Kevätsiivousta mökillä (varoitus runsaista kissakuvista)

 Vietin muutaman vapaapäivän mökillä.  Paikan vaihtaminen saa ajatuksetkin hetkeksi muualle, kuin perusarkeen ja töissä käymiseen. 

Menopäivänäni järvi näytti yläkuvan kaltaiselta. Parin yön jälkeen, kotiinlähtöpäivänä, se näytti alakuvan kaltaiselta.  Kauempana jää on muuttunut jo tuollaiseksi tummaksi, mikä kai enteilee hiljalleen jäiden sulamista.   Sen verran sain rikottua rannan tuntumasta jäätä, että sain kuupalla kauhottua saunaan vettä. En erityisemmin rakasta saunomista, mutta hiukset tuntuvat järvivedellä pesun jälkeen ihan erilaisilta, kuin kotona.  

Merri oli minulla mökkikaverina ❤️ Se pääsi viettämään laatuaikaa omassa rauhassa, ilman muita kissoja.  Se otti kaiken irti kaksistaan olemisesta.  Automatkat eivät sitä innosta, mutta muilta osin se on tyytyväinen.  

Merkillistä, miten piha voi olla jo lähes lumeton ja järvi on aina vaan jäässä.  Joka kerta sinne päin katsoessa odottaa näkevänsä veden aaltoilevan. 

Merri halusi tietysti käydä rannassa.  Missä vain on betonia, sen on pakko käydä kieriskelemään maassa.  Se pyöri maassa  pitkän tovin. 

Mihin vesi on kadonnut?? Tässä oli viimeksi vettä, kun kävin täällä.   Tietäisitpä Merri, että seisot juuri veden päällä 😁

Ahaa! Laituri onkin täällä!   Taidan ottaa vähän aurinkoa samalla.  Miten tämä on muuttunut näin kaltevaksi?

Vieläköhän vanhasta laiturinräppänästä on kesällä vesille laskettavaksi.  Se on ollut kyllä sitkeä kapistus! 

Västäräkkiperhe taitaa asustella pöntössä. Pitkän odottelunkaan jälkeen niitä ei enää näkynyt, vaikka näin niiden lähtevän pesältä hetki sitten. 

Pimeä tulee n.klo 19 maissa.  Illalla ennen nukkumaan menoa on tietenkin vielä käytävä vessassa. Se on aina itsekseen mökkeilyn varjopuolia.  Pitää karaista mielensä ja hipsiä pihalle. Muistui mieleen, kun lapsena meillä oli ulkovessa ja pelkäsin aina käydä siellä pimeällä.   Muistan aina juosseeni takaisin sisälle.  Nyt kävelin harkitun hitaasti, yhtään kiirehtimättä takaisin sisälle. Ulkona on kyllä ulkovaloja, mutta valon kantaman ulkopuolella on säkkipimeää.   Revontuliakin olisi ollut jossain päin tarjolla. Minä en kuitenkaan rohjennut jäädä ulos patsastelemaan ja katselemaan taivaalle.  Turvallisuus ykkösenä, revontulet vasta kakkosena (tämä olisi varmaan sopinut maaliskuun ajatelmahaasteeseen 😜).

Eräille vessakäynti on pimeällä ihan helppoa...  päivänvalossa voi sitten käydä ulkoasioilla. 

Mitä olikaan pihatien päässä?  Ei mitään.  Paitsi pelottava ääni, joka alkoi suurten mäntyjen latvuksista, leviten humina kaikkialle!  Kyllä tuli kissalla kiire sisälle 😹.  Häntä suorana, niska jäykkänä, naru tiukalla mentiin puolijuoksua takaisin sisälle. 

Merri  tarpoi ja kehräsi vähän väliä. Se näytti onnelliselta.  Usein se oli tuossa vieressäni, mutta välillä se kävi testailemassa toista sohvaa tai sänkyä.  Pidin takassa tulia kahtena päivänä ja lopulta meillä oli jo turhankin lämmintä. 

Lisälämpö ei kuitenkaan tee pahaa.  

