Luontopolku

 Liikuntatavoitteissani taisin mainita luontopolulla käymisen.  Todistettavasti olen sen nyt tehnyt.    Muuten ovat tavoitteet romuttuneet aika komiasti, mutta periksi ei anneta!   

Töissä jouduin ryömimään yhden sängyn alle, kun tärkeä juttu putosi sinne, eikä muu auttanut. Selvisin siitä vielä tolpilleni. Tänne koloon en kuitenkaan uskaltaisi lähteä ryömimään, eikä syy ole jäykässä kropassa. 

Pienikin metsäpläntti tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa. Linnut laulavat, aurinko paistaa, metsä tuoksuu. 

Mielenkiintoisia näköaloja oli nähtävissä.  Mahtavatko tontut ja maahiset täältä illan tullen kurkistella koivikkoon, josko haltijoita vielä näkyisi?

Todella monella luontopolulla on näitä visailu-/tietoiskutauluja.  Ne yllyttävät kulkijaa kiinnittämään huomiota syvemmälle metsän faktoihin, eikä vain tunnelmiin. 

Lyhyenkin reitin varrella ehtii nähdä monentyyppistä maisemaa. Onko tuolla ylhäällä joku... ?  Itse päämaahinen ehkä?

Nuotiopaikalla voi istuskella, jos sattuu olemaan eväitä matkassa. 2 kilometrin matkalla ei paljon eväitä ehdi miettiä, vaikka karamellit ovatkin aina mielessä nykyään 😂 

Siellä se Kymijoki taas pilkottaa. 

Joku on kuitenkin ehtinyt istua ja viettää aikaa tässä nuotiopaikalla. On ilmeisesti  raaputtanut nimensä penkkiin, että muistaisi sen vielä seuraavallakin kerralla. 

Olisi tehnyt mieli merkitä tämä kuusi, että pääsisi jouluna hakemaan sen kotiin...  meillä ei ole ikinä ollut näin tuuheaa kuusta. Joskus on ollut  jopa vain sellaisia seinä- tai nurkkamalleja.  Tässä ei olisi oksista pulaa! 

Kaikenlaisia kukkia oli matkan varrella.  

Reitillä oli aika paljon mäkiä. Tekee taas mieli puhua siitä esteettömyydestä (en tiedä miksi..). Täällä varmaan pärjäisi, jos olisi joku vahva tyyppi pyörätuolin kahvoissa. 

Nilkat ovat kenkkuilleet viime aikoina niin paljon, että olen kartellut kaikenlaista ylimääräistä kävelyä.  Välillä kävely on ok, välillä ei.  En ole vielä lääkäriin asti pyrkinyt, kun kerran olen liikkeelle päässyt.  Onhan minulla toinen toimiva jalka 😅

Kotona Merri pitää majaa riipparaidan alla. Frodokin on siellä välillä, tosin eri aikaan. Onneksi ostin uuden riipparaidan, kun vanha otti ja kaatui  suuren latvapainonsa takia. Kiskoin sen pois ja istutin vuosi, pari sitten uuden puun. Se on rehevöitynyt vauhdilla ja kissat muistivat heti, että se oli hyvä majapaikka. 

Aurinko paistaa ja puuskatuulta luvassa. Sopiva päivä lähteä töihin 😄

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Königsplatz

 Nämä jutut näyttävät varmaan siltä, kuin olisin koko ajan mökillä ja lomalla 😂  En ole.  Saatan lähteä työpäivän jälkeen ja olla yötä, kotiutua aamupäivällä ja mennä illaksi töihin. Pienikin katkos perusarkeen helpottaa työstä palautumiseen. Matka on onneksi kohtuullisen lyhyt. 

