maanantai 24. kesäkuuta 2019

Merrin juhannus

Merri täällä taas tervehdys! Minut vietiin autokyydillä mökille. Autoon oli laitettu tällainen kori, jossa voin maata tai istua, ja näen sieltä hyvin ulos.  Minun pääni mahtuu tuolta välistä... eivät tajua, että sieltä mistää mahtuu pää, mahtuu muukin kissa....
Muutaman kerran täytyy maukumalla muistuttaa, että olen kyydissä ja haluan nopeasti perille.


No entäs se mökki sitten?? Pihalla oli niin erikoiset hajut, että päätin mennä takaisin autoon. En  tullut ulos, ennen kuin minut sieltä kannettiin. Menin heti sisään ja tuijotin ovea, tuleeko se hajustaja sieltä perässä. Äänetkin ovat ihan erilaisia kuin kotona! 
Kyllä tässä mökkeilyssä aina tietty jännitys on, vaikka olin täällä jo viime kesänäkin. Ei siis ole uusi paikka. Täällä pitää olla koko ajan tarkkana, missä palvelijat ovat ja onko mökin ovi kiinni vai auki. 


Tämä sohva onkin sitten minun! Et kyllä kanna minua ulos! Pidän tiukasti kiinni tästä peitosta! 


Hei  haloo! Et tosiaan vie minua ulos! Haluan ottaa päiväunet. Et tajua vai?? 


No mennään sitten, mutta ei olla kauaa. Mitä ääniä täältä kuuluu?  Kukkuu ja krääk. Hiiret ja muut ötökät ripisevät pusikoissa. Itikat ujeltavat. Ihmisetkään eivät osaa olla paikallaan, vaan kolistelevat kuka missäkin! Koko ajan pitää kuunnella ja seurata tilannetta. Tarvittaessa maastoutua litteäksi. 
No laiturille voin tulla. Sieltä voi katsella kauas. Kalat hyppivät, linnut rääkyvät. Vettäkin voi vähän ihmetellä. 


Eiköhän tämä nyt ollut tässä?? Mennään sisään, jooko? 


Olipa rankkaa! Nyt vedän muutaman tunnin päiväunet. Ei saa häiritä! 


Todella tarkoitin mitä sanoin! Ei saa häiritä! Mene muualle sen kamerasi kanssa!


Hoh hoh. Taas täällä. Masentavaa. Onko varma, että sieltä ei kukaan tule yllättämään?


Haistellaan nyt sitten vaikka näitä kukkia...eivät haisemillekään, mutta tässä hiekassa taitaa olla joku haju....


Hei mutta tämähän olikin se hauska juttu! En muistanutkaan, kun kotona ei ole näitä puita!  Ylös vauhdilla, pieni ihmettely ja hyppy alas. Seuraavaan puuhun ja sama uudelleen! 
Älä valita niistä itikoista. Itsehän halusit ulos. Anna minun nyt vaan kiipeillä rauhassa! 


Ai vielä asuntovaunukin! Aika pieni koppi. Huojuu ja kitisee. Ulkoakin kuulu ääniä ihan läheltä. Toivottavasti ei kissansyöjähirviöitä! Voin tästä jalkojesi päältä pitää ovea silmällä. Nuku sinä vaan, minä vahdin. 



Aamulla päästiin taas mökin puolelle. Sain olla sisällä ihan rauhassa...ainakin vähän aikaa. Ikkunasta näin, että Arttukin on tullut mökille! Onneksi on lasi välissä. 


Siellä se vaan kuuntelee ja juoksentelee. Ei varmaan ole tajunnut, että täällä voi olla jotain vaarallista. Ei varmaan ole oikein hyvä hajuaisti sillä. 


Arttukin kävi laiturilla, vaan minäpoika se kävin siellä jo eilispäivänä! Hahaa! Olin ensin! 
Arttu käy välillä uimassakin...outoa. Siinähän kastuu! 


Olen aluksi täällä ylhäällä, niin Arttu ei pääse liian lähelle. 


Ihme tyyppi! Vuovaa itseään ihan liki! Minun pitää vielä miettiä tätä kaveruutta vähän syvällisemmin.  Ihmiset pelkäsivät, että täppäisin kynsillä Arttua nenään. Minä en kuitenkaan ole sellainen, pitäisihän se jo tietää! 



Ulkona  saattaa sittenkin olla mukavaa. Täällä on selvästi jotain hiiriä!  Ääni kuuluu ainakin. Tähyilen niitä tästä kiveltä. Ihmiset puhuvat jostain käärmeistäkin. En ole koskaan nähnyt niitä. Se on kuulemma hyvä juttu. 


Väsyin tosi paljon, kun piti ystävystyä ja seurailla tilannetta. Arttu olisi halunnut leikkiä siltikin. 


Kun ei jaksa, niin ei jaksa! Usko jo! 


Saatan hieman pitää tästä mökkielämästä. Pitää vaan löytää oma paikkansa täällä. 



Parasta on, kun saa rauhassa huoltaa kynnet!  Viettäköön muut sitä juhannusta, mikä se sitten lieneekään!




20 kommenttia:

  1. Sinullahan on ollut kiva juhannus, kun olet päässyt laiturille ja puihin ja kaikkeen! - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa oli, kun pääsin vauhtiin! Vaan oli kiva palata kotiinkin ;D

      Poista
  2. Puussakiipeileminen on ihan parasta - heti palveluskunnan vartioinnin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puut pitää ensin silmämääräsesti katsastaa, onko syytä kiivetä, vai ei. Sitten ponnahdus ja vauhdilla ylöspäin. Ihmettelyä. Sitten loikalla tai osin kiipeämällä alas.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos ;) Niin olenkin! Mikä se on?

