Pitsillä pituutta

Kissamaista aamupalaseuraa!  Parhaat kuvat saa otettua sattumalta, kuten tämä alla oleva 😀😹

Olin jemmannut tämän vähän lyhyeksi muuttuneen T -paidan odottelemaan jonkinlaista tuunausta.  Sittemmin olin myös ommellut siihen leveähelmaisesta paidasta pidennetyn helman, joka ei ollut hyvä. 

Tykkään kuitenkin paidan väristä ja kauluksen mallista. 

Irrotin aiemmin ompelemani helman pois. Tilalle virkkasin jämälangoista pitsin. Etsiskelin pitkään sopivaa väriyhdistelmää ja tämä oli hyvä.  Purin langan aiemmin virkkaamastani jostain-mistä-en-tiedä-mikä-se-oli-olevinaan. 

Löysin sopivan yksinkertaisen pitsimallin vanhasta Burda special liitteestä.  Reunaan virkkasin vielä kiinteitä silmukoita ja pienen nirkon kärkiin.  

Olin ajatellut ommella pitsin paitaan käsin, mutta siitä ei tullut siistiä. Kokeilin ompelukonetta, joka oli hyvä ratkaisu.  Paidassa on nyt kivasti lisäpituutta ja se tulee takaisin käyttööni.  Ajattelin, että olisin tehnyt tuolla langalla vielä jonkin lisäkoristeen kauluksen lähelle, mutta minusta tämä on kiva nyt ihan näin vaan.  Olen joskus vuosia sitten tehnyt vastaavan kahteen muuhun T -paitaan. 

Vanhaa Novitan Tennessee -lankaa kului 43 grammaa.

Nyt, kun olen esitellyt tuon juuri silitetyn, erittäin kurttuiselta näyttävän paidan, näytän uuden matkasilitysrautani.  Kodinhoitohuone on alakerrassa silitysrautoineen. Käsityöjuttuni ovat nk ullakkokerroksessa. En millään viitsi mennä silittämään mitään saumoja kesken ompelun.  Ostin ylös pienen raudan ompelua varten. 

Alakerran silitystuokio on Merrille mieleen.  Tässä se tutkii tilannetta vähän matkan päästä, mutta välillä se yrittää väkisin laudalle, tai syliin kesken homman.  Silittäminen on kissan heikkous? 

Heikunkeikun taas teille kaikille! 

Miesten paidasta naisten paidaksi

 Mies kokeili kaapista paitaa: pieni on. Ruudutus näytti kivalta... Minä kokeilin samaa paitaa: sopii!  Tuo teksti teki paidasta jotenkin miesten paidan näköisen. Mietin, miten sen voisi häivyttää. 

Langankulutukseen en tätä laske, mutta minulla on kaiken maailman vanhoja lankapuolia, joita olen saanut iäkkäiltä sukulaisilta vuosien myötä. Jotkut langat hapertuvat vanhetessaan ja katkeavat nykäistessä. Jotkut ovat ihan käyttökelpoisia.  Nyt sain tätäkin vanhaa ompelulankaa  käytettyä hyödyllisesti. Onko tämä siis jämälankaprojekti? 😄

Merrin kanssa yhdessä ommeltiin.  Ulkona lentelee lintuja, tai sitten siellä on jotain muuta mielenkiintoista katseltavaa.  Voi olla tietysti myös joku lähempi uteliaisuuden kohde, kuten kärpänen ikkunassa. Meidän yläkertaan yrittää keväällä ja syksyllä jostain jokunen kärpänen. 

Hommaa on myös vartioida minua, että tuo kyltinmukainen pelottava hamsteri ei pääse mistään hyökkäämään! 

Peitin tekstin leveällä valmispitsillä. Jostain "perittyä" sekin. Pitsi olisi asettunut mukavamman näköisesti tuon pitsin alla olevan sauman alapuolelle, mutta eihän se sitten olisi peittänyt tekstiä. 

