keskiviikko 24. elokuuta 2022

Hattivatit

 Pitkällisen hauduttelun ja hitaan neulomisen jälkeen sain aikaiseksi sukat! 

Ohjeen löysin tästä lehdestä.



Hattivatit!  Neulominen tuntui tylsältä, kerroksissa ei ollut juurikaan vaihtelua.  Lopulta, kuten lähes aina, kaksi sukkaa vierekkäin viimeisteltyinä on kuitenkin ihan mukava lopputulos.  Silmät ja kädenhaitulat toivat varsinaista näköä valkoisiin pötkylöihin.  Niiden toteuttaminen ei ollut edelleenkään parhaita taitojani, mutta näillä mennään.  Silmukoinnissa on hiomista. 


Valkoisen ja mustan yhdistelmä on varsin epäkiitollista neulottavaa, etenkin, kun teräosa neulottiin pelkällä valkoisella.  Ainakin minun kirjoneuleessani vaalean langan läpi tuntuu tuo tumma paistavan ja terään verraten varsi näyttää ihan harmaalta.  Jos nyt tekisin toiset (kuten aion tehdä...), en tekisi enää terää valkoiseksi, vaan vähintäänkin raidoittaisin sen.  Aion kokeilla myös eri värisiä hatteja ja vatteja. Eivätkös ne hattivatit ole sähköistyessään keltaisia? 
Ohjeessa oli käytetty Muumi -lankaa, jota minulla ei ole. Vertailin alun silmukkamääriä ja totesin, että Nalle on ihan ok ja sitä löytyi varastostani. Puikot ovat kokoa 3 ja lankaa kului 90g.  Sukat ovat kokoa 38-39.  Ystävällä oli niin hassu toive, että koko perhe voisi kävellä hattivatti -sukissa, että näitä tullee nyt sitten lisää sen verran, kun viitsin neuloa. Saman toisto ei ole kovin mukavaa pitemmän päälle. 


Taisin jo tästä alemmasta kirjasta mainitakin aiemmin. Siinä on vähän toisenlaiset hattivatti -sukat. Aion kokeilla seuraavaksi niitä. Langan valitsen jälleen Nalleksi ja vaihdan värit. Kirjassa hatit ovat vähän kummallisen värisiä. 


Arttukin sai Italianmaalta hienot, uudet valjaat. Pienellä houkuttelulla se suostui niitä käyttämään.  Värit sopivat Artulle hyvin. Mikki Hiiri -kuviot ovat bonusta 😃


Arttu lähti meidän matkaamme myös mökille. Se väsähti puuhommista ja vedessä kahlailemisesta. 
Tein metsässä kanttarellikierroksen, jonka tiesin jo etukäteen turhaksi.  
a) oli liian kuivaa  b) minä harvemmin löydän kanttarelleja... 
En voi käsittää, miten toiset löytävät litratolkulla ihanan keltaisia sieniä ja esittelevät niiden kuvia. Vaikka kateus onkin perisynti, niin siitä asiasta minä olen kateellinen.  Minulle kanttarelli on hämmästyttävä ja harvinainen löytö!  Voisihan niitä ostaakin, mutta ei se tunnu samalta, kuin itse kerätyt 😂
Mustikoita oli mökin pihalla vaikka kuinka, mutta puushown jälkeen niille ei voinut suoda enää ajatustakaan.  Hyvä kun sai raahattua itsensä järveen ja kahvipöytään.  Puut ovat nyt kuitenkin puuvajassa! 


Loma on loppu ja työt alkaneet. Kaksi iltavuoroa on takana. Homma sujuu ihan hyvin, vaikka tekemättömät työt kaivelevatkin taas korvien välissä.  Tykkään iltavuoroista enemmän, kuin aamuvuoroista, koska olen iltaihminen. Monta aamua peräkkäin on ihan hirvittävää.  Alkuvuoden pitkä sairasloma pitää olon epävarmana. Mielessä kummittelee, voiko tilanne toistua.  Yritän pitää itseni ihmisenä ja hyväksyä puutteellisuudet jaksamisessani  ja työssäni.  Olen mielestäni oppinut vuosien myötä priorisoimaan töitäni ja elämään jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa.  Informaatiotulva on kuitenkin selvästi rasittavaa työnkuvassa. Lisäksi empatia ja inhimillisyys jatkuvissa, vaihtuvissa asiakaskohtaamisissa kuluttaa. 

