysti, mutta sitten nuha alkoi lisääntyä. Silmät vuotivat lähes tauotta ja nenäliinoja kului roppakaupalla.  Tämähän se sitten jatkuikin päivätolkulla. Tänään, seitsemäntenä päivänä, on nenä vielä tukossa ja silmät arat, mutta selvästi ollaan jo voiton puolella.  Kuumetta, tai yskää ei ole ollut koko ajassa. 

Mies ei ole saanut tartuntaa, ihme kyllä. 

Maanantaina piti lähteä Tallinnaan joulutoria ihmettelemään, kun kerrankin saatiin kumpikin vapaata oikeaan aikaan.  Hei, hei Tallinna, nähdään jonain toisena vuonna..... 

Nyt on korona estänyt meiltä Santorinin lisäksi myös Tallinnan.  Ensimmäisellä kerralla matkat peruttiin yleisen turvallisuuden vuoksi ja nyt oman sairastamisen. 

Yritin nopeuttaa paranemista näillä inkiväärijuomilla, mutta hukkaan meni sekin yököttävä litku.  

Joku hyväkäs oli käynyt laittamassa alusvaatekoriini jättihämähäkin. Se ei pelottanut minua, eikä muitakaan. 

Merri on kaikkien ystävä. Se antoi hämähäkin ratsastaa selässään. 

Sam oli sitä mieltä, että hämähäkki haittasi sen päiväunia.  Se yritti pudottaa otuksen alas. 

Loma jatkuu.  Päivät ja päivämäärät ovat ihan sekaisin.  Onneksi on itsenäisyyspäivä, joka maadoittaa meidät huomiseen keskiviikkoon. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!