Fellowship of the knits

 Sain tyttäreltä joululahjaksi alla olevan kirjan.  Kumpikin meistä on Taru Sormusten Herrasta fantasiatarinan fani.  Suomenkieliset nimet ovat täysin omia käännöksiäni. Jos niissä on jotain outoa, niin saa vinkata 😃  Kaikkiaan kansien välistä löytyy 27 ohjetta. 

Kirja ovat Tanis Grayn "käsialaa", mutta ohjeet ovat eri suunnittelijoilta.  Helpot, keskitasoiset ja vaikeammat ohjeet on merkitty kirjaan sormus -merkinnöin, 1-3 sormusta. Kiva yksityiskohta aihetta mukaellen. 

Laitan muutaman kuvan, malleista, joihin itse tykästyin, tai jotka olivat muuten kivoja. 

 "Elven armor pullover" on Angela Hahnin suunnittelema  Haltijan panssaripaita historiallisen suursodan ajalta.  Tuolloin se oli valmistettu erityisestä haltijamateriaalista suojaamaan haltijoiden kehoa ja antamaan ylvään näön.  Nuo laskostuvat tasot ovat minusta tosi kauniit ja erikoiset. 

"Lady of the woods headband", Metsänneito pääpanta. Suunnittelijana Tanis Gray. Metsänhaltijoiden kuningatar Galadriel on antanut innoituksen noihin kuvioihin. 

"Watchful eye mittens", Valvovan silmän lapaset. Therese Sharpin suunnittelemat.  Tämä on minusta aika hauska idea ja toteutus. Sauron tarkkailee maailmaa pahoin aikein. Missä sormusten sormus luuraa?? 

Tällä huivilla on ihan paras nimi! "You shawl not pass", suunnittelija Carissa Browning.  Morian kaivoksien tulilohikäärme Balrog yrittää tuhota sormuksen viejät.  Gandalf pelastaa tilanteen. 

"One ring cowl", Valtasormuksen huppu, Jessica Goddardin suunnittelema.  Tuomiovuoren tulessa luodun sormuksen mukaan suunniteltu. Neulottu teksti kertoo yhden sormuksen hallitsevan kaikkia muita. 

"Foliage socks", Lehvästösukat, suunnittelija Natalie Sheldon.  Lórienin lehdet eivät putoa turhaan.  Lehtikoriste pelasti hobitit, kun örkit kaappasivat heidät.  Muut sormuksen viejän saattueesta löysivät heidät. 

"My precious toy", eli lelu, joka on aarteeni, eli Klonkku, Smeagolinakin tunnettu. Lelun on suunnitellut Susan Claudino.  Kyllähän tuon turmiolle joutuneen hobitin tästä tunnistaa. 

Ohjeet ovat englanniksi, joten minulle on heitetty aikamoinen haaste. Monissa on kuitenkin ruudutettua ohjeistusta, jolla saattaa pärjätä ilman muita ohjeitakin.  Nuo sukat ovat suosikkilistallani neulottaviksi. 

Joulusta vielä muutama eläinkuva.  Ruut tuli pitkästä aikaa kylään. Artun kanssa niillä meni ihan hyvin yksiin.  

Ruutilla on ollut hankalia terveysongelmia, mutta tämän hetken olotila on seesteinen ja melko hyvä. 

Merri ja Arttu ottivat välillä nokoset.  Tuo yksi valkoinen turkki on ihan tekokarva vaan... 😄

Alkoi tuntua siltä, että Frodoa ei näy missään kuvissa pitkään aikaan. Etsimällä etsin edes yhden kuvan siitäkin.   Frodo ja Merrihän ovat joka tapauksessa Taru Sormusten Herrasta kirjan päähahmoja 😀

Huomasin  että koko saagan kirjoittaja J.R.R. Tolkien olisi eilen viettänyt syntymäpäiväänsä (3.1.1892-2.9.1973).

Loppuun täysin asiaan kuulumaton juttu, eli takin korjaus.  Pojan takki oli haljennut sivusaumastaan puolesta välistä hihaa puoleen väliin kylkeä. Koska haasteet on kivoja, aloin korjaamaan halkiota. 

