Kävelyllä Verlassa

 Viime heinäkuussa kävin useamman kerran kävelemässä kaikenlaisia kävelyreittejä mökillä ollessani. Eräänä päivänä pysähdyin Verlaan. Jätin auton parkkipaikalle ja lähdin siitä kävelemään. Napsin roppakaupalla kuvia ja ajattelin julkaisevani niistä jutun sitten talvella, kun tekee mieli muistella kesää. 

Päivä oli lämmin ja kirkas.  Puolipilvistä ja aurinkoa.  Aiemmin oli satanut ja maa oli paikoitellen märkää.  Linnut lauleskelivat ja autoja kulki silloin tällöin ohi. Liekö matkalla Verlaan, tai sitten sen läpi. Verlan keskustahan on todella pieni.  Jos joku ei tiedä mitään Verlasta, niin olen kirjoittanut siitä aiemminkin monesti. Kaikki löytyy tuolta blogin sivupalkissa olevasta aiheluettelosta nimellä Verla.

Aloitan kuvalla Verlan Pytingistä, joka on nyt remontoitu ja avataan kai jo ensi kesänä vierailijoille.  Ihmettelin ensin tätä kuvaa, mutta tämä onkin napattu vasta takaisin tultua, eli Pytingin pihanpuolelta. 

Eduard Dippellin suunnittelema patruunan pytinki valmistui 1885 Gottlieb Greidlin asunnoksi.  Se edustaa kansainvälistä puurakentamisen koristeellista tyylivirtausta, joka levisi Suomeen 1860 -luvulla saavuttaen suosiotaan ensin rautatieasemien ja huviloiden rakentajien keskuudessa. 1898 kartanomaista pytinkiä korotettiin tornimaisella päädyllä.  Samoihin aikoihin tehtiin pytingin ympärille värikäs puisto ja keilarata paviljonkeineen. 

Tässä Pytinki jää taakse, kun kävelen tuota siltaa pitkin Verlankosken yli. Vesi virtaa vesivoimalaitoksen läpi.  Vesivoimaa on käytetty jo kauan sitten vesimyllyissä. Vuonna 1889 vesivoima pyöritti pientä turbiinia, jolla saatiin valaistus Verlan puuhiomoon ja pahvitehtaaseen.  1923 rakennettiin ensimmäinen vesivoimalaitos, joka käytti vain osan juoksevasta vedestä. Tämä korvattiin 1954 isommalla laitoksella, joka peruskorjattiin 2013.  Se tuottaa sähköenergiaa n.3000 keskivertotalouden tarpeisiin. (Wikipedia)

1743 kosken eri puolet olivat eri valtakuntaa, Venäjän ja Ruotsin. 

Yläjuoksulla vesimassa muodostuu Suolajärvestä, Niskajärvestä ja Siikajärvestä. Tuolla oikealla mutkan takana on vanha kalliomaalauspaikka (jossa kuva kyllä jo pahasti hiipunut). 

Missä silta, siellä myös lukkoja, kuten kuvasta näkyy 😄

Tuolla taka-alalla näkyy Verlan vanhan tehtaan rakennuksia, eli museoaluetta. 

Verlankosken jälkeen vesi laskee Vähä- ja Isokamposeen ja siitä Lintukymiin. 

Alla olevassa kuvassa on työväenasunto 1880 -vuodelta. 

Työläisten asuntoja nämäkin, rakennettu n.1880-1990. Niissä oli alun perin pärekatto. 

Opastaulun mukaan alla on Lipun torppa, joka on siirretty paikallensa 1870 -luvun alussa Se on alueen vanhimpia rakennuksia. Mökki on hirsirakenteinen yhden huoneen asuintalo, n12 neliötä. Päätyyn on myöhemmin lisätty puuliiteri ja hirsiseinät on vuorattu laudoilla. Alkujaan rakennuksessa oli multapenkkiperustus, jonka keskiosan tyhjässä tilassa pidettiin talvisin kanoja ja kesäisin säilytettiin ruokaa. Sähkövalo näihin työläisten asuntoihin saatiin 1923. 