Reipas unikaveri.  Herätys tuli taas useassa erässä aamuisin, alkaen puolipimeästä puoli kahdeksaan.  Tässä iltakuvassa Merri näyttää kuitenkin siltä, että eipä paljon nukuta.... 

... no ei kai, kun seinällä kävelee joku pieni öttiäinen 🤔

Edellisellä mökkireisulla aloitin näitä  jämäsukkia ja sain varret neulottua.  Nyt on sukat valmiit. Painoa niille kertyi 53 grammaa. Mikään näistä langoista ei silti loppunut.  Sukat ovat kokoa 36-37, silmukoita 14/ puikko (koko 3). 

Joku kyseli aiemmassa mökkijutussani näkynyttä puunhalkomispölkkyä, että miten tuo rengas on siinä kiinni.  Tässä on kuva renkaan alta. Näitä kiinnikkeitä on 4. Hyvin ovat kestäneet useita vuosia. 

Mökillä ajattelin siivoavani pienen makuusopen, kun lakanat piti joka tapauksessa vaihtaa. Siivosin koko huoneen. Sitten päätin hissukseen jatkaa muualle. Päivän päättyessä olin saanut siivottua koko mökin! Ihan mahtava tunne, kun ottaa huomioon, miten inhoan siivoamista 😍 Seuraavalla kerralla on kiva mennä mökille, kun tietää, että kevätsiivous on jo tehty. 

Toisena päivänä heiluttelin vähän haravaa. Pihalla on joissain paikoissa koivunlehtiä, enimmäkseen kuitenkin risuja ja männynhavuja.  

Kotona meitä odotti Frodo, joka rohkeana poikana esitteli Merrille  Samin ja Maian kotoa tuotua kissan kiipeilypuuta.  Se näytti tyytyväiseltä, kun  näki taas Merrin ja antoi minunkin rapsutella pitkään. 

Maiakin oli tyytyväinen. Se on valinnut Merrin ja Frodon puusta makuupaikan itselleen.  

Sam taisi olla kaikkein iloisin. Se heittäytyi vähän väliä maahan, että sitä rapsuteltaisiin masusta. 

Sellainen oli tämä kissapainotteinen juttu tällä kertaa 😊

Mukavaa loppuviikkoa! 

Muutoksen tuulia

 Minä olen se Maia, jos ette muista. Olen niiiin söpö. Eikö se riitäkin meriitiksi?

Minä olen Sam. Vanha tuttu, hoidossa täällä Merrillä ja Frodolla. Nyt ollaan tultu vähän pitemmäksi aikaa. 

Frodo ei oikein vielä tiedä miten pitäisi suhtautua. Pääosin ihan hyvin. Tyttökissa on vaan vähän outo kapistus.  Salainen paheeni on syödä Maian karvatupsuja  lattialta... älkää kertoko kenellekään.  Joku meistä oli yöllä oksentanut lattialle. Maiaa tietysti heti syytettiin, mutta oli minullakin vähän ikävä olo niistä lisäkarvoista vatsan sisäpuolella. 

Ehkä tänne sopii, kun toivat hyvän lelun tullessaan.  Tästä tuli heti Frodon suosikki! 

Merrille käy aina kaikki eläväiset, jotka tulevat taloon.  On aina bonusta, jos osaavat jättää vielä jämät ruuasta. Sitä sopii vähän odotellakin, jos saa jotain hyvää syömistä. Maialla on oma erikoisruokavalio. 

Maia ja Sam toivat ihmisensä mukanaan, Nekku-tädin.  Hänellä taas oli mukana jotain, josta en ilahtunut, huonekasveja!  En ole pitkään aikaan pitänyt mitään huonekasveja, kun pelkään kissojen pureskelevan niitä. Toisaalta en ole myöskään kovin innokas kukkien hoitaja.  Tässä on vain murto-osa kasveista. 

Jos tuo kasveja, täytyy osallistua talon töihin.  Alkajaisiksi kävimme hakemassa mökiltä puita.   Lumet ovat sulaneet tosi paljon ja jääkin tuntui aika hauraalta ainakin rannasta. 