Ehkä tässä olisi voinut käyttää jotain liimaussysteemiäkin, mutta minä tein näin: ratkoin pienen pätkän sivusaumaa, vedin tuon ulkovuoren siitä sisäpuolelle, ompelin sauman ja työnsin sen takaisin ulkopuolelle. Lopuksi ompelin sisäpuolen sauman kiinni. Siitä jäi vähän näkyvämpi saumanpätkä, mutta se on joka tapauksessa takin sisäpuolella. 

Viime vuoden listauksia tulee vielä lisää, mutta laitoin väliin vähän muunlaistakin juttua, että ette pitkästyisi 😉

LIIKUNTA 2025 ja uudet tavoitteet

Tykkään tehdä kaikenlaisia listoja. Vuoden alussa on hyvä vähän purkaa asioita edelliseltä vuodelta.    Aloitan heti hankalimmasta, eli liikuntatavoitteista ja niiden täyttymisestä/ täyttymättömyydestä. 

2025 ajatuksia: 

1. kävely/ lenkkeily 50 kilometriä ja aina sen saavutettuani, nostan tavoitetta samalla määrällä. 

2. hankin kuntosalille 10 -kortin, niin en kituuta enää rahojen kanssa samaan malliin, jos en jaksakaan käydä.  Otan vuositavoitteekseni alkuun 30 ja sen saavutettuani nostan aina 10 kerralla. 

3. kierrän ainakin 5 luontopolkua vuoden aikana. 

4. kaivan sukset esiin edes yhden kerran (ei lasketa, jos vain katselen niitä)

5. kaivan vielä jostain yhden bonuslajin, jota kokeilen (joku vanhakin käy, jos en ole pitkään aikaan kokeillut). 

(luontopolku toukokuussa)

Olen laskeskellut puolitosissani noita kävelykilometrejäni tuonne blogin sivupalkkiin.  Tuo 50 kilometriä ja siitä aina nosto samalla määrä, jos aiempi määrä toteutuu, oli hyvin aseteltu tavoite.  Laskin juuri nuo vuoden kilometrit ja pääsin kuin pääsinkin yli 150 kilometriä!  Matkaa kertyi vuoden mittaan 152,5 kilometriä. Se on vuotta kohden naurettavan vähän, mutta se on kuitenkin se matka, johon pystyin.   Pelkäsin, että en pääse edes sataan.  Pari kuukautta olivat ihan nollilla ja muutama muukin tosi vähäisiä. Syyskuussa oli suurimmat lukemat, johtuen siitä, että Arttu kuljetti minua pitkin maita ja  mantuja, ollessani äidin sijaisena kävelyttäjänä. 

Haaveilin hankkivani kuntosalille kymppikortteja vuoden mittaan.  Kuvittelin jopa käyväni minimissään 30 kertaa ja siitä vielä nostavani aina kymmenellä....    Nyt meni aika pahasti vinoon tämä tavoite.  Viimeisestä kuntosalikäynnistä on niin kauan, että luulin sen olleen aiempana vuonna.  Hämmmästyksekseni huomaan kuitenkin käyneeni 8 kertaa alkuvuodesta. Sitten käynnit loppuivat kokonaan.  Tuli pitkä pätkä, että olin vähän väliä kipeä.  Nilkat alkoivat myös kenkkuilla, kesä painoi päälle jne.  En enää saanut mentyä takaisin.   Nyt tuosta tuntuu olevan jo valovuosia ja kynnys mennä uudelleen on todella korkea. 

(Luontopolkuja syyskuussa)

Yhdessä asiassa voin sanoa onnistuneeni. Tavoite oli realistinen: kierrän ainakin 5 luontopolkua.  Jotkut polut kiersin useita kertoja mm. Artun kanssa.  Hienoin ja pisin reissu oli Pyhä Nattasella käyminen loppukesästä. 

(syyskuu)

Neljäs tavoite oli kaivaa sukset esiin ainakin kerran.   Alkuvuodesta se jäi tekemättä ja jäin odottelemaan lopputalven lumia. Niitä ei tullut.  