Nyt olen kuitenkin optimistisin ja positiivisin mielin taas työssä kiinni, mikä on tärkeintä. 

Toivotan Sinullekin mukavaa elokuuta! Nautitaan vielä lämmöistä, eivät ne kauaa voi kestää. 


41 kommenttia:

  1. Lohdutuksen sana: minä olen löytänyt elämässäni kuusi (6) kanttarellia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lohdun sanoistasi! En voi käsittää, mistä ihmiset niitä löytävät oikein ämpäritolkulla. Minä en ole laskenut elämäni kanttarelleja, mutta voin sanoa, että vähissä ovat.

      Poista
  2. Ihana Arttu!
    Heh, luin Vanhan rouvan kommentin tässä ensin, minunkin piti kertoa, että olen löytänyt elämässäni ehkä kaksitoista kantarellia. Olisihan niitä sieniä mukava syödä, mutta harvemmin lähden sienimetsään ja vielä harvemmin siellä mitään sieniä tulee vastaan. Tai kärpässienet kyllä tunnistan. En kyllä yhtään uskalla kerätä mitään ruskeita tavallisen näköisiä, jotka voivat olla ties mitä myrkkyä. Pakko olla joko tatti tai kantarelli, jotta uskallan sen kerätä.
    Kivat hattivatti-sukat. Minäkään en tykkää siitä, miten musta kuultaa valkoisen läpi. Enpä kyllä ikinä mustavalkoisia neuleita teekään, ehkä juuri siksi. Ja kovat värit eivät muutenkaan ole minua varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perus rouskusienet tunnistan, isä opetti aikanaan. Kanttarellit on sellaista harvinaista herkkua ja joskus löytyy yksittäisiä, mutta että ämpärillinen! Epäreilua minusta!
      Muiden värien yhdistelmissä ei niin pahasti musta paista läpi, mutta valkoinen on aina vähän vaikea. Ehkä olisi pitänyt tehdä terästä esim. harmaa-musta -raidallinen.

      Poista
  3. Minä en ole läytänyt koskaan kanttarelleja, hyvin vähän olen syönytkin niitä ikinä. No torilla niitä aina on, mutta en ole ostanut. Ehkä sellanen geeni puuttuu, joka niitä laittas haluamaan. Muuta sienisalaattia kyllä ostan välillä. Mustikatkin ovat olleet metsässä, eikä ole näkynyt...
    Hienot sukat, eikä näe yhtään mitään taitamattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pärjään ilman kanttarellejakin, mutta toisten hehkutusten myötä noista sienistä on tullut minullekin himoittu herkku, varsinkin, kun niitä ei löydy ;) Minulla on vielä jonkin verran viimevuotisia mustikoita. Selän kiukuttelun takia ei oikein tee mieli edes mustikoita lähteä keräämään. Mökin pihasta olen yleensä kerännyt ja näivettää katsella, kun kaikki marjat menevät ihan hukkaan. Tuntuu, että ne pitäisi kerätä ihan siksi, että eivät menisi hukkaan, eikä siksi, että tarvisin niitä.

