Lomahömppää tuutin täydeltä

Merri se lähti hoitoon.... Maian ja Samin luo. Tuttuja naamoja molemmat, mutta uusi koti... 

Maia vasemmalla, Merri oikealla.

Sillä aikaa ihmiset päättivät lähteä vähän kylille. Nauttimaan herkullista aamupalaa Lappeenrannan torille!  Voi että tämä jäi oikein mieleen. Marttojen kahvilasta vohveli persikanpaloilla ja kermavaahdolla, kinuskikastikkeella... niin hyvää, että olisi kelvannu lokillekin! Vaan onneksi pidin varani.  Miehen valkkaama chili-mikä-lie -täytteinen vohveli ei kuulemma ollut niin hyvä.  Minä taas tiedän varmasti, että ruuat, joissa on jo nimessä chili, eivät sovi minulle 😉

Tästä matka jatkui Ilomantsin liepeille Parppein runokylään. 

Lapsena olin useamman kerran Ilomantsissa kyläilemässä yhden sukulaisen luona, joka asui keskellä metsää, kinttupolun päässä autotiestä. Sieltä lähdettiin usein vielä ajelemaan perheen kanssa ylemmäs Suomeen.   Näillä samoilla konnuilla olen siis käynyt useastikin. Mieli teki nähdä uudelleen samoja maisemia. 

Lakkaa poimittiin silloin lapsena, mutta nyt aikuisena ei... lehdessähän mainittiinkin jo 85 henkilön eksyneen lakkametsiin.  Jätimme siis suosiolla väliin...

Vasemmalla ylhäällä museoalueen vanha ortodoksinen tsasouna. Se oli pieni ja jonkinlaisessa toiminnassa vieläkin. Ennen kai jokaisessa karjalaiskylässä oli jonkinlainen rukoushuone. Koristeelliset katon reunat kuuluvat kuvaan. 

Oikealla ylhäällä muistokivi kertonee itse tarinansa. 

Vasemmalla alhaalla itse Parppeinpirtti, jossa nautimme erittäin hyvän lounaan noutopöydästä; kaikenlaisia karjalaisia herkkuja ja uskomattoman hyviä vatruskoita ja karjalanpiirakoita.  Moottorisahataidetta näkyi monessa paikassa matkan varrella, kuten tässäkin tämä karhu ovensuussa. 

Museon puolella rekvisiittaa jatkosodan aikaisesta ja sen jälkeisestäkin ajasta, jolloin kenraalimajuri Erkki Raappana  piti päämajaansa  näillä nurkilla.  

Luontopirtti Mesikän  "asukkaita".  (Mikä ei kuulu joukkoon....? )

Jos nyt oikein ymmärsin, täytetyt eläimet (jotka eivät todellakaan kuulu suosikkielämyksiini) on siirretty jossain vaiheessa Ilomantsin kansakoululta museoon.  

Lapsena muistan käyneeni tuolla koululla ja paikan päällä ollut mies esitteli kaikki esineistön, ansamenetelmät yms. hyvinkin mielenkiintoisesti.  Kävimme katsomassa näyttelyä myös omien lasteni kanssa, kun kiersimme paljon asuntovaunulla pitkin Suomea.  Lähes kaikki paikat on koluttu. 

En muista, oliko tuo näyttely siinä vaiheessa enää koululla vai jossain muualla. 

Tuolta matka jatkui Joensuuhun. En tiedä, onko tuo vasemmalla oleva taideteos muraali, vai jotain kevyempää tekoa, mutta hyvältä näyttää.  Laivarannassa, leikkipuiston aidassa on paljon virkattuja ympyröitä aitaan kiinnitettynä. 

Tällaisia asioita on aina mukava katsella vieraassa kaupungissa. Toivoisi, että omastakin löytyisi vastaavia.  Ehkäpä löytyykin, mutta oma silmä on jo tottunut niiden katseluun. 

Joensuusta ei hotellimajoitusta meinannut enää löytyä. Onneksi löytyi kuitenkin vielä yksi hotelli, joka olikin aika erikoinen. Hotelli Niittyranta on tehty 1800 -luvulla rakennetun vanhan, maalattiaisen navetan päälle. Omistaja kertoi rakennusvaiheista.  Itse hotelli oli siisti, mutta vähän karu. Aamupalalla sai olla aika rauhassa, mikä kuitenkin oli plussaa myöhempiin matkakokemuksiin nähden. 

Joensuusta matka jatkui Kuusamoa kohti. Matkalla poikettiin Nurmeksen Bomba -kylässä kahvilla.  

Oltiin muuten aikoinaan Nurmeksessa häämatkalla.... 😁

Silloin kylä oli huomattavasti vilkkaampi ja siellä oli markkinameininkiä pihapiirissä. Nyt oli hiljaista. 

Suomussalmen kautta kulki tie, joten kävimme taas kerran katsastamassa Hiljaisen kansan tilanteen.  Hiljaa olivat edelleen, joskin porukkaa oli kasaantunut  hurjasti lisää!   Kansaa kökötti paikoillaan ihan silmänkantamattomiin! 