(lokakuu)

Viimeinen tavoitteeni oli kaivaa jostain esiin vielä joku bonusliikuntamuoto, jota vuoden aikana ainakin kokeilisin.  Se saattoi olla myös joku vanha, jota en ollut aikoihin tehnyt.    Vähän kuivaksi meinasi jäädä tämäkin tavoite. Onneksi olen koko vuoden ylläpitänyt tätä postausta ja laittanut muistiin kaikkea, mikä liittyy olemattomaan liikkumiseeni. Tuoltahan löytyi maininta lumitöistä ja yhtenä päivänä potkukelkkailusta! Kyllä nämä hyväksytään? Totta kai hyväksytään, koska minä olen laatinut säännöt 😂 Noista lumitöistä tulee kyllä mielleyhtymä siihen, että lunta oli alkuvuodesta, mutta en kaivanut niitä suksia esiin... 

Alla oleva kuva on otettu ihan nostalgiasyistä. Lenkkeilin tuon kallion ohi ja  muistin ne lapsuuteni vuodet, kun kiipeilimme kallioilla. Tämä ei ollut se korkein kallio. Tätä jatkuu aika pitkälle molempiin suuntiin, eli kiipeilypaikkoja oli paljon. Näin jälkikäteen ajatellen heitän kiitokset yläilmoihin, että meille ei sattunut mitään!  Kivaa kuitenkin oli 😊

(lenkkeilyä marraskuussa)

Muistutan vielä muitakin you tubesta löytyvästä neuloosijumpasta, josta muistaakseni Puikoillanikin vinkkasi.  Minä kokeilin sitäkin. 

 (joulukuussa)

Hääppöiset eivät olleet vuoden liikuntasaavutukset, kuten eivät tavoitteetkaan.  Tarkemmin katsoen ne kuitenkin olivat ihan realistisia ?   Kuntosalikin, vaikka se jäi vähäiseksi. Edellisenä vuonna olin  käynyt melko säännöllisesti salilla, joten mahdollisuuksia olisi ollut... ellei... mutkun... 

Liikunta on tärkeä juttu ja yritän korostaa sitä töissäkin asiakkaille. Miksi sitten en itse yrittäisi edes vähäsen?  

Laitan alkaneelle vuodelle uudet tavoitteet: 

1.Luontopolkutavoite oli hyvä, joten jatkan sitä. Kävelen vähintään 5 luontopolkua vuoden aikana.

2.Kävelytavoite toimii myös:  Kävelytavoite 50km ja kun se on tavoitettu, nostan 50 kilometrillä.

3.Kaivan ne sukset esiin... taas 😂

4. Kaivoin vanhan kahvakuulani esille (kaikenlaista rekvisiittaa pitää olla, vaikka ei käyttäisikään). Yritän heilutella sitä vuoden mittaan edes silloin tällöin. 

5.Pyöräilyä  (en ole pyöräillyt ainakaan pariin vuoteen...). En laita mitään matkamääriä. Riittää, kun kaivan pyörän taas esille. Ehkä se siitä sitten taas lähtee. 

                                           (lenkkeilyä joulukuussa ohuilla lumilla)

Huh! Tulipa sormilihakset kipeiksi tästä näpyttelystä!  Pitää varmaan verrytellä niitä neuloen.  Saukkiksen vinkkaamaa kissajoogaakaan ei pidä unohtaa. 

Hyvää liikuntavuotta toivotan teille kaikille! Liikutellaan edes pikkusormia ja silmäluomia, jos ei muuta! Liike on lääke! 

Ferrari ja muita heppoja

 Voisinko tehdä punaiset Ferrari -sukat? No voisin!  Olipas taas mukava päästä miettimään aiheen perusteella, miten homman voisi toteuttaa sukan varteen.  Mietin myös kuvion laajentamista teräosaan, mutta se ei tuntunut sopivalta. 

