Ilma on kylmää, eikä ulkoilu maistu. Se ei estä haaveilemasta pitkistä lepohetkistä nurmikolla, tai terassilla. Merri saattaa vielä pyörähtääkin ulkona, vähintään ikkunaluukun kautta. Istuinalustana ikkunan ääressä äitini virkkaama, kaksipuoleinen alusta. Oiva tapa hävittää jämälankoja tämäkin 😄
Frodo haaveilee sohvalta käsin. Se katselee ikkunan takana olevaa jasmikepuskaa, jossa pyrähtelee päiväsaikaan lintuja. Tinttiteeveessä ei ole mitään tarjoilua, ainakaan toistaiseksi.
Ette uskokaan, miten mukavaa oli neuloa jotain "ihan muuta" joululahjasukkien valmistuttua. ystävä pyysi neulomaan tyttärilleen sukat. Aihetta en saanut, vain pyynnön tehdä värikkäät sukat. Niin mukava pyyntö 😻
Mallit löytyivät helposti. Tämän sukkaparin ohje on peräisin Novita-Arabia sukkalehdestä. Mallin nimi on Pomona, joka on lehdessä neulottu valkopohjaisena, kuvastaen tietysti astiaston kuvioita. Suunnittelija on Heini Perälä. Minulla oli tarve tehdä vain kirjavaa ja värikästä, joten vaihdoin pohjavärin vaaleanpunaiseksi. Ajattelin, että valkoinen sukanpohja on äkkiä likainen. Lanka on Nallea ja sitä kului 170 grammaa, kolmosen puikoilla. Sukkien koko on 37-38. Lankaa en erikseen ostanut, vaan kaivelin kaapista niitä värejä, joita löytyi, ja tuntui hommaan sopivan. Siksi jotkut värit ovat vähän outoja.
Sukissa on paljon päälipistelyä, joka tuokin kuvioihin paljon enemmän eloa, kuin ilman niitä. Kuvassa on oikealla valmis sukka, vasemmalla keskeneräinen.
Näillä voi pelata vaikka hedelmäpeliä! 😉
Toinen ystäväni yllätti minut puhelulla. Hän oli löytänyt villapaidan, jonka olin neulonut hänelle yli 30 vuotta sitten! Hän oli ilahtunut siitä, että se ei ollut mennyt säilytyksessä yhtään huonon näköiseksi. Hän aikoi laittaa sen päälle seuraavana päivänä. Kirahvi -aihe on varmasti hauska lasten parissa työskennellessä.
Kuvia katsellessa huomaan kyllä joitain virheitä, mutta kokonaisuutena mielestäni aika kiva.
Aloitin neulomisen noin 5 -vuotiaana, niistä periteisistä pannulapuista ja vastaavista. Olin varmaan yläasteikäinen, kun muistan pyytäneeni äitiä ostamaan kunnon langat villapaitaa varten. Muistan niiden maksaneen vielä melko paljon ja suorituspaineet olivat tietysti kovat. Mitään ohjetta minulla ei ollut, kuten ei juuri koskaan tuolloin. Villapaita siitä kuitenkin syntyi ja aivan onnistunutkin versio. Se oli minulla useamman vuoden. Pituutta paitaan venyi vähän liikaa ajan myötä. Lukiossa annettiin abivuotena jonkinlainen lahja kaikille opettajille. Minä lahjoitin tuon villapaidan yhteiseen hyvään. Muistan uskonnonopettajan olleen iloinen saatuaan ihan järkevän lahjan, verrattuna joihinkin muihin opettajiin... Uskonnonopettajalla oli aina erilaisia villapaitoja käytössä muutenkin.
Tein tuohon aikaan tosi monta villapaitaa, noin 20 vuodessa. En kokenut osaavani tehdä muuta. Sukat ja lapaset tulivat mummolta ja äidiltä, joten niiden neulomiseen ei ollut mitään tarvettakaan..
Harmittaa, kun niistä aikojen alussa neulotuista villapaidoista ei ole mitään kuvia. Minulla on vain vanha vihko, johon merkitsin jokaisen paidan neulemerkintöjä ja vapaalla kädellä piirretyn mallin.