      Poista
  4. Hih, uskallanko sanoa, että meidän talon nurkalta n. 5m päässä on lähimmät kanttarellit :D. Ihan mäntymetsässä.
    Ennen kuin ne bongasin, kerättiin vuosikaudet kanttarellejä peräti melkein 100m päästä. :D
    Edelliseen juttuun sen verran, että oltiin n. 8v sitten syyslomalla Roomassa. Sieltä sitten omatoimiretkelle Pompeijiin. Vettä satoi ja meillä onkin matkamuistona 3 "pompeijilaista" sateenvarjoa. Vesuviukseen jäi tarkempi tuttavuus tekemättä, pelättiin vissiin Milla Magiaa.. Eikös hän asu siellä, voi olla että muistan väärin osoitteen.
    Teiden rinteitä on ammoin kiipeilty, joten tulivuoristakin on kokemusta;-) Tsemppiä töihin! Terv. Muinainen matkailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä sano! Hys, hys ;) Jos niitä joskus löytyy, niin samoissa paikoissahan niitä sitten useimmiten on muinakin vuosina. Yksittäisten löytöjen takia ei tee mieli lähteä katsomaan, onko tänä vuonnakin kanttarelli kasvanut mättäälle ;)
      Nyt kun sanoit, niin siellähän sen Millan sanottiin asustavan! En muistanut koko juttua, vaikka Akuja on tullut elämässä tavattua vaikka kuinka. Nyt hän ainakin pysyi poissa näkyvistä, kun me käytiin siellä. Ehkä oli juuri tekemässä konnuuksiaan muualla :)
      Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Voi ihanuus mitkä sukat. Olet kyllä taitava.
    Söpöli Arttu, ihanan pieni koira. Helppo ottaa mukaan vaikka minne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusia juttuja on kiva kokeilla. Nyt onkin sitten edessä se hankalin osuus, eli aiemman toisto. Kokeilen kyllä ensin tuota toista ohjetta.
      Arttu jaksaa melko hyvin olla autossa, mutta välillä tuppaa oksettamaan. Onneksi matka ei ole mökillekään kovin pitkä.

      Poista
  6. Minä pistän myös lusikkani tähän kanttarellisoppaan: ikinä en ole kanttarellia nähnyt luonnossa. En ole kyllä etsinytkään. Minun kanttarellini tulevat kaupasta tai torilta. Mutta hauskoja olioita nuo hattivatit ja kivat sukat. Odotan innolla minkälaiset niistä seuraavista hattivattisukista tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on erityisen lohduttava kokemus kanttarelleista. Ehkä minulla tuo sienikateus alkaa hiljalleen hellittää. En olekaan ainoa, joka ei niitä meinaa löytää ;)
      Hattivatit on niin muodottomia, että varren neulominen on aika yksitotista. Vasta päälipistelyt sai ne elämään.

      Poista
  7. Hienot sukat ja tuo mustan läpikuultavuus ei ainakaan kuvan perusteella haittaa.
    Minä en ole elämässäni poiminut sitä yhtäkään kanttarellia. Suppilovahveroita sen sijaan on tullut poimittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suppiksia olen oppinut poimimaan vasta muutama vuosi sitten ja siihenkin tulee oikein himo! Niitä sentään olen löytänyt paljon :) Viime talvena paistelin suppiksia pienen määrään, jonka jälkeen vatsa tuli tosi kipeäksi. Sama toistui toisella kerralla. Nyt on vähän arveluttavaa lähteä suppiksia keräämään, jos ne vaikka onkin liian vahvaa tavaraa?

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos :) Nyt sitten pitäisi toistaa erinäköisiä hattivattisukkia koko ystävän perheelle. Varmaan ihan hauskan näköisiä jalassa, jos käyttävät niitä yhtäaikaa. En ole vielä luvannut niin monia tehdä, täytyy katsoa,alkaako liikaa tympimään toisto.

      Poista
  9. Kivan näköiset sukat! Olen aina ihaillen katsellut muiden tekemiä kirjoneuleita ja ihmetellyt, kuinka saavat nurjalla kulkevan langan piilotettua niin, ettei se kuulla päällipuolelle, mutta se kuultaminen taitaakin olla ihan yleinen ongelma. Olen samaa mieltä, että samanlaisen käsityön toistaminen useita kertoja alkaa pidemmän päälle puuduttaa. No nyt Artun kelpaa, kun sai tuliaisina noin hienot valjaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pilkottelu on minusta pahimmoisillaan mustan ja valkoisen yhdistelmässä, etenkin, jos on useampi silmukka samaa väriä yhtäperää. Missään muussa värissä ei näy noin pahasti. Pitää tosiaan huomioida tuo valkoisen harmaantuminen laittamalla esim. harmaata ja mustaa sukan terään seuraavassa koitoksessa.
      Arttu on varmasti oman kulmakuntansa ainoa, jolla on noin komiat valjaat ;)

      Poista
  10. Kivat hattivattisukat!