Aamupäivällä, kun muut olivat töissä, minä ehdin käydä Kässäklubissa. Tässä voi nyt todeta, että alku aina hankalaa jne.  Kaikki klubimme jäsenet eivät päässeet paikalle ja heille täytyy aina lähettää todistusaineistoa tapahtumista.  

Kaikki muuttuu, mutta käsityöt pysyvät. Olisiko tässä motto myös Kristiina K:n maaliskuun haasteeseen.   Voi olla, että tämä on vain oma hajatelmani.  Monta hyvää ajatelmaa tai sanontaa on tullut vastaan töissä, mutta kaikki ovat saman tien kadonneet muistista, kun en ole hoksannut kirjoittaa ylös. 

Viikonloppuna muutetaan sillä lailla järjestystä, että minä menen töihin ja muut ovat vapaalla.  Ota tästä nyt sitten selvää! 

Tietön taival

 Nyt kevättää jo kunnolla, kun krookuksia alkaa hiljalleen työntyä etelän puoleiselle talon seinustalle.  Tuosta paikasta lumi sulaa aina ensimmäisenä ja aurinko lämmittää maata.   Krookusten kasvu nostattaa aina kevään tunnelmaa.  Säätiedotusta katsoessa ei pakkaspäiviä näy enää missään. Vaikea uskoa, että takatalvea ei enää tulisi.  Onhan nyt kuitenkin kovin aikaista keväälle. 

Merri on saanut uutta puhtia kevään myötä. Se haluaa useammin ihan ulos asti, eikä tyydy enää pelkkään ulkoilutilaan.  Tontin rajalla istuessa voi tähyillä useampaan suuntaan.  Lumen alta paljastuu heinää, ja sekös Merriä ilahduttaa!  Pelkkä heinän syönti ei kuitenkaan Merrille riitä. Se muistuttaa ruoka-ajoista edelleen  yhtä aktiivisesti, kuin ennenkin. 

 Kääntöpuolena kevään riemuun on Merrin sisäinen kello, joka on valon myötä selvästi aikaistunut.  Se tarkoittaa tietenkin sitä, että se tulee aamulla herättämään jo kello 5 eteen päin vaikka kuinka monta kertaa.  Se on aika rasittavaa, jos ei ole työaamu. 

Vasemmassa silmässä on välillä jotain, mikä saa Merrin  siristämään  silmää. Mitään näkyvää ei kuitenkaan ole löytynyt lääkärin tarkastuksissakaan. 

Sain vihdoinkin kuvattua nämä aikaa sitten valmistuneet sukat.   Jostain syystä muistin näiden nimen olevan Lapin taika, mutta eihän se niin ollutkaan!  Pohjolan eläinsukat -kirjasta luen nyt, että nimi olikin Tietön taival.   Kirjassa on kahdet sukat, jotka ovat jotenkin ei-niin-Lumi-Karmitsamaisia ja nämä ovat niistä toiset. 

Jäin kiinni niihin säärystimiin, jotka piti viedä 95 -vuotislahjaksi.  Kuulin lahjansaajan jalkaongelmista ja tajusin, että aiemmin neulomani kukkasäärystimet eivät ole tarpeeksi leveät.   Ajattelin hätäpäissäni tekeväni näistä uudet. Olin ajatellut toistavani tuota kuviota pari-kolme kertaa saadakseni näistä säärystimet.  Useammissa aiemmin neulomissani sukissa on ollut aika leveä pohje.   Neulottuani tuon kuvion, tajusin, että ei näistä nyt tule mitään säärystimiä. Varsi on jälleen liian kapea tarkoitukseeni.  Apeana päätin haudata säärystinidean.  Pengoin valmiiden neuleiden laatikkoani ja päätin viedä lahjaksi ne aiemmin neulomani Metsäkissa -sukat, jotka olivatkin saajalleen mieluisat.  Kukkasäärystimet veinkin sitten 78 -vuotislahjaksi, eli käyttöön menivät nekin. 

Alkuperäisen  säärystinajatuksen mukaan neuloin tuon resorin omalla tyylillä. Mallissa on hiukan toisenlainen.  Lankana näissä käytin Nallea kolmosen puikoilla. Lankaa kului 116 grammaa.  Lumin malleissa on melkein aina eri ohje oikealle ja vasemmalle sukalle.  Sukat neuloin kokoon 41. 