Arttu kävi äitini kanssa viihdyttämässä minua mökillä. Ei tarvinnut olla yksikseen koko ajan 😍Eihän siinä omassa seurassakaan mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää 😂

Artulle päivä oli erilainen, kuin kotona. Se pääsi uimaan "puhtaaseen" veteen. Ei se kyllä ui, mutta kahlailee kuitenkin.  Se pääsi kaivelemaan hiekkaa, makaamaan aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Se kuunteli lintujen laulua, haisteli metsäisiä tuoksuja ja rentoutui niin, että oli lopulta aivan väsynyt ja valmis lähtemään kotiin 😉

Sain jo aikaa sitten valmiiksi tämän sukkaparin, mutta kuvaaminen ei vaan ottanut onnistuakseen. Nappasin sukat mukaan mökille ja johan löytyi kuvauspaikka!  

Hilauduin taas tuonne kivikkoisemmalle rannalle. Vedessä kelluu siitepölyä tähän aikaan kesästä.  Se ei ole niin nättiä, mutta vesi on silti aika kirkasta. 

Sukkien kuvaaminen takaa päin oli aika haastavaa 😄 Mietin, jos joku katselee minun touhujani jostain rannalta, niin varmaan miettii, että mitä hemmettiä se oikein puuhaa. 

Sukkien neulominen käynnistyi ihan vaan niin, että istuin neulontanojatuolissani ja katselin, mitä ympäriltä löytyy. En jaksanut nostaa pehvaa ylös penkistä 😂 Viereiseen hyllykköön oli jäänyt selailun jäljiltä Novitan kesä 2025 -lehti ja Venla -lankaa (ohjeessa mainitaan Viola, mutta on käsittääkseni sama lanka). 

Tuumasta toimeen. Laitoin puikoille Kristin Joélin suunnittelemat Königsplatz -sukat.  Lankaa kului 66 grammaa puikolla 2,5. Sukat ovat kokoa 38-39. Kantapään tein ohjeesta poiketen vahvistettuna.  Kärjenkin "typistin" nopeammassa tahdissa, kuin ohjeessa. 

Tykkään eniten kirjoneuleista, mutta voihan sitä välillä poiketa kaavasta.  Näistä tuli minusta ihan nätit. 

Lehdessä esitelty Kristin Joél on saksalainen suunnittelija, joka ei pystyisi viettämään päivääkään ilman neulomista. Hänen lempipaikkansa neulomiseen on mikä tahansa mukava paikka. Mottonaan hän pitää "neulomista sielulle, kun ajatukset rauhoittuvat ja luovuus puhkeaa kukkaan". 

Mökillä on useampi paikka, jossa on kukkia.  Tuntuu siltä, että niihin on aina jotain laitettava, vaikka ei sitten mitään hienouksia laittaisikaan. Samettiruusut olivat könttitarjouksessa keväällä ja istutin niitä vähän joka paikkaan. 

Äiti on istuttanut mökille vuosia sitten erilaisia pensaita, jotka kasvavat tosi hitaasti, mutta eivät myöskään kuole. Tässä on yksi esimerkki pienestä kaunokaisesta, joka kukkii sitkeästi   keväisin. 

Alppiruusuja on useampia. Se aiemmin näyttämäni ei taida tehdä kuin sen yhden kukan, mutta tässä on useita nuppuja, jotka punoittavat jo lupaavasti. 

Maisa -kissa ehti olla meillä 2 kuukautta hoidossa.  Nyt on talo aika hiljainen, kun se lähti omaan kotiinsa eilen.  Se oli näistä kolmesta kovaäänisin.  Frodon leijonankarjaisut ovat vain yksittäisiä iltavillejä, mutta Maisalla oli asiaa pitkin päivää.  Hei sitten Maisa! Toit meille tyttöenergiaa suurella sydämellä! 💓 

Mukavaa kesäpäivää taas toivottelen ennen töihin lähtöä. 