Taskuläppien alle ompelin vielä pienet palat pitsiä yhtenäistämään kokonaisuutta.  Otin napit irti (totesin, että ei ollutkaan taskuja, vaan pelkät läpät) ja ompelin ne pitsin kiinnittämisen jälkeen takaisin. 

Tästä tuli minulle ihan käyttökelpoinen paita!   Vähän rauhallisemman näköinen, kuin se aiempi ruutu/palloyhdistelmä. 

Helposti saa vanhoja vaatteita muokattua, kun vaan tulee se idea.  Tähänkään en käyttänyt mitään uutta materiaalia. 

Sam ja Maia lähettivät meille terveisensä.   Ne ovat saaneet oman sängyn!  Hieno, itsetehty sänky. Patja vielä puuttuu. Makuualusta toimii hetkellisesti patjana.  Tyytyväiseltä näyttää ainakin Samin ilme. 

Maia haaveilee ehkä kokonaisesta katosvuoteesta pitsiharsoineen 💖

Olen  näköjään kirjoitellut sen verran useasti, että joudun toivottamaan samaa viikonloppua jo toistamiseen 😅

Lokakuun bingo

 Repolaisen lokakuun bingo on taas minun osaltani selätetty. Kiitos aiheista! 

HIDAS/NOPEA

KOVA/ PEHMEÄ

VALOISA/PIMEÄ

(PUOLI)TÄYNNÄ/(PUOLI)TYHJÄ

OSTAA/ MYYDÄ

SOKERI/SUOLA

AVO/UMPI

(CHRYSLER SEBRING/ DODGE MONACO 1969)

PIENI/ISO

SISÄ/ULKO

En taida nyt selitellä näitä sen kummemmin. Hyvää viikonloppua! 

Oravia ja orvokkeja

 Novitan kesäkuun Nordic sukkalaatikosta löytyy ohje Lumi Karmitsan Oravia ja orvokkeja -sukkiin.  Käytin laatikosta löytyneitä lankoja.  Joskus voisi kokeilla jotain muutakin värimaailmaa. Tämä kyllä korostaa noita orvokkeja. 

Laatikossa oli myös  alla olevat puiset lankapuolat, joilla voisi helpottaa intarsianeuleissa käytettävää pienten lankamäärien käyttöä.  En usko, että minulla on näille mitään käyttöä.  Ehkä jossain monivärisessä kaarrokeneuleessa tms. näistä voisi olla hyötyä, mutta niitähän minä en ole tehnyt. 

Lanka on Novitan Violaa. Sitä kului 94 grammaa 2,5 puikoilla.  Ohjeessa oli pienempi ja isompi, itse säädettävä koko.  Neuloin innoissani tuon pienemmän koon ohi, joten nämä eivät ole minun jalkoihini sopivat sukat.  Ajattelin sen ylineulomisen jälkeen, että meneepähän enemmän lankaa, kun sitä tuppaa kerääntymään nurkkiin 😂 Nämä sukat ovat kokoa n.41. 

Kantapää ei ohjeessa ole perinteinen, vaan kuvio jatkuu vielä kantalappuun asti. Pohja ei ole vahvistettua, mikä vähän harmittaa.  Keltaiset osiot tehtiin jälkipistoin. Näin pieni määrä jälkipistoja sopii minunkin pistelytaidoilleni 😆

Kolme kertaa olen ajanut Prismaan ostamaan tätä Lumi Karmitsan uutta kirjaa! Nyt viimein tärppäsi. Taidan olla tosiostaja? 

Kirjan ohjeista tulee varmasti neulottua useammat, kuten suunnittelijan edellisistä kirjoistakin, jotka kaikki löytyvät hyllystäni.  

Kirjan kuvat ovat tummahkoja luontotaustasta johtuen.  Nappasin pari epätäydellistä kuvaa maistiaisiksi kivoista malleista teillekin.  Mikäli innostaa eläinaiheet, niin ostohousut jalkaan ja kauppaan!  Kirjan hintakin on edullinen, 14.90e. 