Oli tosi iloinen yllätys, kun sain kuvan tästä kirahvipaidasta. Se on tehty ainakin kuvan osalta jostain ohjelehdestä, jota en tietenkään enää muista.
Nykyisin teen hyvin harvoin isompia neuleita. Niitä ei vaan tule enää käytettyä. Villasukat ovat taattua käyttötavaraa, joten niitä on kivempi tehdä. Niiden opettelu oli aluksi aika tahmeaa hommaa, mutta harjoittelu tekee metsurin, eikö niin? Aluksi piti olla aina ohje kantapäähän, nyttemmin sitä ei enää tarvi. Voi soveltaa neuloksia mielensä mukaan ja muokkailla silmukkamääriä.
Neulominen on niin mukava harrastus, vai mitä??!! 😃
Tänään saadaankin taas hoitoon Sam ja Maia. Jäädään Merrin ja Frodon kanssa odottelemaan niiden saapumista.
Mukavaa joulunodotusta jälleen Teille Kaikille!
Erityisen ihanat värit villasukissa <3
VastaaPoistaKiitos :) Alku näytti vähän oudolta, mutta kuten aina, kokonaisuus alkaa hiljalleen vasta muodostua.
PoistaIhanan värikkäät sukat ja herkulliset värit :) Kirahvipaita on ihana myöskin.
VastaaPoistaAjattelin heti, kun näin tämän mallin, että tässähän se just on, mitä pyydettiin :)
PoistaOlen aina tykännyt noista kirjoneuleista ja kuvien muodostamisesta. Näköjään se into ei ole laantunut vieläkään. Palmikot ja pitsit on ihan ok, mutta ei yhtä kiehtovia minun mielestäni.
Söpöset pojat siellä tutkailemassa ulkoilman koostumusta ja mahdollisuuksia <3
VastaaPoistaAivan ihanat, värikkäät sukat! Ovat kyllä täydellisen ihastuttavat.
Mukava kuulla historiaasi neulomisen parissa ja nähdä kuvat tuosta kirahvipuserosta, onpa upea. Minäkin aloitin villapaitojen tekemisen jo teininä, mutta en muista ensimmäisten (myöskin omasta päästä tehtyjen) kappaleiden olleen kovin onnistuneita. Joitakin niistä kyllä tosiaan käytin vuosia. Myin niitä kirppareilla ja olin yllättynyt, kuinka käytetyillä villapaidoilla oli suuri suosio, niille löytyi aina ostajat. Toisaalta oli kiva huomata, että käsintehtyä osattiin arvostaa jo 80-luvulla.
Täällä on taas aikamoinen hulina ja ruokailun järjestäminen , kun Maia ja Sam tulivat viikonlopuksi hoitoon. 4 kissaa jatkuvalla soitolla olisi jo liikaa, näin väliaikaisesti menee.
PoistaSiinä villapaitahommassa oli jotain kiehtovaa. Opiskeluaikana niitä pystyi vielä pitämäänkin, kun siinä istuessa ja etenkin välitunnilla oli kylmä. Meidän äidillä oli kioski ja siellä kävi tuttuja kyläläisiä. Tein useammallekin villapaidan, kun tulivat kyselemään :) Ihan naurettavan halvalla menivät, mutta kiva oli tehdä ;D
Oi näitä sinun kirjoneuleitasi... vaikka minäkin OLEN OLLUT varsinainen kutoja, niin kirjoneuleitä en ole saanut aikaan kuin kerran (hyvin-hyvin-rakastuneena) Eli ukkokullalleni paidan kudoin, mutta onneton jostain keinokuidusta... onkohan se silti muuten vielä tallessa... suattaapi muuten ollakin... osasi arvostaa nuorikkonsa tekelettä.