Frodo hakee paljon vähemmän huomiota, kuin Merri. Se ei koskaan tule itse syliin, eikä viihdy kauaa sylissä muutenkaan.... paitsi jos.... se saa  olla jossain korissa tai laatikossa. Tässä ollaan aamukahvilla. 

Tänään on vapaapäivä. Tulee mieleen monta asiaa, jotka PITÄISI tehdä. Päivän edetessä luultavasti niitä asioita alkaa hiljalleen karista ja päätän siirtää ne yksitellen toiseen päivään 😂  Taidan aloittaa huilunsoitolla, kun pääsen irti tästä aamupalapöydästä. On mennyt useampi päivä, enkä ole ehtinyt soittaa.  Veikkaan tilanteen kehittyvän taas tähän suuntaan... 

... kumpikin kissa on etsiytynyt alakertaan. Frodo on sohvalla (joka ei ole minun ompelemani farkkujuttu, vaan ihan printattua kangasta 😂) ja Merri makaa saunan oven edessä.  Odottelevat kärsivällisesti soiton loppumista.  Palkinnoksi kärsivällisyydestä ne saavat usein vähän nappuloita.  Naurattaa aina, millä vauhdilla Merri ilmestyy alakerran ovesta kuullessaan nappuloiden rapinan 😂😂 Frodo tulee paljon venyttelevämmin askelein. 

Rauhallista ja ilahduttavaa uutta viikkoa juuri Sinulle! ❤️

Tapahtuipa kerran Verlassa

Innostaako siivous? Ei!  Tiedänpä yhden asian joka näyttää innostavan... 

Mökillä on puita, joita pitäisi kaataa ja lisää tuntuu kasvavan nopeammin, kuin ehtii kissaa sanoa.   Viime vuonna kaadatettiin isoja mäntyjä. Tänä vuonna mies kaatoi pienempiä puita itse.   Meillä nämä vapaat menevät aina ristiin, joten ensin toinen aloitti mökkeilyn, sitten toinen jatkoi. Tämä taitaa olla sellaista  yksin tehtävää työtä ja lomailua.  Minulla oli kaksi vapaata ja menin vuorostani mökille puuhommiin.  Kevättalvella kaadetut puut menevät "helposti" palasiksi hieman jäisinä.  

Lumityöt oli tehty, joten pihaan pääsi tuosta vaan. Tosin lumet sulavat kovaa kyytiä muutenkin. 

Jäällä näkyi silti liikettä!  Vielä ajeli moottorikelkka jäällä kovaa kyytiä!  

5 tai 6 puuta oli nurin pätkittyinä. Pöllejä piti kantaa liiterin viereen, risuja raahata yhteen kasaan. 1 tai korkeintaan 2 pölliä jaksoin kerrallaan raahata. 2 täyttä työpäivää siihen meni.  

Mies oli jo vähän aloittanut puiden pilkkomista. Minä jatkoin... ja jatkoin... ja jatkoin...   niin kauan, että kaikki pöllit oli pilkottu.  

Kaikki risut oli poltettu...     Ilta jo pimeni ensimmäisenä päivänä ja homma piti keskeyttää, ennen kuin vesuri huiskii hämärissä väärään paikkaan.  Toisena päivänä tein loput.  Vähän kipulääkettä väliin, niin kroppa jaksoi taas käydä puuhommiin käsiksi.  En vain pystynyt lopettamaan, ennen kuin kaikki oli tehty.  Nuo katoksessa olevat puut ovat viimevuotisia, eli en minä noin paljon pilkkonut 👀. 

Suurin kysymys on: miksi siivous ei suju samalla apinanraivolla???   