    Älä sure, en minäkään löydä kantarellejä. Viime syksynä päätin luovuttaa koko sienestyksen suhteen. Saalis oli ihan olematon, mutta sain elämäni kaksi ensimmäistä punkin puremaa. Kerrankin oli tuuria matkassa, eikä ainakaan mitään näkyvää rinkulaa tullut, eli toivon välttyneeni borrelioosilta. Minä tyydyn ostamaan sieneni. Suppiloita saatan yrittää vielä haeskella siinä vähemmän puskittuneessa metsikössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari punkkia minuunkin tarttui vuosia sitten sienimetsässä. Ensin iletti ihan tosissaan, mutta seuraavana vuonna olin taas ämpäri kädessä metsään menossa ;) Punkit on huomattavasti ällöttävämpiä, kuin hirvikärpäset.
      Kommenteista alan vetää sellaista johtopäätöstä, että vain harvat ja valitut ovat kanttarellisaalistajia. Vaivun silti kateellisuuden perisyntiin.

      Poista
  11. Jee, hienot hattivatit :D Ei kanttarelleja, eikä suppiksia....eikä oo tullu viime vuosina kerättyä muitakaan sieniä. Kangassienet on helpoimpia valmistaa, rouskut vaatii vähän vaivaa.
    Viileitä öitä, päivisin vielä suht lämmintä.
    Mukavia kesän loppupäiviä Sartsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käsittelen kangassienet kuten rouskutkin samalla tavalla. Miten sinä niitä valmistat?
      Tänään on ollut tosi kalseaa koko päivän. Istuin sitkeästi aamukahvilla terassilla. Oli fleecetakki päällä ja peitto jaloilla. Frodokin makasi lämmikkeenä jalkojen päällä :) Kissatkin on olleet selvästi lyhyempiä aikoja ulkona, kuin helteellä.
      Onhan tässä viileydessä se hyvä puoli, että työpäivät on helpompia kestää maskien kanssa.

      Poista
    2. Esikäsittelyissä on eroja, rouskuista kuoritaan lakista päällykuori ja raaputetaan jalka. Ehkä tuo on aikaa vievin, sitten keitetään ja sen jälkeen valmistetaan kuten muutkin. Joskus paistan sipulin kans pannulla tai teen valkokastikkeen sienillä. Niitähän voi käyttää pitsoihin ja piirakoihin. Kangassieniki on kait rousku, mut vähän erilainen. Sienet on vaikeesti sulavia ja keräävät saasteet....
      Lapsuus on kulunu sieniä syöden :)

      Poista
    3. Karvarouskuja -laukkuja minä rapsuttelen, mustia en nykyään enää kerää, vaikka isä niitäkin opetti aikoinaan keräämään. Niistähän taisi tulla jonkinlainen varoitus myrkyllisyydestä. Muut pilkon pieniksi matojen varalta ja kiehautan kolmeen kertaan. Parasta sienistä on paistaminen sipulien kanssa tai sieni-sipulisalaatti, johon en tykkää laitella kermaa, kuten jotkut laittavat. Sitä sitten leivän päällä. Saa nähdä, pääsenkö minä tästä mihinkään sienimetsään koko syksynä. Nyt on jo vähän satanut, mutta kuivaa on silti. Vakipaikat pitäisi kyllä käydä kiertämässä ainakin kertaalleen. :)