VastaaPoistaMinä aloitin neulomisen 3-vuotiaana... tein yhden lapasen, siihen ei tarvittu edes peukaloa, kun oikeastaan oli koko vaikka joka sormelle, eli olikohan se sitten hansikas... hih... 5-vuotiaana onnistui jo peukalokin, mutta en koskaan jaksanut tehdä toista. Vuonna 89 kudoin 11villapaitaa... oli muotia sellaiset efektilangat ja niitä tuli iso kassillinen asuntoautossa euroopan kierrokselta, Saksassa oli ihanat valikoimat... mutta eipä ole kuvia ei.. kuka silloin töitään kuvasi... ehkä jossain vanhoissa valokuvissa voisi vilahdella muutama... siihen se sitten hiipui mun puikkojen kilinä. Vanhimmille lapsille taisin saada neulottua vielä villahaalarit, mutta nuorimmalle en mitään...villasukkia enää ehkä 1-3 - paria vuodessa... hiipunee siitäkin. Äitini tarvitsisi neulemyssi-lippiksen, tosi ison... ettei papeljotein laitetut hiukset littaantuisi.... toreilta/markkinoilta on ostettu jo 3 ja venyttelyä yritetty kosteana/saunoen ja vaikka mitä... mutta ei... aina menee hiukset huonosti.
Löytyisikö sulta mallia - innostusta?
Tulee mieleen vain yksi lippis (Novita syksy 2010 -lehdestä), jonka tein aikanaan anopille ja pari muutakin, kun ei koko täsmännyt. Meni nimittäin tukka lyttyyn ;D Hatusta piti tehdä niin iso, että itselläni se olisi lähinnä pyörinyt päässä. tähän malliin ei tullut mitään vuoria kylläkään. Oli helppo tehdä. Löysin pari linkkiä vanhaan blogiini, jos haluat käydä kurkkaamassa.
Poistahttps://piccolo.vuodatus.net/lue/2011/01/prototyyppi
https://piccolo.vuodatus.net/lue/2011/01/taas-lippis
Minä olen kai sitten rakastunut itse neulomiseen, kun ei loppua näy ;) Miehelle tehtyjä villapaitoja ei ole enää missään... jostain syystä. :O
Kävin Vuodatuksen lakit katsomassa ja mielestäni kommentoinkin - mutta en tiedä mihin...
PoistaKommentoin nyt uudelleen... josko täällä näkyisi.
Juuri tuollainen malli, ehkä ohuemmasta langasta ja vuorikin tietty pitäisi palelevalle päälle olla... ja ettei ne papiljottikiharat littaantuisi, hih... eli suuri se itse hattu osa. Äiteellä on kyllä oikeasti kohta koko kokoelma - joka markkinoilta ostaa, mutta toteaa saunavenytyksenkin jälkeen, että lyttyyn menee kampaus...
Kyllä se tukka on oltava hyvin - iässä kuin iässä... joten otatko haasteen vastaan?
Huomasin tänään, että tuo minun kommenttini tuohon ekaan kommenttiisi oli mennyt roskapostiin.
PoistaJos taas sinä kommentoit sinne vanhaan blogiin, niin en käy siellä juuri koskaan. Vain, kun tulee mieleen joku käsityö, mikä on joskus tullut tehtyä :)
Tuliko tästä nyt oikeasti haaste? :O Vuorin laitto ei ainakaan minulta onnistu. Eikös hän tykkäisi baskereista? Tai ehkä sellainenkin jo on ;D Onkohan sellaista hattua olemassakaan, jossa ei tukka littaannu ;D Minulla on itselläni muutama fleecekankainen hattu, jotka on päässä aika kivan tuntuisia. Vaikka sellaisiakin teillä varmasti löytyy ... Ehkä pitäisi käyttää vain hiuspantaa, jossa hiukset jäävät pannan yläpuolelle ;) ?
