Minä olin ulkoilemassa narussa, kun Arttu tuli kylään. Se kävi haistamassa minua jo siellä pihalla, mutta sillä oli niin kiire sisään, että se ei silloin oikein ehtinyt minua ihmetellä. Sisällä se kyllä hämmästyi, kun en ollutkaan kotona..... luuli minua kai naapurin kissaksi siellä pihalla 😉
Arttu varmaan ajatteli, että tässä talossa asuu Merri ja sinne sisään on päästävä!
Tulinhan minäkin sitten sisään. Huomaatteko, miten jännitys-/pelottelumittarini toimii?
Artulla on toinenkin tavoite; se haluaa maistella minun ruokiani. Onneksi palvelijat ehtivät taas hätiin ja nostivat ne korkeammalle. Artun vatsa ei kestä minun herkkuruokiani.
Arttu sai kuitenkin oman vesikupin. Minä tietysti luulin, että se saa jotain parempaa, kuin mitä minulla on ja kävin äkkiä maistamassa. Ihan samaa oli...
Arttu haluaa aina lähelle, mutta kun MINÄ paukutan sitä tassulla takapuolelle, niin johan suunta kääntyy! Eihän minulla ole edes kynnet esissä 😅 Välillä nostin vaan vähän etutassua, niin Arttu pelästyi jo sitäkin. Se näytti kuulemma siltä, kuin olisin ollut hidastetusta elokuvasta.
Aamu oli ensin aika rauhallinen, joten nyt oli hyvää aikaa juosta peräkkäin Artun kanssa. Välillä vaihdettiin jahtaajaa. Väsyessäni otin huilaustauon ja hyppäsin ylemmäs. Sieltä se kaveri alhaalta katseli ja ihmetteli, miten pääsin näin ylös.
Artun häntä on aina pöyhkeä, joten en minäkään halua näyttää miltään naruhännältä. Arvatkaa, ottaako koville pitää häntäkarvoja pörhöllään niin kauan?
Totta puhuen Artulla riitti virtaa paljon pitempään kuin minulla. Yritin leikkiä piiloa, että olisin voinut jäädä piiloon torkkumaan, mutta Arttu löysi minut aina. Pakko oli kellahtaa kumoon ja katsella toisella silmällä sitä Artun touhua. Sanoin sille että olisi hiljaa, vaikka yleensä en sano yhtään mitään. Arttu ei ymmärtänyt ja ihmetteli maukumistani. Voi tietysti olla, että se yritti vastata haukkumalla, mutta en minäkään puhu koiraa.
Arttu ei olisi halunnut lähteä kotiin, mutta eihän siinä muu auttanut. Artun palvelija nappasi sen mukaansa ja vei autoon. Arttukaan ei kuulemma tykkää autoilusta.
Tule sitten Arttu taas toisen kerran käymään! Miaaauuuuu......
Sinulla on kiva kaveri, vaikka onkin kyllä koira.. - Pepsi ja Max
VastaaPoistaNäin on! Vaikka onkin koira ;D
PoistaIhanat kaverukset♥ Mukavaa viikonloppua ja leppoisaa karkauspäivää♥
VastaaPoistaSamoin sinulle :)
PoistaTöistä ei uskaltanu kuitenkaan karata.
Miehet on niin väsyttäviä!
VastaaPoistaMe ollaan molemmat mieseläimiä! Eli väsyttäviä ;)
PoistaIhanat kaverukset =))
VastaaPoistaNiinpä ollaankin!
PoistaKiitos kommentistasi :)
Kiva kun kuitenkin tulette toimeen keskenänne :)
VastaaPoistaMinä tulen kaikkien kanssa toimeen, ne muut ei vaan aina usko ;D Sen yhen Maisa -kissankin kesytin, vaikka se oli aika pahana.
PoistaHyvä Merri, että vähän juoksutit Arttua.
VastaaPoistaNiinpä juoksutinkin! Ja sekin juoksutti minua. Minulta loppui vähän kunto...
PoistaVoi Arttu-parkaa, tuskin tajusi mihin törmäsi. Mä sanon aina meidän Felixille, kun yrittää kissojen perään, että älä hyvä mies mene. Toiseksi jäät kumminkin. Felix ei kyllä puhetta usko, mutta onneksi on ollut aina hihnassa...
VastaaPoistaArtulla ei ollu ainakaan minun puolesta mitään hätää. Sillä voi olla ihan omia hätätiloja ;D Vieraille kissoille tai koirille ei pidäkään puhua, ennen kun on tutustunu niihin. Minä en tykkää pienistä lapsista, ne on arvaamattomia...
PoistaHyvä Merri ,että näytit kuka on Merri-talossa:)
VastaaPoistaArttu..varmaan luulee sinua killiksi:)) vaikka oletkin Merri-blogikissa:)
Minä tykkään pikkukoirista,kissaa en oo nähnyt kuin matkan päästä,ja ikkunan takaa....
,,mutta emäntä sanoo että killit ovat kilttejä:)Luulin juputussiakin killiksi,emäntäni oikaisi erehykseni.
terveisin Väinö:)
(sanovat että olen kuin karavaanari..kaikkien kaveri tuolla lenkkipolulla:)
Onko Merri-killi ?,sinulle tuttu "tuo karavaanari-eläin?...
Minä en ole pupujussia nähny, miltä se näyttää? Susihukasta on ollu viime aikoina puhetta, mut ei oo näkyny, onneks, sanoo palvelijat.
PoistaKaravanaarista tiedän sen verran, että olen nukkunu asuntovaunussa joitain öitä. Se oli vähän outoa, kun piti samalla kuunnella kaikkia ääniä. Mamman jaloissahan miä sieläkin nukuin...oli kuulemma vähän ahdasta..
Minulla on jo aika monta koirakaveriakin; Arttu, Gizmo, Nuutti.
Sinäkin Väinö oot kiva, kun oot lähetelly terveisiäkin!
Inkasta en tykkää, kun se jahtas minut puuhun!
Onpa mukavaa, että olet kaveri kaikille jotka osaavat leikkiä. Ainahan siihen tutustumiseen pitää ensin varata aikaa. Oikein hyvää maaliskuuta Merrille ja palveluskunnalle.
VastaaPoistaKiitos! Leikki on kissan ja koiran työtä, kuten moni muukin asia :)
PoistaIhana postaus. On aivan ilmiömäistä tuo pörhistely. Ei jää epäselväksi kuka määrää ja on pomo.
VastaaPoistaHäntä pörhistyy yllättävän isoksi, vaikka on normaalisti ihan tavallisen kapea ;)
Poista