Kirjassa on tällä kertaa ohjeet myös englanniksi.  (Tämä oli minun henkilökohtainen mainokseni, koska tykkään malleista). 

Otin omakohtaisen haasteen Kukkapilli -blogista. Meillä on Satun kanssa ns. kermapullamenneisyys. Kouluaikana hiippailtiin välitunnilla lähikauppaan ostamaan ah, niin makoisia kermapullia!    Eri tahoillamme siis. 

Tänään ostin Prisman Galetesta Satun kehuman kermapullan.  Se näyttää herkulliselta. Mikäli en olisi lähipäivinä syönyt myös Riitan Herkun kermapullaa, antaisin tälle uusimmalle 5/5 pisteet, mutta nyt joudun valitsemaan Riitan pullan paremmaksi.  Galetessa on myös Dajm -kermavaahtotäytteisiä pullia. Pysyttelin toistaiseksi näissä perinteisissä.  Tässä pullassa oli minusta liian vähän kermavaahtoa ja liialti pohjataikinaa. Menee silti top -kakkoseen. Enempää en ole vielä testannut 😉

Merri kiittää paranemisterveisistä.  Ne ovat auttaneet huomattavasti. Tassu on jo likimain terve. Ei huomaa haittaa kuin isommissa pompuissa.  Frodokin on todennut Merrin jo kilpakuntoiseksi ja jahdannut Merriä  useamman kerran.  On ihmeellistä, että Merri juoksee aina karkuun,  eikä läppää ärsyttävää jahtaajaa päin näköä. Ulkona vieraat kissat pääsevät testaamaan tappelutaitoja heti.  Onneksi näitä tappeluita ei ole kuin harvoin.  

Makoisaa ja viihdyttävää päivää juuri Sinulle!  Kerro, oletko jo testannut kermapullavaihtoehtoja teidän kaupungissa 😜

Pussukat

Lankoja kaivellessa löysin nämä alla olevat pussukat keskentekoisina.  Päätin tehdä ne loppuun.  Lankaa kului 144 grammaa yhteensä.  Veikkaan sen olevan vanhaa Novitan Tennesseetä. 

 Alun perin oli kai tarkoitus laittaa kaksi nappia tuohon läppään.   Virkkasin läpän kuitenkin niin, että toimii yhdellä napilla.   Ajattelin viedä nämä töihin, jos jollekulle olisi tarvetta. Pyörätuolilla liikkuessa tarvitaan molempia käsiä ja jotain pieniä tavaroitakin pitäisi saada kulkemaan. Pussiin mahtuu nyt vaikka puhelin ja nenäliina yms. 

Merrillä menee nyt vähän vaisusti.  Se oli ulkona valjaissa ja narussa.  Eikös vaan se naapurin irrallaan kulkeva kissa tullut taas  meidän pihalle. Tappeluhan siitä tuli. Hirveä meteli kuului sisälle asti.  Tappelupukari lähti karkuun vasta, kun oikein jahtasin sen.   Merrillä on nyt ainakin vasen etutassu selvästi aristava. Antoi kuitenkin tunnustella, eikä tuntunut mitään poikkeavaa. Vertakaan ei näy turkissa.  

Frodokin saa osan Merrin ärtymyksestä. Tappelu naapurin kissan kanssa on vielä liian tuoreessa muistissa.  Frodo on hämmentynyt. Se haluaisi haistella ja lohduttaa Merriä, jolla selvästi on jotain huolia. 

Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme, kissaraukan kuntohon, aamuksi jo saamme?   Ruoka on kuitenkin asia, joka saa Merrin liikkeelle kivusta huolimatta.  Kipeällä tassulla se ei pääse pomppaamaan sivupöydälle syömään, vaan jouduin laittamaan sille välihyppyä varten jakkaran. 

Näillä näkymillä lopetellaan kuluvaa viikkoa. Toivotaan huomisesta parempaa päivää. 