Upeat Pomona-sukat. Kun se lehti ilmestyi, pyysi yksi tuttava neulomaan tyttärelleen sellaiset. En neulonut, minä en ole onneksi kirjoneuloja. Nykyisin tämä tuttava neuloo itse kaarrokevillapaitoja. Mukava kertomus vanhoista villapaitamuistoistasi. Teillä oli hauska tapa muistaa lukion opettajia, meillä oli vain abi-nauha. Minä jouduin muuten tilaamaan ne valokuvajoulukortit, kun kasasin kaupalliset kortit ja niitä oli kovin vähän. Muistin sitten, että otimme viime loppiaisena korttivalokuvat Lontoossa. T Saukkis
VastaaPoistaSamapa tuo on, minkälaisia kortteja lähettää. Valokuvakortit on kivoja saada, kun niissä on aina palanen sitä oikeaa elämää. Itse en ole koskaan tilannut valokuvakortteja. En varmaan osaisikaan :) Tai ehkä ei ole ollut sopivaa aihetta ;D
PoistaUskonnonope oli meillä niitä mukavimpia opeja, kaikki opet ei tainneet saada niin mieluisia lahjuksia meiltä. En kyllä yhtään muista mitä muuta annettiin. Laulut kyllä oli kirjoitettu joka opelle, muunnelluin sanoin. Hirveä ruljanssi oli sekin juhla näin jälkikäteen ajateltuna ;D
En ollut yhtään ajatellut tekeväni näitä sukkia, kuten en niitäkään, jotka nyt ovat työn alla, mutta näköjään mieli muuttuu, kun löytyy sopivat jalat.
Ikkunalla voi kyllä jo haaveilla kesästä muutkin kuin Merri ja Frodo. Kun tarpeeksi pitkään katselee ikkunasta ulos, niin eiköhän ne lumipenkat siitä sula. Kivan näköiset sukat ja sopivat värit, juuri ne mitä oli jo valmiina kaapissa, eli parhaat mahdolliset. Sukkien nimeksi sopisi kyllä vaikka Hedelmäpelit. Onkohan Arabialla tullut se koskaan mieleen. Ihana kirahvi paita!
VastaaPoistaJos on kovin kuuma katse, niin kyllä hangetkin sulaa! :)
PoistaJoku voisi tehdä sukkalehden kaikista peliaiheisista kuvioista, kuten hedelmäpeli, pajazzo (onko niitä edes enää?). Lottoaiheiset sukatkin ois kivat!
Joulumyymälässä oli esite neulesuunnittelukisasta, koskien mökkipaikkakuntaamme. Se vaikuttaa kiinnostavalta. Aloin jo ruudutella jotain kuvioita, jos vaikka osallistuisi. Voihan sitä tehdä osallistumattakin ikiomat mökkisukat :)
Jäikin näköjään puumerkki äsken puuttumaan, eli purulaari kommentoi neuleitasi.😉
PoistaKauniita neuleita niin sukat, kuin tuo puserokin.
VastaaPoistaKiitos :) Kivat mallit.
PoistaNeulominen on kivaa, vaikka mitään isompaa en ole koskaan tehnyt. Kipujen takia meni vuosia ettei neulonut edes yksinkertaisempia juttuja, mutta tänään sain pipon valmiiksi. Siinäkin meni kuukausi, sillä en halunnut yhtään ärsyttää kipukynnystä heräämään.
VastaaPoistaHyvä sinä! Valmis työ on aina suuri sisäinen ilo. Homma etenee kerros kerrokselta, vaikka aika veyisikin. Suurin vaikeus on varmaan se jatkaminen tauon jälkeen. Minulla on tämä tenniskyynärpää ollut aika hissukseen, vaikka se välillä muistutteleekin itsestään. Tiedän, että pitäisi neuloa vähemmän, mutta ei millään malta.
PoistaKiinnostuin tuosta ikkunan kissaluukusta. Onko se niin tiivis, että sisäikkunan voi pitää auki myös talviaikaan ? Eli henkilökuntaa ei tarvita avaamaan ja sulkemaan ? Jos näin on niin kateutta ilmassa :-).
VastaaPoistaOletpa aloittanut käsityöt nuorena tyttönä. Minäkin kudoin monen monta villapaitaa nuorena itselle ja poikakavereille :-) mutta sitten kutominen jäi pitkäksi aikaa kun tuli muka kaikkea muuta kiirettä.Sukan kutomisen aloitin vasta Touhulassa ja siihen sitten jäin jotenkin jumiin.Tulee valmista helposti ja nopeasti :-) ja kantapään opin kantapään kautta :-).Nyt en enää oikein osaa olla ja istua jos ei ole joku käsityö hyppysissä. Keskivaikea neuloosi.