Kesäkuun bingo

Viime kuun aikaan ja kelloihin liittyvä bingo aiheutti minulle bingoahdistuksen ja jouduin jättämään sen väliin. Yritin suurimman osan kuukautta miettiä, mitä siihen laittaisin ja lopulta tajusin, että en halua puhua ajasta ja kelloista lainkaan. Töissä elämä on yhtä kellon perässä juoksemista, jopa ruokatauko on kellotettu ja asiakasajat alkavat olla joltain osin jo luokkaa 7 minuuttia, tai 12 minuuttia.   Työn ulkopuolella en siis halua ajatellakaan aikaa, muilta, kuin pakollisilta osin.  

Tämän kuun bingo on huomattavasti helpompi aiheeltaan.  Tässä tulee minun kesäkuun bingoni täytettynä. 

IHAN PIHALLA

Seuraavat kaksi kuvaa on napattu mökin pihalla. Ylempi kuva on päivällä auringonpaisteessa ja alempi kuva on illalla auringon viime säteissä. 

Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että perinteinen kuvaussuuntani on vaihtunut 😄

UUNI

 Mökin pihalta löytyy vuosia sitten muurattu savustusuuni.   Siinä näkyy oman käden jälki kaikin puolin 😊

AJANKOHTAISTA

Kotona kukkivat arovuokot täyttä häkää!  Ne ovat levinneet niin paljon, että nappasin tästä jonkin verran mukaan mökillekin. Ovat sitkeitä ja leviävät helposti.  Kukkivat myöhään syksyllä vielä uudelleen joiltain osin. 

JOTAIN UUTTA

Mökin pihalla on monta alppiruusua. Osassa on paljon kukkanuppuja, tässä vain yksi. Kasvi on keskittynyt kasvattamaan uusia latvuksia.  Ehkä se kukkii taas ensi vuonna paremmin.  Tykkään tästä alppiruusun paikasta näiden kivien vieressä.  Äiti on sen siihen istuttanut. Kivien päällä kukkii myös kivikkokasvia (en muista nimeä). 

SOPPA 

Tämä oli ruudukon vaikein. Mistä saada soppaa bingon keskiöön??  Hetken mietinnän jälkeen menin mökin kuiva-ainekaapille ihmettelemään. Siellähän se soppa piileskeli kaverinsa hernekeiton kanssa! 😃

KUUMA 

No okei, eihän tällaisilla asteilla tule kuuma....  muutama tunti sitten mökin saunassa oli ihan oikeasti kuuma, mutta ei ollut kameraa mukana ja äippä  olisi varmaan vähän ihmetellyt, jos olisin käynyt saunassa kuvaamaan 😂  Tämä mittari on lapsuuskodistani päätynyt lopulta tänne mökin saunaan. 

JÄMÄT/ HÄVIKKI

Käytän mieluummin sanaa jämät, koska tästä voi vielä jotain syntyä. 

EVÄÄT 

Tässä on juuri työnnetty uuniin Euroviisufinaalin katsomoon tarkoitetut eväät.  Täytetyt kesäkurpitsat ovat vaan niin hyviä! Tein yleisön toiveesta myös täytettyjä paprikoita ja lettuja. 

HEDELMÄ (jos toinenkin....)

Otin vielä yhteiskuvan näistä virkkaamistani ja neulomistani hedelmistä, kasviksista, marjoista, jäätelöistä, leipomuksista, kananmunista, nakeista, kalasta, sienistä, pastasta...    

Näitä oli todella kiva tehdä!  Nyt on homma paketissa ja ruoat päätyneet tyttöselle kauppa- tai muihin leikkeihin. 

Tämän bingon mahdollisti minulle ja teille Repolainen!  Kiitos hänelle 💜

Kissaextra

Päivää siellä ruudun takana. Minä olen Maisa.   Tässä on lempiasentoni.  Toinen etukäpälä roikkuu reunan yli joko pöydällä, tai hyllyn kulmalla, tai missä vaan. Näin otan rennosti. 