Nimensä mökki on saanut ensimmäisten asukkaidensa mukaan, eli tehtaan työntekijän Antti Anders Lipun (1838-1911) mukaan. Antti ja vaimonsa Magdalena asuivat mökissä kuuden tyttärensä kanssa. Tyttäristä vanhin pääsi ripille samana vuonna, kuin kuopus syntyi 1886. Pariskunta asui mökissä elämänsä loppuun asti. 

Lippujen jälkeen täällä on asunut mm. tehtaan iäkkäin työntekijä Herman Kinnari. Hän oli 86 -vuotias jäädessään eläkkeelle yövahdin tehtävästä 1930 -luvulla.

Mökki toimi tehtaalaisten asuntona 1950 -luvun puoliväliin asti. Viimeisimpiä asukkaita oli Ukkosen perhe. Isä Salomon oli tehtaalla tallimiehenä ja vanhetessaan siirtyi yövahdiksi. 

Alla olevan kyltin kohdalla minulta katosi suhteellisuuden taju kokonaan.  Verlassa järjestetään sellaisia elämyskävelyjä ja ajattelin, että tuollainen porukka voisi kiertää myös metsänreunassa olevaa 50 metrin pituista metsäpolkua.  Ajattelin, että minäkin voin kiertää tuon pienen lenkin. 

Edes tämän opastaulun kohdalla eivät hälytyskellot soineet 😅 Kyltissä sanotaan ihan selvästi, että reitti on 2 kilometriä.   Edellinen kyltti kertoi, että luontopolku alkaa 50 metrin päästä, eli ei ole mikään 50 metrin mittainen minipolku. 

Metsäpolku oli kuitenkin kutsuva. 

Aiemman kyltin mukaan reitillä pääsi tutustumaan sykähdyttävien maisemien lisäksi luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja kestävään metsänhoitoon, jolla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 

Reitillä oli metsävisa. Tässä arvuutellaan, montako puuta pystyy tunnistamaan kyseisessä kohdassa. 

Näillä main aloin hiljalleen ymmärtää, ett se 50 metriä oli huijausta. 

Suomalainen järvimaisema kesäisenä ja aurinkoisena päivänä on erityisen kaunis. 

Pienellä saarekkeella piti tietenkin käydä pyörähtämässä. 

Metsäpolun lopputulos oli liikunnan ja maisemien lisäksi 2 hirvikärpästä.  Ne ovat inhottavia, mutta kuitenkin helpommin havaittavia, kuin punkit.  Kuulostellaan, missä hirvikärpänen kulkee ja napataan niskasta kiinni, ravistetaan pois, tai otetaan nirri pois.  Lopputulos riippuu ärsytyksen asteesta. 

Alakuvan talolle en löydä nimeä, mutta se näyttää samalta, kuin työväenasunnot. Se on nykyisin ehkä yksityisen omistuksessa, tai sitten vuokrattavana lomamökkinä.  

Netistä löysin sittenkin tiedon, että tämä olisi ollut sähkömies Seppälän mökki. 

Verlan tehdas rakennutti klubitalon tehtaan työntekijöiden kokoontumispaikaksi.Seuratalon rakentaminen aloitettiin 1919 ja se valmistui 1921. Aloite talon rakentamisesta tuli yhtiön silloiselta toimitusjohtajalta Wilhelm Thesleffiltä. Hän toimi Verlan tehtaan toimitusjohtajana 1913-1920, kesällä 1918 hänet nimitettiin myös Suomen sotaministeriksi.

Alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan seuratalo ehti olla  muutaman vuoden. Tehtaan kasvaessa asuntopula pakotti muuttamaan sen työläisten asunnoiksi ja yläkerrassa asui kaksi perhettä. Rakennus palautettiin alkuperäiseen harrastuskäyttöön jälleen 1947, kun tehdas rakennutti kaksi uutta asuinkasarmia seuratalon viereen. Tämän jälkeen seuratalossa kokoontuivt paikalliset yhdistykset, järjestettiin juhlia, tanssittiin ja siellä vieraili ahkerasti mm. elokuvakiertueet. 