Kyllä tuolta ikkunasta vetää, eli sisäikkunaa on avattava ja suljettava. Kesäisin se on kiinni vain öisin, tai jos ei olla kotona. Kun kissa menee ulos tai sisään, luukun alareuna jää joskus hieman auki, vaikka siinä onkin se itsesulkeutuva mekanismi. Sieltä sitten vetää.
PoistaKantapään opin minäkin kantapään kautta ;D Olin jotenkin unohtanut sen kantapohjan tekemisen ja siirryin kantalapusta suoraan kiilakavennuksiin ;D Oli vähän hankala neuloa, mutta selätin homman. Jalka sinne ei kyllä enää mennyt sisään ;D
Olen minäkin joskus villapuseroita neulonut, mutta nyt tulee lähinnä sukkia. Pitäiskö jokus taas kokeilla? Ei kyllä ole ketään, joka pitäisi villapuseroita, jotka kutittaa. Ihanat nuo värikkäät sukat.
VastaaPoistaMikähän siinä onkin, että villapaitoja ei enää tule pidettyä. Se kutitus ja pistely on ihan kamalaa. Onhan niitä pehmeitäkin lankoja, mutta ei vaan tule tehtyä. Vähäisellä käytössä villapusero ei edes kulu, eli ne, jotka olen itselleni lähivuosina tehnyt, kestää ikuisesti :)
PoistaOi miten kauniit sukat ja ihastuttava kirahvi- villapusero. Ajatella että löytyi vielä noin monen vuoden jälkeen ja käyttökunnossa! Kiitos samoin sinne teille, ihanaa joulun odotusta♥
VastaaPoistaMinä olin tosi innoissani, kun kuulin paidan löytyneen. Kerran kysäisinkin sitä, mahtaako löytyä vielä, että saisi kuvan, mutta silloin ei ollut tietoa, mihin oli joutunut. Siirretty ullakon laatikkoon, kun jäi pieneksi. Onneksi nyt taas sopii ja on kunnossa :)
PoistaHieno kirahvipusero sukista puhumattakaan. Sinulla onkin pitkä käsityöhistoria. Vielä on hyvin muistissa aika, jolloin kuvia ei näpsitty tämän päivän tapaan alituiseen. Sinänsä harmillista, kun muistojen tueksi olisi kiva omistaa myös konkreettisia kuvia. Nuorempana kudoin lähes pelkästään puseroita, villatakkeja, slipareita. Nykyisin olen niin lämminverinen, ettei villapuseroille ole käyttöä. Lähipiirissä on taitavia käsityöihmisiä, joten minun sarkani näyttää olevan sukissa ja muissa pienneuleissa.
VastaaPoistaMerrillä ja Frodolla riittäisi tinttiteeveessä seurattavaa meidän ikkunalaudalla. Hetki sitten yksi mustarastas paukautti suoraan ikkunaruutuun. Saattaa olla tärähdyksen seurauksena vainaa. Käyn kohta katsomassa.
Yllättävän moni näissäkin kommenteissa mainitsee tehneensä ennen paljon villapuseroita. Se taisi olla joitain vuosikymmeniä sitten jonkinlainen villitys :) Minäkään en nykyisin viihdy villapaidassa. Ei ole oikein tilannetta, jolloin sitä pitäisi. Ne harvat kerrat, kun villapaidalle olisi käyttöä, voi kulkea siinä samaisessa villapaidassa, jonka omistan ;D
PoistaTinttiteevee olisi aika kiva juttu, mutta jostain syystä en osaa asettua puolueettomaan asemaan. Kissoista on varmaan kiva katsoa, mutta kesällä tuo lintujen vahtiminen kostautuu lintujen kannalta. Ehkä olen vaan liian herkkä. Ei kai kissoja voi syyttää perusvietistään, jos ovat narussa ja linnut tulevat liian lähelle?
Onpa hieno kirahvivillapaita! Ja takuuvarmasti ihana saada siitä kuva näin pitkän ajan jälkeen :)
VastaaPoistaVoin muuten kuvitella, että uskonnonopettajasi on ollut tyytyväinen saadessaan villapaidan lahjaksi 🤍
Ja hienot ovat nuo sukatkin! Todella kauniit 🤍 Noihin saa hyvin langanloppuja hävitettyä.