Meillähän asuu kotonakin autoihminen. Neuvoja ja mielipiteitä tuli suunnittelun edetessä.  Ei voi olla kuin yksi hevonen ja koko kuvio sukan eteen.   No mitä sinne taakse sitten laitetaan, kun en oikein tuota jälkipistelyäkään hallitse siististi?  Piut paut yhdelle hevoselle ja koko heppalauma kehiin!   Pinterestistä löytyi ilmaisohjeissa heppakaavio. Sen neulominen näytti aluksi siltä, että lopputulos on hevosen sijasta joku lohikäärme tai muu taruolento.  Kokonaisuutta katsoen ajatus menee silti enempi hevoseen?  Tuo tekstikin olisi ollut valmiina ruudutuksena, mutta se oli minun tarkoitukseeni liian iso. Päädyin ruuduttelemaan tekstin itse vihkoon.   

Toiveessa oli myös punainen väri. No miten sen Ferrari -logossa olevan keltaisen sitten käy?  Sain luvan käyttää keltaistakin.   Logon ohuet vihreät  ja valkoiset värit pääsivät ohuiksi raidoiksi ja niistäkin tuli kivasti kokonaisuusnäköä. 

 Sukat ovat kokoa 46 ja niihin kului Nalle -lankaa 142 grammaa. Neuloin resorin ja terän puoli numeroa pienemmillä puikoilla.  Silmukoita taisi lähtökohtana olla 18/ puikko. Harmi, kun en aina tule laittaneeksi silmukkamääriä ylös.  Menee aina arvuutteluksi, kun sitä alkaa jälkeen päin miettimään. 

Lopputulokseen olen tyytyväinen ja niin oli sukkien saajakin.    

Valmiiden mallien neulominen on mukavaa, mutta tällaiset jutut, joissa ei ole ohjetta, ovat kivoja.  Homman suunnittelu on puolet hupia.  Kuvion  lisäksihän sukat ovat ihan perusmallia. 

Tyttö oli viikonloppuna yökylässä. Pääsimme ukin kanssa  ulkoilemaan viereisen koulun pihalle ja tutustumaan tytön kanssa leikkivempeleisiin. Liukumäki oli tietysti paras juttu hämähäkkikeinun lisäksi ( ei ollut hämähäkkikeinuja minun lapsuudessani!). 

Pihalla potkittiin palloa ja tehtiin ohueen lumikerrokseen jälkiä.  Joku kissa ja jäniskin näyttivät kulkeneen yöllä pihamme poikki.   Ukki meni talliin ja siitä saatiinkin idea mennä katsomaan ukin remppa-autoa.  Se oli nopeasti katsottu.  Tallin yläkerrassa on paljon leluja ja niitä piti kiivetä katsomaan.   Paras juttu oli puuhevonen, jonka päälle tyttö yletti itse nousemaan.  Lelujakin oli roppakaupalla odottelemassa lajittelua.  Niistä mukaan lähti vain kaksi pientä heppaa ja leikkihiustenkuivaaja. 

Harmittaa, kun ei kukaan muista, mistä tämä keinuhevonen on peräisin.  Luulin tietäväni, mutta suvun vanhempi ikäpolvi ei tunnistanut hevosta. Tänään kävin kurkistamassa hevosen mahan alle, josko siellä olisi ollut tekijän puumerkit, mutta ei ollut.  Heppa on säilynyt hyvin vuosien kertymän. Maalit ovat melko hyvällä mallilla ja heppa on myös tukeva.   Kovissa vauhdeissa on vaarana kipata eteen tai taakse.   Ratsastusta siis vain  vanhemman hevosenhoitajan "taluttaessa".  

Lapsuudessani alkanut kirjahulluus näkyy alakuvassa...     Meidän kolmelta lapselta on ehtinyt kerääntyä valtava määrä lastenkirjoja!  Olen hissukseen hakenut tallin yläkerrasta jo yhden laatikon verran ja meidän alakerran kaapissa on myös lastenkirjoja.  Niiden lisäksi tallin yläkerrassa oli vielä nämä kolme laatikkoa 🫣 KUKA nämä kaikki on meille haalinut????  En kyllä tunnusta... 😂 Meille tuli lasten kirjakerhosta kirjoja. Niitä saatiin myös muilta lapsilta ja osan olen ostanut jopa kirpputorilta.  Jokunen on minunkin lapsuudestani.  Puolustaudun sillä, että onhan noita kirjoja tullut luettuakin moneen kertaan! 