Kymi-yhtiön lomakylän aikana seuratalo toimi lomalaisten käytössä 2000 -luvun alkupuolelle saakka, kunnes se jäi tyhjilleen. Vuonna 2009 Verlan tehdasmuseo ja Verlan seurun kylähýhdistys käynnistivät talon peruskorjauksen hankerahoituksen turvin. Urakka valmistui 2012 ja nyt seuratalo palvelee arvonsa mukaisesti harrastustoimintaa, kokouksia ja juhlatilaisuuksia.

Alla näkyy Seuratalon ulkorakennus, eli huussit yms.

Rannassa on useampi pieni  mökki, joita Kymi yhtiö on vuokrannut viime vuosikymmeninä lomalaisille. 

Alla Leivon mökki. Se on saanut nimensä viimeisten asukkaiden mukaan. Mökin rakensi  Setä -Tassunakin tunnettu Taavi Pukkila, joka teki kaikenlaisia tukkitöitä ja nosteli erikoisvalmisteisella veneellä uppotukkeja ja kekkapäitä, eli tukkeja, jotka uivat pystyssä ja olivat uppoamaisillaan.  Hän, kuten moni muukin Verlan mies, teki sivuammattinaan suutarin hommia.  Mökki oli viimeisen perheen asumuksena 1964 asti, eli varsin myöhäiseen aikakauteen asti! 

Siellä seikkailee yksinäinen lammas! 

Ainoa mainitsematon rakennus on tehtaan rakennuttama lukutupa. Minulla saattoivat mennä jonkun talon kohdalla puurot ja vellit sekaisin, joten en ole varma, mikä tämä rakennus on. 

Nyt saatan olla väärässäkin, mutta tässä taitaa olla Verlan vanha kauppa. 

1886-1896 rakennettu koulu- ja virkailija- asunto. Monet rakennukset, kuten tämäkin, on siirretty kosken toiselta puolelta nykyiselle paikalleen. 5 huonetta alakerrassa ja 2 yläkerrassa. Talon pitkäaikaisin asiakas oli konttoripäällikkö Tuure Ilmonen Martta -vaimonsa kanssa. 

Vanha koulurakennus pilkottaa ajotielle.  Päätin vielä tuon kävelyn päätteeksi olla uhkarohkea ja ajaa  talon pihaan ottamaan kuvan.  Myöhemmin luin lehdestä, että talo on saanut uudet asukkaat oltuaan pitkään tyhjänä.  

Tällainen oli viime heinäkuussa tekemäni kävelyreissu. Historia on aina kiinnostavaa; miten ihmiset elivät missäkin ajassa, oliko elämä raskasta ja millä tavalla.  Verlassa on ainakin lukemieni tekstien perusteella elämä ollut pienimuotoisuudessaan hyvin yhteisöllistä. Tehdas on antanut elannon ja huolehtinut pitkälti muutenkin kylän asukkaiden hyvinvoinnista.   

Tuo jaksaa aina hämmästyttää, miten pienessä mökissä voi asua vaikka kuinka monta ihmistä ja silti elämä vaan on kulkenut eteen päin päivä kerrallaan.  

Olin kuvannut noita tiedotetauluja kävellessäni, mutta nyt en saanut ihan jokaista yhdistettyä rakennuksiin, joten virheitä on saattanut tulla. Etsin tietoa myös erilaisilta Verla -aiheisilta sivustoilta ja Wikipediasta. 

Tuosta otsikon kävelyllä -sanasta tuli mieleen Saran kävelyhaaste Villa Emilia blogissa. Liitän tämänkin kävelyhaasteeseen, vaikka sitä ei ehkä ole enää olemassakaan.  Oikeastaan tämä kävely on tehty jo viime vuonna 😄