Minäkin olen nuorena neulonut lähinnä villapaitoja. Tosin en lähellekään tuollaista määrää kuin sinä :) Mutta nyt en enää jaksa/viitsi/osaa oikein ottautua niin ison neuleen pariin. Hyvä, kun pitkät säärystimet saan tehdyksi, kun alkaa jo käydä tylsäksi ;)
Mukavaa joulun odotusta teille🤍
Villapaidat näyttävät kuuluneen monella tiettyyn elämänvaiheeseen. Tuolloin on varmasti ollut jonkinlainen markkinarako lankojen valmistajilla :) Muistan tehneeni paljon geometrisiä kuvioita, mutta myös ihan selkeitä kuvia, kuten tuo kirahvi. Tein usein venepääntien. Yksi koulukaveri neuloi löysiä paitoja isoilla puikoilla. Ne olivat tyylikkäitä.
PoistaOnneksi monissa sukkamalleissa väreillä ei juurikaan ole väliä. Saa käytettyä pois noita omissa kätköissä olevia lankoja.
Hei ja mukavaa toista adventtisunnuntaita!
VastaaPoistaIhan ensiksi, kiitos kun kävit toistamiseen kommentoimassa! Olin jo ehtinyt miettiä, että kukahan tämä anonyymi mahtaa olla. :) Kommenttien jättämisessä Bloggerissa on ollut monella pulmia viime kuukausina.
Nuo värikkäät sukat ovat kerrassaan ihanat ja oli mielenkiintoista nähdä eri vaiheita. Oletpa saanut päälipistelyt siisteiksi; minä en ole koskaan tyytyväinen siihen miltä tekemäni näyttävät.
Neulominen on ihanaa (oikeastaan meidän perheessä on kyllä puhuttu kutomisesta, vaikka Itä-Suomessa asummekin). Villapaitoja on tullut tehtyä minullakin, mutta viime aikoina eniten sukkia, joita tarvitaan jatkuvasti ja jos perheessä ei, niitä voi tehdä hyväntekeväisyysjärjestöille.
Teidän kissat ovat uskomattoman suloisia. <3
Tuolloin yhtenä päivänä minulla meni muitakin kommentteja anonyymiksi. Kaikkia en varmasti huomannut lainkaan, koska havahduin asiaan vasta jonkun aikaa kommentoituani.
PoistaPäälipistely ei tosiaankaan ole minun juttuni, mutta joskus sitä vaan tulee vastaan. Tässä oli niin paljon "suhua" muiden värien kanssa, että päälipistelytkin upposivat ihan hyvin. :) Haluaisin kyllä uskoa, että tämänkin homman voisi oppia, kun vaan kärsivällisesti jaksaa opetella.
Minusta tuntuu, että kutominen on minullekin luontevampi sana. Olen oppinut vasta myöhemmin käyttämään tuota neulomissanaa. Mummo kyllä kutoi myös mattoja kangaspuilla, mutta se ei häirinnyt puhetta puikoilla kutomisestakaan.
Voi että on upeat sukat! Kiva oli nähdä myös vaihekuvat, eli ennen ja jälkeen päälipistelyn.
VastaaPoistaSinulla on pitkä neulehistoria, ilmankos oletkin niin taitava. Kirahvivillapaitaa katsoessani muistin nyt 45-vuotiaalle pojalleni aikoinaan neulomani elefanttipaidan, jossa oli vähän sama idea. Kärsä jatkui toiseen hihaan. Harmillisesti paidasta ei ole olemassa kuvaa. Jonkun ohjeen mukaan se on varmasti tehty joskus 70- luvun lopussa tai 80-luvun alussa.
Pakko kai se on todeta, että tekemällä oppii, jos vielä intoa riittää vuodesta toiseen :) Jos ei oppisi, niin ei sitä varmaan viitsisi jatkaakaan.
PoistaOlen muistavinani hämärästi jonkun neulelehden, jossa oli tuollaisia erikoisia villapaitoja. Ehkä nämä meidän paidat on samoilta aikakausilta. Olisi tosi kiva nähdä muitakin siltä aikakaudelta olevia villapaitoja, tai niiden kuvia.