Sitä vähän parempaa Seppälää

 Minulla tulee jatkuvasti puhelinta selatessa vastaan tuunausvinkkejä.   Monet ovat tosi nokkelia, vaikka joukossa on outojakin.  Joissain tapauksissa aloitetaan isosta vaatteesta ja päädytään lopulta pieneen vetoketjupussukkaan. Vähän kuin siinä sadussa, jossa hiiri ompeli kissalle takkia. 

Vinkkejä on tullut ainakin vaatteen suurentamiseen, pienentämiseen, koristeluun, muokkaamiseen muuten vaan jne. 

Television Suuri ompelukisa on myös inspiroinut minua kokeilemaan edes jotain ompelutyötä.  Siellä tehdään ihan käsittämättömiä ompelutöitä ja kukaan ei kuitenkaan ole ammattilaisompelija. Suosittelen katsomaan! Näkyy myös Areenalla. 

Minulla on joitain vaatteita, jotka olen säästänyt nimenomaan siinä mielessä, että saisin tehtyä niistä jotain. Tämä ruutupaita oli aikoinaan kiva, mutta jostain syystä on sittemmin kutistunut. En muutenkaan ole nappipaitojen ystävä.  Monessa paidassa on myös tosi kapeat hihat, eikä meikäläisen "treenatut" patikset ( lue: elämän treenaamat) mahdu niissä olemaan 😁

Tämä paitahan on juuri sitä peräänkuulutettua parempaa Seppälää! Aitoa tuon lopetetun kauppaketjun tekstiiliä. Luultavasti kuitenkin sen viimeisiltä toimintavuosilta. 

Työkaverilta sain kerran kassillisen kankaita, hänelle turhia.  Löysin pussista tuota pallotrikoota, aika tukevaa mallia.  Leikkasin siitä tuohon eteen palasen ja ompelin reunoistaan siistiksi. 

TIETENKIN kaikista mittauksistani huolimatta se jäi liian avaraksi kaula-aukosta.   Hetken pähkäiltyäni päätin ommella ylös vielä palasen mieheni vanhasta kravatista (josta tein kerran Merrille joulukravatin 😂). Punainen väri oli yllättävän pirteä mustavalkoisuuden ympäröimänä. 

Leikkasin irti hihansuut. Hihojen sisältä löytyi myös tuollaiset kapeat tampit. 

Tampit päätyivät kravatin reunoihin. 

Hihat leikkasin auki ja lohmaisin myös kainalon puolelta palan pois. 

Levensin hihaa tuolla samaisella pallokankaalla. 

Hiha oli myös liian lyhyt, joten pala palloa vielä pituuteenkin.  Ranteeseen ompelin nuo hihansuut. Onnistuin tietenkin pilaamaan toisen  niistä ompelemalla sen väärin päin ja suoraan saumurilla, joka leikkasi reunan.   Löysin kätköistäni leveää vinonauhaa, jolla reunustin kummankin hihansuun. 

Vähän outo, mutta kuitenkin aika kiva mielestäni 😊

Näin sitä yritetään saada kuvakulmaa kaikkiin muutoksiin!  Takaa paita on ihan entisen näköinen.  Meinasin vaihtaa punaiset napit vanhojen valkoisten tilalle ja ommella alahelmaan punaista vinonauhaa, mutta se olisi ollut jo liikaa.  Pieni pilkahdus kravatin muodossa on riittävä. 

Vaate on kokonaisuudessaan tuunausta ja kierrätystä. En ole ostanut siihen mitään uutta materiaalia.  Tykkäisin tehdä tällaisia enemmänkin, mutta uutta kohdetta etsiessäni inspiraatiovakka olikin jo aivan tyhjä. Silloin ei kannata edes yrittää mitään. Tietää jo, että menee pieleen.   Ehkä se uusi idea tulee taas jossain vaiheessa. Tämä paita menee ainakin käyttöön! 