Päätin tarttua härkää sarvista ja lajittelin kirjoista pois osan, jotka aion viedä kierrätyskeskukseen.  Sama juttu pitäisi tehdä kaikille leluille.  On kyllä vaikea viedä karhua, ilvestä tai pehmokania, jotka katsoa napittavat silmiini ja näyttävät kysyvän: aiotko luopua minusta????

Tämän jutun  myötä voin luvata, että tänä vuonna ei enää tule mitään kuluvaan langankulutukseen, vaan toivottelen juuri Sinulle hyvää uutta vuotta 2026! 

Joulun jälkeen

Syksyllä jouluasioista puhellessa tuli idea, että ei sukkia tänä vuonna. Ehdotettiin kämmekkäitä.  Tein sitten niitä. Mitään kuningasideaa en näistä saanut, joten ovat ihan perusmallia kaikki.   Alkusyksystä jo sain nämä valmiiksi. 

Lanka on Novitan Isoveljeä (kiva, että sain sitäkin kulutettua). Sitä kului  yhteensä 552g.  Puikot kokoa 4.  Pientä kokoeroa noissa on, mutta  muuten samanlaisia keskenään. 

Alakuva on muistona siitä, että kävin syksyllä yhdessä neuletapaamisessa Ruukinportilla.   Tapaamiset jatkuvat kuulemma kevätpuolellakin. Minä ehdin niihin vaan niin harvakseltaan, kun työvuorot eivät osu kohdilleen, vai pitäisikö sanoa vapaat. 

Jatkoin projektiani ommella vähän erilaisia tyynyliinoja ja vähän isommassa koossa, kuin ne peruskokoiset tyynyliinat. 

Päätinkin sitten ommella kaikille pukinkonttiin tyynyliinat.  Tyttönen sai vielä aluslakanankin, kun kangaspala oli niin suuri. 

Aikuiset saivat kämmekkäät, mutta tytölle neuloin pienet sukat ja lapaset.  Ei ollut mitään ohjetta. Tein valepalmikkoa ensin sukanvarsiin. Näytti niin kivalta, että käytin sitä sitten muuallakin.  

Alakuvan joulupukki on nyt  ikuistettu kuvaan. Vähän tämän jälkeen se putosi naulastaan ja meni rikki.  Harmi, sillä siitä oli jo kehkeytynyt sellainen perinteinen joulukoristeemme. 

Lapaset 27g, sukat 35g. Nyt en meinaakaan muistaa, mitä lankaa tämä oli... luultavasti Venlaa tai Violaa. Puikot kokoa 2½. 

Merri oli tietysti hommassa mukana!  Se kiittää kaikkia onnitteluista ❤️

Vielä  haluaisin yhden sukkaparin mahduttaa tämän vuoden langankulutukseen.  Muut aloitetut jutut siirrän suosiolla ensi vuoden piikkiin. 

Merri 8 vuotta!

 Minä olen jo aikuisen kissan iässä, 8 vuotta.  Aika on kulunut niin nopeasti.  Minä en tietenkään ole yhtään vanhentunut, mutta voitte kuvitella, miten nuo palvelijat ovat muuttuneet minun elinaikanani! Onneksi jaksavat vielä rapsutella ja kävellä ruokakaapille hakemaan minulle syömistä.  Kyllä ne välillä  ovat vähän reippaampiakin ja lähdetään yhdessä ulos.  Päivän paras hetki ruokailun jälkeen on kuitenkin se, että pääsee ulos pissalle tai kakalle.  Talvella on vähän vaikeaa, kun maata kaivaessa ei saa edes monttua aikaiseksi.   Lumen kaivaminen on aikamoista höttöä.

Tässä minä olen aika pienenä pentuna. Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat.  Eipä olisi kukaan tuolloin arvannut, että minusta kasvaa niin iso kissa. Uni ja hyvä ruoka ovat varmaan kasvattaneet. 

Ollaan yhdessä ain, ollaan aina rinnakkain!  Tykkään olla ihmisten lähellä. Olen siinä mielessä tosi kärsivällinen kissa.  Frodolla ei sitä kärsivällisyyttä ole. 