Tässä tuli jotain nähtävää ja ehdin nostaa  käpälän valmiustilaan.  Olen kissojen omassa ulkotilassa ja tutkailen turvallisin mielin ulkomaailmaa. Jotain ääniä kuuluu taas tuolta naapurista.  Ulkona on parasta, kun kevyt tuulenvire pölläyttelee lennokkaita karvojani. 

Minä asun ihan muualla, mutta olen päässyt tänne mummolaan hoitoon.  Tätä on nyt kestänyt jo lähemmäs pari kuukautta ja vielä on viikko edessä.  Meillä on kotona joku remontti. Pelkäsivät, että antaisin liikaa ohjeita työmiehille, joten laittoivat minut sitten tänne hoitoon remontin ajaksi.  Näytänkö minä muka siltä, että osaisin komentaa...?    

Aluksi minua vimpaisi koko hoitoon tuleminen, mutta sittemmin olen huomannut, että täällä on ihan kivaa. Olen oppinut tulemaan toimeen noiden poikienkin kanssa. Oikeastaan ne on ihan nastoja tyyppejä, vaikka ei niille saa sitä liian selkeästi näyttää. Tytöt on tyttöjä ja sillä siisti! 

Olen kaivannut kovasti hellyyttä ja hyppäänkin usein syliin, jos siihen on tilaisuus. Minua ei kuitenkaan saa OTTAA syliin. Minä päätän !    Tuo ihminen väittää, että sen on vähän hankala virkata, kun olen tässä, mutta en taida uskoa. 

Hieno juttu, että olen saanut olla täällä.  Ei tämä ollut yhtään niin paha juttu, kuin aluksi pelkäsin.  Miltähän siellä kotona nykyään näyttää?  Ehkä palaan tänne takaisin, jos en tykkää remontista.  Menee taas aikaa, että saan kaikki omat hajut leviteltyä joka puolelle. 

Siellä se Maisa taas kurkistelee. Taidan näyttää sille, miten saan häntäni rullalle. Kas näin! Tee perässä, jos pysyt! Minä Frodo olen tämän talon villikissa ja renkipoika!  Merri voi sitten kertoa lisää... 

Nyt on tullut jo sen verran kesä, että minäkin olen viitsinyt lähteä useammin ulkoilemaan. Muutamia kertoja olen päättänyt, että  valjaat ovat epämuodikkaat ja olen heittänyt ne pois.  On kiva säikäyttää ihmisiä!  Enhän minä kauas ole mennyt. Menen oikeastaan aina tuonne naapurin aidan luokse. Siellä  on jotain outoja hajuja (se  on se Gizmo -koira).   Mielelläni kannatutan itseni takaisin kotiin. 

Tykkään lepäillä tässä terassin tuolilla.   Tämä kuva piti olla minusta, mutta eikös vaan Merri ole tunkenut itseään samaan kuvaan! Mokomakin linssilude!  Luulee, että en huomaisi. 

Näytänkö minä muka villikissalta? Minähän olen maailman suloisin pallero.  Jos iltaisin tai yöllä vähän juoksututtaa ja murahteluttaa, niin kai sekin on sallittua?  Pitää harjoitella tilanteisiin, että  tulee jotain vaaratilanteita.   Esimerkiksi äänenavaus on tärkeää, jos pitää äkkiä saada se leijonankarjaisu kuuluville.  Vaikka olen porukan pienin, olen pippurisin! Maisa luulee olevansa kovin, mutta se painii jotenkin ihan eri sarjassa. 

Minä Merri olen se isäntäkissa. Olen niiin söpö, vai mitä? Ette sitten kerro tätä juttua eteen päin!  

Osaan minä näyttää tärkeältäkin.  Koko kevään on ollut hirveä homma vahtia naapuria, että ne kissat eivät pääse salaa meidän pihalle.   Minulla on omat kyttäyspaikkani.  Ne ovat varmasti nähneet  isäntämäisen ilmeeni, eivätkä ole uskaltautuneet vähään aikaan tänne.  Olen piilossa kukkapenkissä, sillä olen kukkapenkkien kingi! 