Mietittiin mistä kaikki vaatteet ovat peräisin, ihmisten lahjoituksista varmaan?  Joillain oli mm. jalkapallopelipaita nimen kera päällään.  Jäin miettimään, kestävätkö turvepaakkupäät vuodet ympäri, vai pitääkö niitä uusia.... 

Ehdotin miehelle, että tekisin meidän pihalle vastaavia luomuksia, mutta tuli aika nopea, kielteinen kanta 😏

Yöpyminen Rukakylän hotellissa oli oma kokemuksensa. Kävimme tietysti huipulla, hissillä. Minä tulin alaskin hissillä, kun en uskaltanut sillä kelkalla... 

Yksi porokin siellä rinteellä kulki. Meni juuri yksien kelkkailijoiden edestä tuon kelkkakourun yli. 

Luulen että löysin uuden Pokemon -lajin?  (oikealla alhaalla).

Urheilijoille Rukan rinteille rakennetut liikuntamahdollisuudet, hotellit ja ajanviettomahdollisuudet ovat varmaan mieluisia. Itseä ne vähän häiritsivät.  Muistikuvissa vielä se, kun tuli Rukalla käytyä ensimmäisiä kertoja.  Oli huomattavasti karumpaa ja luonto oli enemmän läsnä.  

Söin kuitenkin tällä reisulla selkeästi parhaimman halloumburgerin ikinä!  Ruok -ravintola.

Rukalla huomasi selvästi, että koko Suomi matkustaa nyt kotimaassa.  Yksin ei tarvinnut olla! Väkisinkin pisti miettimään kaikkien niiden käsidesien jälkeen, että ei tarvita, kuin 1 sairastava henkilö väärässä paikassa.  Aika vähissähän nuo Suomen tartunnat tällä hetkellä ovat, joskin hienoisessa nousussa?  Ihmispaljous tuntui ahdistavalta varmaan juuri tuon aiemman eristäytymisen ja töissä edelleen jatkuvan maskipakon vuoksi. 

Voi noita poroja!  Ne ovat ainakin etelän asukin mielestä tosi hassuja 😊 Innoissaan bongailimme niitä  jo ennen Kuusamoa ja Oulun/ Rovaniemen  liepeille asti. Suurin osa näytti olevan Itä -Suomessa. Eikös poroilla ollutkin jotkut kausialueet eri vuodenaikoina?  Uskomatonta, miten iso poroporukka oli lyöttäytynyt  ueaan kohtaan tien varsille. Luulin aluksi, että osalle on käynyt jotain,  kun makasivat tien vierustalla. Eikä mitä! Olivat vaan vähän huilimassa 😂  Autoja kerääntyi pitkät jonot odottamaan, josko porot voisivat ystävällisesti väistyä.  Poroalueilla asuville porot eivät ehkä ole niin mukavia?  Etenkin hämärässä ja pimeässä ajaessa  ne ovat varmaan vaarallisia tielläliikkujia? Onneksi nyt oli valoisaa. Ajoittain kuitenkin myös sateista ja yksittäisiä poroja oli vaikea nähdä kaukaa.  Yksi poro jolkotteli meidän kaistalla ja lähti vielä kilpasillekin. Laitoin pikku videon pätkän tuonne Facebookin puolelle, jos haluaa käydä kurkkaamassa. 

Mitkä näistä nyt ovat niitä joulupukin poroja?

Karhunpesäkivi Inarin liepeillä on ollut nähtävyys jo ainakin lapsuudestani asti.  Nyttemmin sinne on rakennettu puusta kulkuväylät ja raput.  Kivi on n.300m ylämaastossa parkkialueesta alkaen.  Iso karhu toivottaa tulijat tervetulleeksi...luulisin..aika pelottavalta näyttää. 

Lapsille varmaan erityisen jännittävä kohde. 

Kivi on suuri järkäle jonka alaosassa on kahden puolen kapea aukko, josta meikäläinenkin konttasi sisään. Kiven sisäpinta on muokkautunut aikojen saatossa erikoiseksi. Onko kiven sisällä nukkunut joskus karhu? 

Inarissa vietetyn yön jälkeen aloimme laskeutua Suomi -neidon päästä alaspäin. 

Hävettää tunnustaa, mutta Oulussa kävimme vain nukkumassa...  alkoi olla vähän apea mieli, kun Lappi ja porot alkoivat jäädä taakse. 

Rovaniemen Napapiirillä sijaitseva  joulupukin kylä piti tietysti katsastaa.  Aluksi näytti hiljaiselta (ja sateiselta), mutta olihan siellä ihmisiä.  Kylää on kivasti pidetty kuosissa vuosikymmenten myötä. Se onkin varmaan hyvä matkailuvaltti.  Omien lasten kanssa kierrellessä, parikymmentä vuotta sitten, oli paikalla vielä Santapark -huvipuisto, joka oli rakennettu kallion sisään louhimalla (ainakin se näytti siltä).  Se oli tosi erikoinen, mutta varmaan myös aika kallis ylläpitää. 