Olipas hauskaa, että löytyi noin vanha neule! Olet ollut taitava jo 30 vuotta sitten. <3
VastaaPoistaYllätyin tosiaan, että löytyi. En ole nähnyt yhtään muuta tuolla ajanjaksolla neulomaani paitaa, tai edes kuvaa. Tuli mieleen, että vanhoja valokuvia selaamalla saattaisin löytää jonkun tekeleen menneisyydestä, jos olisi jonkun päällä jossain muuten vaan kuvatussa kuvassa.
PoistaMinulla on ollut aina intoa juttuihin, joista olen tykännyt, vaikka en aina olisikaan osannut. Väkisinkin sitä oppii tehdessä, usein jopa kantapään kautta :)
Erittäin ihanat sukat ja hyvä valinta tuo vaaleanpunainen . Mukava yllätys tuo villapaidan tarina ja olen tämän mallin minäkin nähnyt jossain ?
VastaaPoistaMinäkin olen aloittanut kutomisen teininä ja juurikin villapaidalla omalla mallilla . Koulussa kudottiin sukkaa ja kinnasta ja vasta vuosia myöhemmin aloin itse niitä puikoilta pudotella .
Villapaitoja minäkin tein monia ja monia erilaisilla kuvioilla mallilehdistä . Nyt en voi sellaisia edes pitää on liian kuumia joten nyt sitten vaan pienempiä juttuja .
Tuntuu monella olevan samanlainen tarina neulomisen kanssa; ensin villapaitoja, sitten ei enää ole niille käyttöä. Koulun käsityöt ei olleet mitenkään erityisen kivoja, kun oli koko ajan tunne, että jotain on taas pielessä, kun piti niin tarkkaan seurata ohjeita. Minä olen aina ollut enemmän kokeilevan käsityön kannattaja ;)
PoistaAivan ihana kirahvineule 🧡💛
VastaaPoistaMinulla oli pienenä kirahvi kylpyleluna, ehkä siitä ikuinen mieltymys 🙂🦒
Erikoinen kylpylelu :) En muista nähneeni. Ankkoja taisivat enimmäkseen olla :)
PoistaKyllä, harjoitus tekee metsurin👍😅 Minäkin aloitin paitojen tekemisellä, en kyllä yhtään ymmärrä miksi piti aloittaa noin isoilla töillä, mutta parisenkymmentä vuotta niitä väännettiin🤪 Todella hieno tuo kirahvipaita!
VastaaPoistaJa kiva oli nähdä miten nuo Pomona-sukat tehdään; siis noita silmukointeja miten muuttavat sukan ihan täysin. Hienot tuli niistäkin!
Meilläkin vain Nacho ulkoilee välillä luukun kautta, Tacoa ei inspiroi yhtään. Tietysti sillä ei ole samanlaista rasvakerrosta suojanaan kuin Nacholla että herkemmin tulee vilukin😅t. Irkku
Minäkin ihmettelen vielä tuota kirahvipaitaa ;) Olen katsellut ja miettinyt, miten sen oikein tein. Minulla oli varmaan monta lankakerää yhtä aikaa ja neuloin eestaas -neuletta, ei pyöröä. Muistan joskus taistelleeni useiden kerien kanssa yhtäaikaa.
PoistaTaas on yhdet sukat tulossa, joissa on päälipistelyä. En tiedä, miksi valitsin ne, vaikka en tykkää päälipistelystä yhtään. Pitäisi varmaan vaan harjoitella ja harjoitella. Eilen huomasin heti, että pistelykuvio ei täsmää silmukkalukuun, jolla aloitin... Miten voi olla näin kierot silmät! Tuli heti mieleen ne ristipistelyni, joissa seurasin kuviota paperin ruudukosta. Aina oli vähän laskuvirheitä mukana. Eniten harmittaa se, että ei huomaa tehdessään, että nyt ei mene oikein.
Merri olisi varmaan päivittäin myös ihan valjaissa ulkona, jos vaan joku viitsisi viedä. Täälläpäin oli joku kuvannut äskettäin videon, jossa kettu nappaa jäniksen pihapiiristä.