Illalla olin niin sippi mökillä, että en jaksanut melkein neuloakaan. Vähän kuitenkin 😂 Sormet ovat vieläkin  niin koppurassa, että ei meinaa puikot käsissä pysyä.    Kyllä se niin taitaa olla, että ei terve ruumis työtä kaipaa 😜

Kotineulomisessa on nyt täyspysäys.  Aloitin aiemman jutun BB -innoituksella neulomaan pientä villatakkia, tyyliin omasta päästä kuten linnunpönttö.   Eilen illalla purkasin koko jutun. Kivan väristen lankakerien tuijottelu ei vienyt asiaa yhtään eteen päin.  Muutenkaan en nyt tiedä, mitä neuloisin. Hirveä pattitilanne!  

Eilen syntymäpäivävierailu, tänään tiedossa taas synttärikahveja ja iltavuoroon lähtö.   Parina iltana on muuten ollut maanjäristys tässä lähellä! 

Hyvää viikonloppua! 

BB

 Tyttö on alkanut leikkimään BB -nukella.  Merri taitaa olla vähän kateellinen, ilmeestä päätellen.  Baby Born -nuken nimi on hauskasti Emma, joka sattuu olemaan myös edesmenneen mummoni lempinimi. 

Muita vaatteita Emmalla on, mutta sukkia, lapasia ja pipoa ei ole.  Lelujen seasta, apinan jaloista, löytyi nopeasti pienet vaaleanpunaiset sukat. Olen oikeasti tehnyt ne ihan ihmislapselle, mutta ne olivat ihan naurettavan pienet. Mahtuivat lopulta vain pehmolelun tassuihin.  Emma sai siitä jo heti yhdet sukat. 

Päähän sopi aivan loistavasti vappuhattu, sekä koon, että värin puolesta.  Mummo neuloi uudet sukat käden käänteessä.  Ne ovat jotain nimetöntä lankaa,  hapsulanka on vanhaa Novitan Tangoa.  Sitä on kiva käyttää efektilankana eri juttuihin.   

Taidan tehdä ajan kanssa ihan oman sivun tuonne sivupalkkiin näistä BB -ohjeista, joita olen etsinyt kaikkialta.  Olin ainakin itse tyytyväinen, kun löysin mm. TÄÄLTÄ ( Kangaskorjaamolla -blogi) ohjeita. 

Pieniin sukkiin kului lankaa 18 grammaa.  En tehnyt vahvistettua kantapäätä 😂 Ei varmaan kovin paljon kävele vielä tämä Emma. 

Merri haluaisi kovasti tutustua Emmaan ja osallistua Tytön leikkeihin. 

Samaan settiin neuloin vielä lapaset 17 grammaa ja pipon 14 grammaa.  Lapasissa ei ole peukaloita. 

Onko vinkkiä BB -vaatteisiin ommellen tai neuloen?  Muutamia minulla onkin jo, mutta  otan vastaan uusia ideoita. 

Farkkua pihalle

 Keinuprojektin jälkeen jäi tunne, että mitähän seuraavaksi. Farkkuloota pullisteli edelleen, vaikka isompia palasia noista jäännöksistä ei enää saisikaan.  Päätin tehdä niistä pienempiä palasia.... mutta mihin?  Merrikin halusi vielä jatkaa  farkkuhommaa ja yhdessä lyötiin viisaat päämme yhteen. 

Keinunpehmusteet on nyt vuorattu.  Ulkotuolien pehmusteet olivat ihan ehjiä, mutta niin värittömiä.  Ehkä ne kaipaisivat vähän sinistä...?  Siinä se!  Päällystän tuolien istuintyynyt!   Tein pahvista kaksi kapeaa palamallia, jotka kyllä projektin edetessä muuntuivat suuntaan jos toiseenkin.   Kävin taas farkkuroippeiden kimppuun. Näin pieniä paloja löytyi vielä runsaasti.   Asettelin palat pikkuhiljaa tyynyn päälle malliksi ja ompelin toisiinsa yksi kerrallaan.  Olin jo aloittanut  asettelun sikin sokin, kun tajusin, että helpompaa olisi ollut laittaa kaikki vaakatasoon, vaan kukapa nyt helpommalla haluaisi päästä! 😜

Testasin paloja koko tyynyn mitalta, mutta en ehtinyt vielä ommella niitä. Seuraavana päivänä menin jatkamaan, mutta joku oli hyökännyt pöydälle vauhdilla ja kaikki palat olivat ties missä 😂 Taitaa syyllisen häntä näkyäkin tuolla kuvan yläreunassa. 