      Poista
    2. Urbaani sanakirja kertoo - epeli, ihminen, josta ei ota selvää puhuuko totta vai tarua.
      Sama kissusta, ollako vai eikö olla 😊

      Poista
    3. Ki minä sitten olen..muiden mielestä...itse tiedän tarkalleen mitä olen :)

      Poista
  4. Voi, just tuollaista on kissan matkustaminen ja mökkeily! Mekin lähdetään taas saaristoon, ensin pari tuntia autossa, sitten muutama tunti laivalla lemmikkihytissä (ketähän siellä on mahtanut viimeisten kuukausien aikana matkustaakaan), sitten taas autolla ja lopuksi se mökki. Mökkireissu kyllä tuntuu vuosi vuodelta tutummalta ja perillä ollaan kaksi viikkoa, että ehtii kunnolla kotiutua. Ja sitten (kuten ihmisilläkin) kotona on niin mahtavaaa olla!!!
    Hyvää kesää Merrille ja palvelusväelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Minä en ole koskaan ollu laivassa! Toivottavasti en joudukaan! Oma koti kullan kallis :)

      Poista
  5. Vautsi🐾🐾 Olet päässyt mökille! Me ollaan vaan kotona, onneksi on tuo parveke. Sieltä voi bongata mitä vaan...Topi näki tänä aamuna oravan. Me muut ei keritty siihen näkemiseen. Kivoja kesäpäiviä sulle Merri.🐱🐱🐱t: Smirre,Topi ja Onni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko teidän parveke jännittävä? Mummolan parveke ainakin on. Siellä pitää liikkua vain hiipien ja katsella sitten kurkottamalla ikkunasta ulos.
      Oravaa en ole nähnyt! Onkohan se pelottava, vai voisko sen syödä...? Mami sanoo, että siihen ei saa koskea!
      Mukavaa kesää teillekin! Olkaa tarkkana siellä, jos näette sen oravan taas.

      Poista
    2. Kiitti vaan kesän toivotuksesta. Me tykätään kun on lämmin ja voi vain lököillä. Tuon pienen Smirrenkään ei tervitse nyt lämmitellä kylppärissä,siellä kun on lattia lämmin jostain syystä. Ei meitä parvekkeella olo enää jänskätä. Ollaan asuttu 5 vuotta nyt täällä. Me pojat ollaan jo totuttu. Sitä ennen asuttiin maalla ja saatiin olla ulkona ihan ilman valjaita. Ja tiedätkö? No joo,kerrotaan...Topi härnäsi oravia, voi olla että niillä oli sillon vauvat. Orava hyökkäsi Topin kimppuun. Korvassa on vieläkin lovi muistona. Orava puri Topia hännän juureen...joo...ihan pepun lähelle. Äiti vei Topin lääkäriin. Puremista johtuneet paiseet hoidettiin. Nolointa oli...hi hii...Topin hännän juuresta ajeltiin turkki pois. Se muisto nolostuttaa vieläkin sitä.Elisa-lääkäri hoiti hyvin, eikä Topista tullut töpöhäntää. Mukavat päivät sullekkin Merri. Hyr hyrrr....S&T&O

      Poista
    3. Hirveä otus!! Topi pelästy varmaan ihan kunnolla! Olihan toi nyt tosi nolo loppukin nujakalle. :O Onneks häntä säily!

      Poista
  6. No jopas oli seikkailua kerrakseen. Ei se ole kissalla niin helppoa asettua taloksi ja pihaksi, outoa on niiiiin paljon. Vaan hyvinhän kaikki näyttää sujuneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku aina hankalaa, vaan uteliaisuus vei voiton!

      Poista
  7. Mökkeily ja kaikenlainen reissaaminen on rankkaa ja ehkä vähän vaarallistakin. Reissussa rähjääntyy helposti, onneksi ehdit kuitenkin huoltaa kyntesi, ettei ihan mahdottomuuksiin mennyt. Koirista en sano mitään, johan tuon itsekin näit, mitä ne on miehiään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;D
      Onko sinullakin koirakokemuksia ;D En olisi ikinä uskonut, että meillä menee näin hyvin, vaikka välillä olikin vähän rauhatonta, enkä saanut nukuttua. Kyllä miäkin sitä Arttua jahtasin välillä :)

      Poista
  8. niin ihana juhannus/loma reissun mökille olet tehnyt:) Merri!!
    Paljon ;)outoja hajuja, ;)) tarkka kun olet:))
    Eritäin kauniilla peiton päälä siellä köllöttelet,onpas palvelusväki virkannut uskomattoman ihan peiton....jos joskus tuut käymään otappa peitto mukaan...:))
    aijaa Arttuko meinas väkisin su leikityttää..mutta kiltiltä koiralta vaikuttaa.Olette aika sopuisa pari:) :)
    Mutta olihan mukava palata kotio:))

    Palvelus väelle sanon että tuo sohvapöytä on niiiiiiiin ihana:)))))))
    (minulla oli samanlainen ensimmäinen oma sohvapöytä -v-79))Maksaisin hopea rahoilla jos vielä joskus tuollaisen sohnapöydän saisin:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän sopuisa pari me kyllä oltiin, vaikka minulla meinasi vähän kärsivällisyys välillä loppua. Arttu tuli vielä meillä kotonakin käymään ja ihan yhtä sopuisasti oltiin, vaikka oltiinkin minun omalla reviirillä. Arttu söi minun aktivointitornistani kissannappuloita ja sai mahan kipeäksi.

      Sieltä kaukaisuudesta tuokin pöytä on lähtösin. Hyvin toimii vieläkin ja arvaatkos mitä sieltä kannen alta paljastuu? No lankaa tietysti! Mökkikäsitöihin ;)

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!