Olen myös herttainen seuralainen tarvittaessa.   Alla lähdin mamman kanssa etsimään uutta neulontaohjetta ja siihen lankoja.  Minä kuljin tässä korissa ja kannoin langat yläkerrasta alakertaan. Oli aika raskas homma kyllä...  voin vahtia näitä vielä jonkin aikaa. 

Päätin tässä isännän ominaisuudessa järjestää keikarimaisen hattukisan.  Kuka pitää hattua kauimmin päässään.  Minä voitin ylivoimaisesti! 

Maisa pääsi tuloslistoille hätäisellä puolella sekunnilla. Jotain tyttöjen itsepäisyyksiä taisi olla. 

Frodo kiukutteli, kun se ei saanut keksiä tätä leikkiä.  Sanoin sille, että se johtuu siitä, että minä olen isäntä ja sinä renkipoika. 

Iloista kesää kaikille karvakuonoille toivottavat Maisa, Merri ja Frodo! 

Nilkkasukkia

 Kuvaaminen ja kirjoittaminen on ollut nyt jotenkin hidasta.  Mökillä ollessa minulla on vain puhelin, enkä viitsi sillä alkaa päivittelemään.  Nappasin aiemmin neulomani sukat mukaan, että sain ne vihdoin kuvattua ulkona päivänvalossa. 

"Suolainen kimallus, auringonsäteet aallonharjoilla ja lempeä, leppeä merituuli.  Saaristomerelle omistetuissa sukissa nautiskelet ihanista veneilypäivistä laineilla keinuen ja silmiä siristellen. Ohuesta langasta neulotut nilkkasukat sopivat mainiosti Suomen kesään."

( malli ja lainaus Niina Laitisen kirjasta Villasukkien matkassa)

Sukat ova nimeltään Saaristomeri. Neuloin ne 2½ puikoilla ja Venla -langasta.  Sukat ovat kokoa 38-39 ja lankaa kului 46 grammaa. Apupuikon kanssa oli aikamoista vemputusta.  Merta nämä sukat eivät ole nähneetkään, mutta ehkä järvimaisemakin käy. Vene on vielä nurinniskoin ja kanoottiin ei ole koskettu muutamaan vuoteen.  Ihan kuivalla maalla täytyy nyt näitä sukkia  käyttää. 

Mökillä valmistui tästä Nalle Polka (vai puolukka?) langasta nilkkasukat. Minulla on siis jonkinlainen nilkkasukkakausi meneillään. Tämän langan olen aina vaan siirtänyt syrjään uusia aloituksia etsiessäni. Ei ole ollut oikein mieleistä, vaikka lopputulos neulottuna on ihan ok. Lanka näyttää kerässä aika sekavalta.  Tätä vielä jäikin ja sitä mustikkaistakin on. Nämä on neulottu kolmosen puikoilla, lankaa kului 61 grammaa. Sukat ovat kokoa 38. 

Meillä riittää mökillä kiviä joka lähtöön. Aina kun on jotain rakennettu, on törmätty maasta törröttäviin kiviin. Niitä on vuosikymmenten saatossa kaivettu maasta aika monta. Ranta on kivikkoinen sekä vedessä, että rannalla.  Kauan sitten kävi sellainen ruoppaajakone työntelemässä kiviä kasaan. Siitä syntyi rantaviivaan niemeke, jossa kasvaa nykyisin koivuja ja heinää. 

Hiippailin varovasti crockseissani niemekkeen toiselle puolelle nappaamaan vähän toisenlaisen kuvan.  Tervaleppä ja laiturinpaikka jää tuonne vasempaan sivuun, kuvan ulkopuolelle.  Laituria ei tosin ole ollut vedessä pariin vuoteen. 

Uskaltauduin toissapäivänä heittämään vihdoinkin talviturkin. 