Valmistuvaa farkkukokonaisuutta oli välillä vaikea sovittaa tyynyn päälle, koska tyyny oli varattu.  Tämä projekti kesti aika kauan ja Merrikin vietti kanssani monen monta tuntia kässähuoneessa.  Frodoa ei taaskaan tämä homma kiinnostanut.  

Yhteen ompelemiani palasia piti tosiaan vähän väliä sovitella, koska tyyny ei ole aivan symmetrinen.   Yksittäin ommellut farkkupalatkaan eivät aina asettuneet aivan loistokkaasti paikoilleen. Tässä auttoi kuitenkin se, että ompelin kaikki saumat vielä päältä päin, ja pinta tasaantui. Silittäminen toi viimeisen silauksen.  Tarvitsin neljään istuintyynyyn yhteensä 8 ommeltua  palakokonaisuutta. 

Kerran huomasin, että yhdessä palassa olikin pieni reikä. Olin ommellut palan jo paikoilleen, eikä purkaminen ollut mahdollista. Päätin siksakata siihen päälle paikan. Tätä käytin muutamassa muussakin kohdassa, kun materiaali alkoi taas hiljalleen huveta. Nykyisissä farkuissa on aika usein reikiä, ihan tarkoituksella 😜

Laatikon sisältö hupeni loppua kohti ja Merri mahtui vetelemään päiväunosia laatikkoon.  

Tässä tilanteessa ei ole enää paljon leikeltävää.  Tähänkään projektiin en käyttänyt farkkujen taskuja, joten niitä on minulla nyt roppakaupalla! 

Loppuruoralla jouduin vielä kerran turvautumaan kirpputoriin. 2 farkut hintaan 5,50e.  Miesten kokoa, jolloin kangastakin oli runsaasti.  Tykkäsin myös siitä, että palasten värisävyt eivät olleet liian tasapaksuja. 

Tyynyn sivuihin piti ommella vielä suikaleet.  Pyöristelin reunoja leikkaamalla yli menneet reunat sopiviksi. Ensin ajattelin, että en tee vetoketjuja, mutta päädyin sitten kuitenkin kokeilemaan. Kotoa löytyi vetoketjuja, vaikka kaikki eivät olekaan samaa väriä.  

Olen ihan mahdottoman tyytyväinen tähän vetoketjuhommaan!   Ketjujen ompelu ei ole koskaan aivan yksiselitteisen helppoa, joten jokaisen tyynyn kohdalla jännitin lopputulosta etukäteen.  Kaikki onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin. 

Eilen oli aurinkoinen päivä ja minulla oli aikaa temppuilla kuvaamisen kanssa. Raahasin kaikki pehmusteet terassille Merrin hämmästellessä vieressä.  Kuvaan se ei nyt suostunut, oli muuta haisteltavaa. 

Harmaaseen ulkoasuun tuli nyt kivasti väriä!  Tykkään ❤️ Lisäksi sain puljata näiden farkkujen kanssa taas yhden projektin verran.  Vielähän sitä roipetta jäi johonkin pienempään juttuun, jos sellaisen keksin. 

Olihan se otettava vielä yhteiskuvaa keinunpehmusteidenkin kanssa.  Keinussa on noita isompia 20 x 20cm palasia ja tuoleissa pienempiä palasia. 

Kässähuoneen siivous viivästytti tätä projektia aika paljon. Kaikki piti siirrellä pois ja kaivella sitten taas esille. Suoria tikkejä, joustamatonta kangasta, melko helppoa ommeltavaa.  Farkku on ehdottomasti inspiroiva materiaali!  Vanhoja, risoja, epäsopivia, käytöstä poistettuja yms. housuja löytyy kaikkialta.   Olen koonnut kaikki farkkujuttuni tuonne sivupalkista löytyvään osioon  "farkuista", jos haluat käydä katsomassa.

 Mitä sinä tekisit farkuista? Vai pitäisikö kysyä, että mitä sinä tekisit farkuille, paitsi tietysti vetäisit ne jalkaan?