      Poista
  12. VOi Hattivatit sentään mitkä sukat!! Tuollaiset sopisi niin-niin hyvin mun töihin... pitäisi saada kyllä puikot esille... pääsiäissukatkin on kesken... Pääsiäisestä aasinsillalla keltaisiin kanttareilleihin... ihan yhtä kade olen kavereiden seinillä olevista sieniröykkiöistä - mullakin oli ennen varma paikka, mutta nyt ne esittää niin-niin vaikeasti tavoiteltavaa, siis ne kanttikset - ei yhden yhtä ja sen kolmannenkin kerran kävin jo "potkimassa" paikkoja - nyyh.... suppispaikallenikin rakennettiin hienoja taloja, joten kaikki sienet on multa viety-nyyh!!
    Ja kun olet meidän kuntoa kehunut hyväksi, niin teillä on kyllä vielä rautaisempi kunto - oikeita arjen töitä ja monipuolista treeniä puiden pinoaminen, joten kuules... kellä se onkaan hyvä kunto!!
    Jaksamista työarkeen-olen hengessä mukana toivomassa, että se pysyy juuri tuolla itseäsi rakentavalla kannalla, jota teet mahtavasti - sopivasti, ei liikaa ja koko maailmaa ja sen asioita ei vaan voi parantaa-vaikka meillä ihmistyössä olevilla se on jotenkin tuolla takaraivossa ja riittämättömyys tuppaa ohimon kautta... Ohimo tiukkana ja takaraivo tukevana - sillä syksyyn ja ihania-ihania itsesi rakastamia asioita niin paljon kuin mahdollista päiviisi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta pääsiäiseenhän on vielä reilusti aikaa! Ehdit ihan varmasti :)
      Mitä jos nuo onnekkaat kanttarellinkerääjät näyttävätkin samaa kuvaa vuodesta toiseen ;D Minulla ainakin syy löytyy myös ihan peiliin katsomalla. Enemmän pitäisi vaan rymytä metsissä.
      Yksi puusatsi olisi ollut ihan kohtuullinen, mutta minä tietysti otin urakan, kun kerran materiaaliakin löytyi. Äidin kanssa kahdestaan laitettiin, eikä hänkään raaskinut lopettaa, kun minäkään en lopettanut. Selkä huusi hoosiannaa molemmilla.
      Nythän alkaakin taas Tehyn ylityökielto. Nähtäväksi jää, miten se toteutuu työmäärän suhteen.
      Minulla alkaa hiljalleen tuo neulomisinto taas löytyä. Vissiin, kun on viileät lähestymässä. Ainakin tänään on ollut jo ihan kalsea. Mitenkähän sitä talvella tarkeneekaan ;D

      Poista
  13. Upeat sukat! Olet kyllä sinnikäs, kun jaksoit neuloa nuo – ja ilmeisesti niitä on tulossa vielä lisääkin!

    Arttuhan näyttää olevan melkein innoissaan valjaista... tai näin ainakin minun silmiini näyttää. Arttu voisi olla eri mieltä, jos kysyttäisi.

    Mulla on sama kantarellien (ja kaikkien muidenkin sienten kanssa): ei vaan löydy, muuta kuin yhdestä ja samasta paikasta vanhempieni entiseltä kotiseudulta, joka tiedetään ns varmaksi kantarellipaikaksi. Jos olisi koira, niin opettaisin sen sienikoiraksi. :-D Kissan kanssa ei taitaisi onnistua, tai en ainakaan koskaan ole kuullut sienikissoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko kesän on joku neule ollut kesken, mutta hitaasti on tullut mitään valmista. Olen kuunnellut tosi paljon äänikirjoja ja katsellut vähemmän televisiota, jolloin yleensä neulon. Aamut ovat alkaneet lähes poikkeuksetta terassilla aamupalalla ja siitä sitten jumiutuneet kirjan kera turhankin pitkään...
      Lentokoneessakin neuloin menomatkalla muutaman sentin, mutta se lopahti lyhyeen. Reissusukat valmistunevat joskus hamassa tulevaisuudessa.
      Aloin heti keskustella Frodon kanssa sienestyksestä! Voisin kouluttaa siitä kanttarellikissan! Tuo tietysti tarkoittaisi, että itsekin pitäisi juosta pitkin metsiä.... Merriä ei varmaan sellainen aktiviteetti jaksaisi kiinnostaa. Se on kiinnostunut vain naapurin pensasaidan alla kyttäämisestä, tuntikausia päivässä, kyttääjäkissa.

      Poista
  14. Katselen ihmetellen hattivatti sukkia. Hienot sinun tekemisenä niistäkin tuli,vaikka mä en niin hattivateista välitä.Kyllä Artun kelpaa,on niin hienot valjaat.