Koiraelämää

 Viime kuussa vietettiin Artun kanssa yhteistä aikaa vähän tavallista enemmän.  Äidillä oli pientä toimenpidettä, eikä koiran kanssa lenkkeily ollut oikein suotavaa.  Arttu oli aluksi aika hämmentynyt tilanteesta.  Yhteistyömme loputtua se kuulemma odotteli edelleen ovenpielessä, jos vaikka tulisin lenkkikaveriksi. 

Lähellä on kivoja polkuja, joita kiersimme useampana päivänä. 

Artulle reitti on tuttu.  Yritimme silti löytää vähän erilaisia reittejä, kuin sen tavanomaiset reitit. Teimme myös aika pitkiä lenkkejä ...ööö minun mittapuuni mukaan eli max 6km 😅 Ilmeisesti kuitenkin vähän pitempiä, kuin ne päivittäiset lenkit, joihin se on tottunut. 

Tuolloin oli vielä kauniita ja lämpimiä ilmojakin. Aurinko paistoi komeasti Kymijoen pintaan.  

Mitähän seikkailuja täältä polulta löytyy...? 

Arttu oli välillä vähän epätietoinen, voiko kyseiseen suuntaan mennä, vai ei.  Kerran valittiin sellainen reitti, että joka ikisessä talossa oli koiria pihalla. Minäkin välillä säikähdin, kun oli niin möreitä haukkuja.  Siinä me sitten Artun kanssa kiiruhdettiin eteen päin ja ajateltiin, että haukkukaa te vaan, me jatketaan matkaa! 

Yhden reitin varrelta löytyi hieno hyönteishotelli! Oikein isoille hyönteisille kai. 

Sähkökaappeja bongattiin useampi. Tässä komea riikinkukkomaalaus.

Uusia polkuja, uusia reittejä..... 

"Vanhoja" ennenkin blogissa näytettyjä muraaleja tehtaan taideruukin alueelta. 

Joka kerta yhtä komeita katsella! 

Artun olisi kovasti tehnyt mieli uimaan. En kuitenkaan uskaltanut laskea, kun sen iho välillä kutisee jokiveden jäljiltä. 

Vanhaa UPM:n tehdasaluettakin kiersimme useamman kerran.  

Kaukana häämöttää keskustaan vievä silta ja sen vieressä oleva suihkulähde.  Tuo siltakin tuli ylitettyä useita kertoja lenkkeillessä. 

Vielä uusi polkulöydös! 

Tämä ranta taitaa olla vanhan lossin pysähdyspaikka joen tällä  puolella.  

Kun koira ei ole oma, on oltava paljon tarkempi siitä, mitä tehdään ja mitä ei uskalleta tehdä. Kaikenlaisia uhkakuvia  tulee taluttajan mieleen.  Olin juuri ajatellut, että mitä tekisin, jos Arttu hyppäisi tuosta uimaan. Kiristin narua, että ei pääsisi ihan reunalle ja silloin se hävisi! Ai hitsin hitsi kun säikähdin!  Sieltä Arttu pomppasi katsomaan, että mikä minulla on hätänä. Tuossa reunan takana oli vielä yksi kivetysrappunen!  

Ai kun tulee ikävä noita syyskuun aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja.   Nyt on jo niin viileää ja märkää ja ties mitä.  Ankiokin paistelee vain harvoin.  

Välillä voi käydä koiralenkillä, mutta olen silti tyytyväinen siitä, että meillä ei ole kotona koiraa. Tuollainen kävely ei ole minulle tervettä 😂 Mitenkäs se laulu menikään... " kun sitä ulkoiluttaa täytyy, on raitis ilma tärkeää!" .  Tyttöystävälläin koira on jne. Olisiko ollut Jussi Raittisen laulama ralli?

Arttu auttoi minua kuitenkin nostattamaan lopahtanutta liikuntaintoani tälle vuodelle. Saan edes jotain tavoitetta saavutettua. 

Äiti on jo taas kunnossa ja Arttu pääsee nyt esittelemään hänelle uusia, oppimiaan reittejä.