Kylläpä nyt nukuttaa! Raitani näkyivät pienenä selvemmin, kuin nyt.   Olen monesti miettinyt, millainen isäni on.  Äiti kertoi vain käyneensä ulkona ja siitä  se sitten lähti.  Isä saattaa olla vaikka metsäkissa tai Kissalandian kuningas! 

Uni on niin vastustamaton asia. Tässä minulla on vielä kaikki kulmahampaat tallella. Nyttemmin olen joutunut  luopumaan yhdestä kulmahampaasta ja muutamasta muusta hampaasta sairastamani hammassyöpymän takia.  Pääasia, että nappuloita pystyy vielä syömään. Ehkä joskus joudun syömään ne imeskelemällä...

Väittävät, että Frodo on vaan niin kiintynyt minuun, että se haluaa olla lähellä.  Sen kiintymys osoittautuu usein painiskeluhaluksi ja minä väistän jo ennen kuin paini alkaa.  En jaksa turhaa kisailua, kun se muuttuu usein lopulta melkein todeksi. Unessa ollessani en tietenkään voi tietää, että Frodo on päässyt ryömimään noin lähelle...

Tällainen tämä minun elämäni on! Ihan hyvää elämää.  Sisällä olen rauhallinen ja sylinkipeäkin, mutta ulkona olen todellinen saalistaja! 

Huipulla tuulee!!   Sieltä näkee myös kauempana asuvien naapureiden pihalle! 

Jotain tuolla lätäkön takanakin lienee...    meillä kissoilla on hyvä tasapaino, vaikka horisonttikin olisi välillä vinossa. 

Nyt löytyi kiva leikkikaveri! Rauhallinen. Ei yritä painia. Tulee kyllä samalle ruokakupille...

Täytyy minun rehellisyyden nimissä tunnustaa olleeni itsekin aika riiviö pienenä.  Minulla vaan ei jäänyt se päälle, kuten Frodolla... 

Tässä olen päässyt hoitokissa Knutin lähelle makaamaan.  Knut oli suosikkini. Sen sisko Siv ei niinkään minua kiinnostanut. Meillä oli Knutin kanssa enemmän sellaisia poikien juttuja.  Kerran sain päihini että tömähti, kun en osannut pysyä Knutista erossa.   Ei sekään minua hidastanut...   Otin tuon liikkeen kuitenkin opikseni. Käytän sitä välillä Frodoon, kun se ei vaan tajua! 

Knut ja Siv olivat muuten aikalailla Frodon näköisiä, vain keltasilmäisiä. Frodolla on vihertävät silmät. 

Artun kanssa olen aina tullut toimeen, kunhan Arttu vaan tajuaa, että minulla on ohjat tassuissani. Jotkut koirat vähän pelkäävät minua. Ei tarvitse kuin katsoa niihin päin ja ne menevät ihan kipsiin. Usein asettaudunkin nukkumaan jonnekin, mistä näen nuo koirat koko ajan, vaikka ne luulevat, että nukun. Sitten, kun  ne alkavat tuijottaa  minua, katson niihin vain kerran ja ne heti kääntävät pään pois 😹

Frodo muutti meille kun olin 4 vuotias  Olin kuulemma vähän yksinäinen ja kaipasin seuraa... kyllä nuo ihmiset ovat yksinkertaista väkeä!   En ollut koskaan väittänyt tarvivani tänne muita kissoja asumaan.  No onhan tuosta Frodosta seuraakin, pakko myöntää.    Tässäkin se taas matkii minua.   Se jättää minulle usein pienen määrän ruokaa, jonka syön tietysti pois, kun saan oman kuppini tyhjäksi. 

Joskus me mahdutaan samaan sänkyynkin, vaikka yleensä se on minun valtakuntaani. Frodo haluaa aina juuri sen paikan, missä minä olen! Sitä en tajua. 

Nyt on massu täynnä ja pitää vähän sulatella sitä päiväunien verran.  

Kiitos ja hyvää viikonloppua  teille kaikille! t. Merri (pikku murunen, sulopallukkainen, pehmokisukka, ....)