Kävin päiväkahvilla Verlan tehdasalueella, ensimmäistä kertaa tänä vuonna.  Huomasin puhuneeni aivan potaskaa aiemmin, kun kerroin teille, että pytingin ympäriltä on telineet poistettu.  Ihan kuin ne olisivat jopa lisääntyneet!  Mietin, että onko tässä edes samat telineet enää, vai onko pystytetty uudet.   Ravintola ei ole vielä auki, mutta piha-alueella oleva kahvila on. Näitä pitää nyt sama omistaja. 

Piha-alue oli aika tyhjä. Mietin, missä kaikki ovat, kun parkkipaikalla oli kuitenkin 3 linja-autoa.  Sain juoda kahvini rauhassa. Ilma oli upean aurinkoinen ja kevyt tuulenvire kävi kasvoihin. 

Jostain, en vieläkään tiedä mistä, alkoi hiljalleen valua ihmisiä.  Ehkä olivat olleet tehdaskierroksella.  Tehdaskin oli restauroinnin alla ja telineitä oli seinustoilla. 

Kiersin tietysti myös käsityömyymälät. Ostin kivan kissapaidan.  Hiplailin myös kauniita kasvivärjättyjä lankoja, mutta jätin ne vielä telineeseen.  Olemassa olevaa lankaa pitäisi saada vähemmäksi...

Olen ollut nyt useamman kerran mökillä yötä yksikseni. Meillä ei isännän kanssa nämä menot oikein mene yksiin.  Työvuorotkin ovat ihan ristissä.  Mökkeily yksin on rauhoittavaa, kun ketään ei ole missään, mutta onhan se tavallaan myös aika yksinäistä. Viimeksi mietin, olisiko pitänyt ottaa Merri mukaan. Tiedän sen kuitenkin inhoavan autossa olemista, joten jätin ottamatta. 

Herääminen yksin aamuisin on jotenkin ankeaa.  Hiippailen huussin kautta aina ensin rantaan ihmettelemään aamutunnelmia.  Tästä on tullut jo ihan tapa.  Aikani ihmeteltyäni hipsin takaisin mökkiin ja keitän kahvia ja luen nettilehden ja teidän blogejanne. 

Oli niin hienoja ilmoja parin päivän ajan, että tarkenin istuskella terassilla neulomassa.  Hyttyset ovat vasta hiljalleen syntymässä...  Ampiaisia pyörii terassilla. Eivät välitä virkkaamistani ampiaispesistä. Nämä ovat enemmänkin "kolopesijöitä". 

Siinä neuloessa, äänikirjaa kuunnellessa ja järveä katsellessa osui silmiini  öööö... joku lintuporukka.  Suljin kirjan ja hipsin rantaan ottamaan niistä kuvan.  Miksi tuo yksi on noin valkoinen? 

Toisella kertaa huomasin rannassa liikettä ja kaksi joutsenta lipuivat ohitse. 

Vessaan mennessä kuului jostain lähistöltä kova naputus. Mietin jo, että onko naapuriin sittenkin tullut joku.  Hiivin lähemmäs ääntä ja tikkahan siellä hakkasi työn touhussa oikein antaumuksella.  Siellä se männyn latvuksessa on, vaikka kuvasta ei meinaa sitä löytääkään 😂

Mikäs täällä sitten on? Lintuperheen talo vaatisi remontointia!?   

Huomasin pohjan retkahtaneen ja ihmettelin, miten pesä pysyy pöntössä. Näyttää olevan tilkettä kovasti. Toivottavasti poikaset eivät syö liikaa ja muutu liian painaviksi. Eihän tätä pohjaa uskaltanut alkaa kiinnittämäänkään, tai ainakin luulin niin. 

Pari vapaapäivää on taas takana päin ja iltavuoro kutsuu. Sää on pilvinen, mutta kohtalaisen lämmin. 

Huomaan, että täällä ei ole ollut kissakuvia viime aikoina juurikaan. Pitää korjata tilanne tulevaisuudessa. 

Mukavaa torstai -päivää juuri Sinulle!