Kesäunelma -toppi

 Aiempi neulepaita onnistui niin hyvin, että päätin katsastaa muutkin KAL -neuleohjeet Novitan sivulta.   Sieltä löytyi sitten kokeiltavaksi  Kesäunelma -toppi. Kesällä lämpiminä päivinä istuttiin Frodon kanssa ulkona neulomassa. 

Välillä piti jonkun tarkastaa, onko neulottu oikein, vai onko virheitä. 

Toppi neulottiin ylhäältä alas. Ohje oli selkeä.  Kuten arvata saattaa, minulla oli taas ihan omat lankaideat...  Ohjeessa neuvottiin käyttämään Novitan Cotton Feel lankaa.  Minulla oli kotona WYSin Wonder Wool 4ply -lankaa. Sävyn tarkempi nimi on kauniisti Forget me not. Lanka on 100 prosenttista villaa, mikä ei kuitenkaan ihotuntumassa tunnu yhtään karhealta. Se onkin tarkoitettu myös vauvaneuleisiin.   Tietenkin lanka oli taas ohjetta ohuempaa ja valitsin isomman koon, kuin muuten olisin valinnut.  Puikotkin olivat paksummat, kuin langan ohjeistuksessa.  Lankaa kului 227 grammaa. 

Pitsineulos oli helppo neuloa ohjeen mukaan.  Sitten piti tehdä korotettuja kerroksia takaosaan. En tainnut ihan osata tuota kerrosten kääntymäkohtaa nätisti neuloa, kun jokaisesta on jäänyt tuollainen selkeästi näkyvä kohta neuleeseen.  Päätin, että en häiriinny siitä, vaan jatkan neulomista.   Kostutin neuleen lopuksi ja nuokin kohdat vähän tasaantuivat. 

Helman ja hihansuiden päättelyistä jäi aivan liian kireät. Purin ne ja tein joustavamman päättelyn, jonka löysin netistä.  Ohjeessa luki vain, että päättele löyhästi.  Peruspäättelyllä se ei ainakaan minulta onnistunut. 

Onhan se jännä nähdä, että meikäläisen patiksetkin on niin valtavat että ei mahdu kädet hihoista läpi kunnolla. 

Tein topista aika reilusti pitemmän, kuin ohjeessa, ehkä jopa vähän liikaa. Kostutuksessa pituutta tuli vielä  vähän lisää, kun nuo yläosan pitsineuleet vähän oikenivat. 

Laitanpa tähän vielä pari kuvaa mökiltä, jossa kävin sieniä keräämässä tässä muutamia päiviä sitten.  Saunan terassille oli eksynyt pikkuinen sisiliskonpoikanen.  Näitä otuksia mökillä on paljonkin. 

Puuvajasta kävin useampaan otteeseen hakemassa puukorillisen. Puiden takaa alkoi hiljalleen näkyä pää... ajattelin, että ompa tumma ja karvainen hiiren pää, kunnes tämä jähmeä lepakko alkoi levitellä siipiään ja siirtyä parempaan jemmaan puiden takana.  Vähän huono kuva tuli, kun oli niin hämärä paikka. 

Sieniäkin löytyi ihan kivasti. Yllättävän paljon kanttarelleja vielä, kun taas rouskuja oli aika vähän.  Suppilovahveroitakin keräsin jonkin verran, vaikka en itse niistä paljon välitäkään. Niitä on kuitenkin kiva kerätä ja niiden ohi on metsässä vaikea kävellä keräämättä.  Puolukoitakin keräsin vähän, mutta olivat mökin pihassa jo aika vähissä ja rapisivat maahankin.  

Uimassa en ole käynyt pitkään aikaan enää.  Vesi oli taas laskenut.  Se oli matalalla jo keväällä ja siitä lähtien se on hiljalleen laskenut koko ajan.  Kohta vesi katoaa rannasta ja häipyy muualle. Onko se sitten enää edes ranta?  Siinäpä vasta pähkinä purtavaksi!