Itse joulupukkia emme nähneet...tai emme uskaltaneet käydä kurkistamassa...

Joulumusiikkia soi koko ajan kaikkialla. 

Kuopiossa päädyimme ihan sattumalta Kissakahvila Tiramisun naapuriin yöksi.  Pitihän kisut käydä katsomassa. Ihana paikka, jollaisessa emme olleet koskaan käyneet. Kissakahviloita löytyy netin mukaan myös Tampereelta ja Helsingistä.  

Tiramisussa on 4 kissaa ja 1 pupu.  Kaikki eläimet olivat yllättävän sosiaalisia, vaikka paikalla oli kymmenkunta ihmistä.  Sisään laskettiin vain pienissä erissä. Kengät piti ottaa pois ja henkilökunta ohjasi jokaisen johonkin pöytään.  Nautimme kissojen seurasta ja söimme salaattia ja pitsaa, sekä joimme kisulimua. 

...ja mietimme mitä Merrille mahtaa kuulua ja miten pärjää hoidossa. 

Puijon tornissa en ollut käynyt ennen.  Päivä oli sateinen ja kuvat vähän harmaita. 

Vuodesta 1963 (kyltin mukaan) torni on jo kököttänyt paikoillaan.  

Kuopion torilta kalakukkoa tuliaisiksi.  Nautintaohje tuli kukon mukana. 

Matkalla vielä kahvihampaan kolotukseen seisaus Mikkelin Kenkäverossa.

Katsastin  mm. makramee -näyttelyn.  Ihastuttavia töitä, tässä vain muutama kuva. 

Myymälässä oli paljon kasviaiheisia asioita; mm. vaatteita, pöytätabletteja, -liinoja jne. 

Joulupukin piilopirttikin on siellä...tiesittekö?  Ette varmaan. Eihän se muuten mikään piilopirtti olisikaan. 

Eikös ole upea vanha seinävaate? Ja himmelikin tietysti. 

Ja uusi sukkamalli!! Minun korkuinen.

Merri haettiin heti kotiin hoidosta! Se oli niin hätääntynyt ja surkea. Oliko se reppana luullut, että se oli hylätty?  Se lähti hoitoon, kun me jäimme vielä kotiin ja se luuli tietysti, että annoimme sen pois.. 

Joka tapauksessa se hiljalleen ymmärsi, että se pääsi sittenkin takaisin omaan kotiin.  Melkein viikko kylässä, eikä päässyt ulos, oli lannistanut sen. Se ei ole oikein tottunut olemaan hoidossa. 

Katsokaa, miten se kävi kokeilemassa nukkumatelttaansakin jo ennen nukkuma-aikaa 💖

Yhteinen lomaviikko on nyt vietetty. Mies palaa töihin ja minä vuorostani jatkan lomailua.  Aika tyhmältä tämäkin järjestely tuntuu, etenkin kun näin on ollut vuosia.  En muista yhtään kertaa, että lomamme olisivat olleet täysin yhtä aikaa.  Minunkaan työpaikallani loma-aikaa ei pääse itse valitsemaan kesäisin. 

Nyt on takana yli 2500 kilometriä yhteistä autossaistumista 😂

Väkisinkin tuli vertailtua aiempaa karavaanielämää tähän hotelliyöpymisjärjestelyyn.  Molemmissa on puolensa. Vaunuilu on silti paljon vapaampaa.. ja tietysti halvempaakin.  Asuntoauto olisi aika kiva vaihtoehto, mutta yhteisten loma-aikojen järjestyminen torppaa koko idean.  Auton seisottaminen käyttämättömänä on turhan tyyristä. 

Matkatessa tuli mietittyä myös sitä, miten erilaista on elämä Lapissa ja etelä -Suomessa.  Olisi mielenkiintoista päästä vaihdokkaaksi 😏 . Yhtään en ainakaan kaipaisi tätä ihmismäärää.  No ehkä kaipaisin, jos viettäisin kovin eristettyä elämää 😉.  Itse en asu kaupungissa, vaan  taajama-alueella.  Väenpaljous ei kiinnosta, joskin talo keskellä -ei -mitään tuntuu hurjalta.  Nämä nyt ovat tällaisia yhden ihmisen höpötyksiä. Jokainen asuu missä huvittaa.  Parhaat hetket asumisessa eivät edes näy ohikulkijalle. 

No entäs ne puut??  Muistikuvissa pohjoisen puut alkavat olla tienvierillä hyvinkin pieniä, matalakasvuisia, känkkäräisiä.  Vaan eipä ollut, kuin vähän kokoeroa!  Onko ilmastonmuutos kasvattanut Lapin puut isoiksi?? 

Oli mukava nähdä edes siivu Lapista, pitkästä aikaa. 

Ja hei! En muuten neulonut silmukkaakaan, vaikka tarpeet olivat mukana!

Huom!  Loma-arvonta on vielä muutaman päivän voimassa.