Viime viikonloppuna kävin äitini ja tyttäreni kanssa Verlan joulutapahtumassa. Tehdas on näköjään edelleen telineiden ympäröimä. Tuollaisen rakennuksen entisöinti on varmaan haastavaa.
Katsokaapa mikä sieltä loistaa!! Aurinko! Olipa hieno päivä, vaikka vesisadetta taisi olla luvassa.
Osa myyntipöydistä oli tehtaan sisällä, osa muissa alueen rakennuksissa tai pihalla. Osuimme kerrankin paikalle ajoissa, jolloin ei suurta ruuhkaa ollut vielä ehtinyt syntyä. Lähteissä oli sitten autoja joka puolella ihan valtavasti.
Minun ostokseni olivat maltilliset. Lähdin kuitenkin liikenteeseen toivoen näkeväni henkilön, joka tekee näitä hiuskiinnikkeitä. Yhdellä oli kaikenlaista käsityötä ja muutama hiusdonitsikin. Minulla oli yksi tällainen päässäni ja kysyin, onko näitä.. löytyihän niitä sieltä kassista! Mahtavaa! Tykkään näistä tosi paljon. Minulla on näitä eri väreissä. Hiukseni eivät ole kovin pitkät ja ovat vähän liukkaatkin. Nämä karvanapsukkaat (keksaisin juuri näille ihan oman nimen 😀) pysyvät hyvin. Yksi hajosi kerran päähäni, kun löin pään auton kattoon, pomppasin niin vauhdilla ulos.
Tuo musta on erityisen hyvä löytö, koska se käy nyt mustien soittokamppeideni kanssa.
Samalla reisulla kävimme mökillä katsomassa, onko kaikki hyvin. Syksy on niin surullista, kun kaikki värit katoavat ja ilmasta katoaa lämpö.
Keinujat olivat harvalukuisia.
Tervaleppä on vihdoinkin tiputtanut lehtensä. Se piti niitä paljon pitempään, kuin muut puut.
Vesi on matalalla. Viime vuonna joulukuun alussa olimme äidin kanssa mökillä viettämässä pikkujouluja. Lämmitimme myös saunan. Oli tunnelmallista. Kävin itsellenikin yllätykseksi vielä uimassa. Pari päivää sen jälkeen tulivat jäät. Vettä oli vaikea saada saunaan, kun pumppu oli jo talveksi otettu pois ja vesi oli niin matalalla. Piti kiertää kauemmas, että pääsi koukkaamaan ämpäriin vettä.
Minulla taitaa olla nyt ihan tosissaan joku maanistuotannollinen neuloosi. Jotain muutakin pitäisi kai kotona tehdä, kuin neuloa? On kuitenkin niin MUKAVA neuloa, että vähän väliä löytää itsensä heiluttelemasta puikkoja. Edellisen valmistuttua pitää olla jo selvillä, mihin tarttuu seuraavaksi. Eihän tässä ole mitään järkeä, mutta missä sitä sitten olisi, kysyn vaan?? Vein jo aiemmin muuutamia sukkapareja ikäihmisten päivätoimintaan bingovoitoiksi. Lahjuksiakin olen jaellut. Ehkä pitää taas jossain vaiheessa viedä johonkin keräykseen. Kauneimmista malleista en raaski luopua, vaan hipelöin niitä välillä laatikostani 😂
Neulominen on minulle tärkeä reuntoutumismuoto ja keino toteuttaa luovuutta (vaikka neulonkin usein muiden suunnittelemia malleja). Silloin, kun ei ehdi neuloa, tulee ihan hankala olo.
Päivän pähkinä: Aiotko poistaa maskin, vai vetäistä elämäsi biisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!