    VastaaPoista
  15. Se kommentoija olin minä:Intsu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itsekään mikään turhan aktiivinen Muumi -fani, mutta erilaiset mallit kiinnostavat (melkein) aina.
      Artulla on aina ulkoillessa valjaat, mökilläkin. Se on pidettävä kiinni pitkässä juoksunarussa, koska naapureiden asiat ovat aina jossain vaiheessa mökkeilyä liian kiinnostavia.
      Täällä on muuten pyörinyt yksi tai useampi ilves kaupungin keskusta-alueella. Onneksi ei ole täällä meillä näkynyt. Saa pitää varansa, että ei käy kissojen kimppuun. Mikä lie ajanut ilveksen ihmisten ilmoille.

      Poista
  16. Noniin, nyt tuli hattivattisukat valmiiksi ja hienot tulikin! Näitä en muista tosiaan aikaisemmin missään nähneeni, siis missään lehdessä. Ja koska muutkin ovat paljastaneet, niin minäkin voin paljastaa, että en ole eläissäni ainuttakaan kantarellia poiminut, en edes ostanut. Mutta mustikoita jos poimisin, hurahtaisin varmaan niiden poimintaan ihan samalla lailla😅 T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan uskoa, että mediavaikuttajat laittavat kanttarellikuviaan ihan vaan toisia hämätäkseen ;D
      Toiset hatit ovat varressa, tuosta toisesta kirjasta. Aloin taas kikkailemaan väreillä, mikä tuottaa vähän päänvaivaa :)
      Ajattele, miten paljon mustikoita tippuu varvuistaan vaan maahan... ;)

      Poista
  17. Hienot tuli sukista 🤍 En ole kokeillut vastaavia neuloa, mutta minunkin mielestäni raidoitettu alaosa voisi toimia aika kivasti. Kannattaa kokeilla.
    Hienot valjaat sai koiruus - kyllä noilla kelpaa ulkoilla.
    Puushowta on tullut itsekin kokeiltua pienemmässä mittakaavassa tänä kesänä hellepäivänä ja voin vain kuvitella, kuinka poikki olet ollut. On se vaan jännä, miten tekemättömät työt kangertelevat takaraivossa, mutta pikkuhiljaa.
    Terveyden kanssa on sitten ne omat kuvionsa. Tunnistan tuon, että sitä miettii, voiko tauti uusia tai muuten joku kohta prakata uudestaan. Kaikki on aina mahdollista, myös se, että kaikki jatkuu hyvänä ja pysyy terveenä. 🤍 Siihen luotetaan. Mukavaa elokuun loppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo pelkkä valkoinen pitäisi jotenkin rikkoa, niin se ehkä hämäisi silmää, eikä väriero niin näkyisi.
      Viikon työrupeaman jälkeen olo on siinä määrin tyytyväinen, että työt on tullut tehtyä. Luulen, että ihmiskontaktien määrä alkaa uuvuttaa vasta pitemmällä aikavälillä ja palautumiseen olisi tärkeä keskittyä. Tekemättämiä töitäkin olisi hyvä saada edes aavistus aina nytkähtämään eteenpäin, ettei vaipuisi epätoivoon. Tasapainoiluahan tämä elämä taitaa olla kaikinpuolin. Onneksi on talvilomaa tiedossa ihan hyvä määrä, kun jäi osa kesälomasta saikun alle :)

      Poista
  18. Olet Arttu tyylikäs ja ryhdikäs uusissa valjaissa. Rapsutukset sinulle.:)
    Onneksi kaupan hyllyltä löytyy kantarelleja, muutoin jäisi niiden syöminen heikoksi.
    Veikeät töppöset syntyy hattivatteista.:) Hyvältähän näyttävät, ei mitään vikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä valitsen olla ilman kanttarelleja, jos en kerran niitä löytä :) Hattivatit ovat mystisiä olioita ;)

      Poista
  19. Ihanat sukat olet kutonut, ja varmaan koko ajan on pitänyt tarkkaan katsoa, missä kulkee musta missä valkoinen lanka.
    Kanttarelleja en ole minäkään koskaan löytänyt, en edes vahingossakaan.
    Kesä meni tosi nopsaan ja syksy on käsillä!
    Hyvää syksyä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden kommenttien perusteella vain ehkä 1 kymmenestä keräilee kanttarelleja ;) Nyt on minullakin vertaistuki kohdillaan :)
      Kivaa päivänjatkoa sinulle!

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!