keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Vähän päivässä, paljon viikossa

Meillä on remontti ollu jo pari kuukautta. Jouluna oli tauko ja paikat siistittiin suurinpiirtein. Ensin piti remontoida keittiö, mut jostain syystä remppa alkokin makuuhuoneessa. Sieltä se laajeni olohuoneeseen, kun huoneiden välinen seinä purettiin. Nyt on siis tulossa avara olohuone. 2 lasta on muuttanu aikoja sitte muualle, joten tilaa on, toisin kuin ennen vanhaan. Muutettiin sitte se makuuhuone alimmaiseen kerrokseen (lue luolaan).  Nyt ei enää aamulla osaa herätäkään, jos ei oo kello soittamassa; ei kuulu ääniä, eikä valo löydä pienestä katonrajaikkunasta sisään.  Puhumattakaan kaikista niistä tavaroista, jotka on siirretty remontin tieltä muihin huoneisiin.


Vielä puuttuu toisen puolen tapetit ja kaikki ne kuuluisat "puuttuvat listat", jotka jää aina joka rempassa viimesiksi, tai jopa puuttumaan. 
Minul on yläkerras nk käsityöhuone, joka myös varastohuoneenakin tunnetaan.  Sielä on ollu vuodesohva, jota ei oo käyttäny kukaan aikoihin. Viimein löyty sillekin uusi omistaja ja sain sen tilaa viemästä pois. Sen tilalle köijäsin noita vaaleanruskeita kirjahyllykaapistoja, jotka on ollu olkkarissa.  Kohta meillä on hieno olkkari, mut kalusteena vain sohva. 😊
Ajatuksena minul olis lähteä ajan kanssa kiertämään huonekalukirppareita, jos löytyis jotain persoonallista. Jos ei, niin sit pitää viel katastaa noita huonekalukauppoja.  En tarkalleen tiiä mitä haluan, mut sen kyllä tiiän, mitä en halua.  Varmaan päätös syntyy, kun "se oikea" tulee vastaan. 



Olkkarissa on ollu semmonen tuuletinlamppu, joita oli joskus joka paikassa. Se oli tummanruskea, eli ei käyny ollenkaan uuteen värimaailmaan. Ostin vaaleaa kalustelakkaa ja vetelin sillä ruskeat, puiset osat.  Ihan tyytyväinen en oo, etenkään jos läheltä kattoo. 

Toisaalta, onko pakko kattoo läheltä, kun kauempaakin voi kattoa. 😉

Suurin harmitus on se, että telkku ja rakas digiboxini ei ole nyt toiminnassa.  Toisessa telkassa näkyy jotain, mut ei tallennuksia. Nyt oikein huomaan, miten riippuvainen oon ollu telkusta. Se on melkein aina auki, kun neulon. Puikot heiluu huomaamatta.

Joulun jälkeen on tullu katottua DVD:ltä kaikki Harry Potterit taas kertaalleen.  Sitä ennen Star Warsit, Hobitit ja Taru sormusten herrasta. Meillä on nuorimmaisen kanssa sama elokuvamaku.  Kun kattoo useamman kerran, voi jo keskustella tarinoiden "syvemmistä ulottuvuuksista", kun toinen tietää, mistä mikäkin johtuu.  Tästä voi päätellä, että jonkinlaiset perintötekijät vaikuttaa jälkikasvussakin. 😊

  Koska minulla on aina töitä kun muut on vapaalla, on minulla nyt vapaata, kun muut on töissä. Nyt voi siis keskittyä taas vaikka neulomiseen!

6 kommenttia:

  1. Muutos virkistää ja sitähän remontti on. Sisustaminenkin on mukavaa, vaikka etsiminen vaatii aikaa, se palkitsee. Me etsittiin sinistä sohvaamme kauan ja hartaasti, mutta ollaan sitten oltu erittäin tyytyväisiä. Olet kyllä melkoinen tekijä kun lampunkin tuunaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tässä tuunauksessa mitkään tekijälahjat näy. :) Siksi ei voi ihan läheltä kattoakaan.
      Jotain kaapisto/ lipastoa pitäis lähteä ettimään ajan kanssa.

      Poista
  2. On noissa remonteissa vaan aina kova homma, tsemppiä siihen:) Vaan onpa sitten ihana kun kaikki valmista! Se on kyllä jännä kun joskus oikein hakemalla hakee vaikkapa jotain huonekalua...ei löydy ja sitten kun ei varsinaisesti etsi/eikä aio ostaa mitään niin jopa tulee vaikka mitä kivaa vastaan:) Minusta tuo lamppu näyttää oikein hienolta! Ihanaa alkanutta vuotta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyl oikein smurffin laki, että ei löyä, kun tarvii ja toisinpäin. :) Vähän osviittaa jo kuitenkin löysin eilen.

      Poista
  3. Onnea ja jaksamista remontiin. Kyllä se sitten helpottaa kun kaikki on valmista ja näkee ihanan lopputuloksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Ei tässä mitään kiirettä ole. Kaikki aikanaan. Valmis maailma. :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!