Keritään kun ehditään

 Ostin pussillisen lankoja. Värejä ei voinut niin kovin valita, mutta  suurin osa miellytti silmää.  Nämä langat ovat kepeitä, ohuita, kutsuvia.  Aion yhdistää niihin virkkuukoukun, kunhan ehdin. 

Vyyhdit piti ensin keriä. Minulla on äidiltä saatu kerimälaite. Hän neuloi ennen ahkerasti kutomakoneilla ja hänellä oli apulaitteena tämä kerimälaite. Se on sittemmin jäänyt tarpeettomaksi ja on nyt minulla. Välillä sille on käyttöä. 

Näin nättejä keriä sillä saa aikaan.  Värit ovat kerällä kauniita. Vielä mietityttää, ovatko värit todella minun näköisiäni?  Se jää nähtäväksi.  Alustava suunnitelma on jo olemassa. Ehkä suuruudenhullu, mutta suunnitelma kuitenkin.  Tavoitteita on hyvä olla, vaikka niihin ei aina pääsisikään. Innostus syntyy juuri siitä, että onnistumisen ja epäonnistumisen raja on epäselvä. On mahdollisuus kumpaan tahansa. 

Kirpputorilta olen joskus ostanut vyyhdinpuut. Niille on aina silloin tällöin käyttöä.  Olisin voinut tehdä tämän homman mökilläkin, mutta vyyhdinpuut jäivät kotiin.  Kotipihalla, terassilla sitten kerin näitä vyyhtejä.  

Ylemmässä kuvassa näkyy autoni, joka on hybridi ja kuvan ottohetkellä latauksessa.  Siitäpä syntyikin hyvät naurut, kun mieheni laittoi  oman autonsa "lataukseen". Auto on Imperial Le Baron, vuosimallia 1970, museorekisterissä.   Ovathan nuo kaksi autoa  jo kokoeronsa puolestakin hassun näköisiä.  Molemmat vierekkäin "latauksessa" on vielä hauskempi näky 😅

Kävin äidin kanssa Fida lähetyskirpputorilla. Se on siististi järjestelty. Vaatteet ovat värien ja aiheidensa mukaan rekeissä. Tykkään.   Löysin kivan paidan ja raitapöksyt.  Inhoan paitapuseroita, mutta tällainen osittainen napitus on ihan ok.   Jostain syystä olen alkanut tähyilemään kuminauhavyötäröisiä housuja 😂.  "Massakuurini" on onnistunut ja monet vaatteet, etenkin housut puristavat. Kyllähän niissä kauppaan yms. voi vielä mennä, mutta töissä on yhä vaikeampaa kumarrella, kyykistellä (sukellella sängyn alta hakemaan tavaroita) .  Kuminauhavyötäröissä on kuitenkin pari ongelmaa: useimmiten tällaisissa housuissa ei ole kunnollisia taskuja ja kuminauha ei ole riittävän pitävä tai on liian tiukka.  Ihan mitä tahansa pöksyjä en töihin suostu laittamaan, mutta nämä ovat kokeilemisen arvoiset.  Jonkun pitäisi vaan kääntää pari senttiä puntin suusta, kukahan sen tekisi?  Miksi korjaaminen on aina niin vastenmielistä??!  

On meillä töissä työhousujakin, mutta ne ovat sellaisia hulmupuntteja ja lökäpöksyjä, että ei niitä käytä kukaan. Yläosassa on vaihtoehtona liivi tai tunika. Käytän tunikaa.  Viikonloppuna keksin ottaa käyttöön pari numeroa liian ison tunikan. Ei ole niin kuuma, kun on väljempää ja tuuletusvaraa 😄

Äiti osti kangaskaupasta uudet verhot.  Minulle on tosi vaikeaa olla kangaskaupassa ostamatta mitään....   Mukaani lähti kaksi oikeanpuolimmaista puuvillakangasta. Suunnitelma on tehdä lisää persoonallisia tyynyliinoja.  Nyt vain odotellaan, kuka ne tekisi.... 

Äidiltä sain vanhan kangaspäälisen vahakankaan. Ompelin siitä kaksi uutta istuintyynyn päällistä mökin ulkotuoleihin.  Aiemmin tein jo muutaman.  Näistä vahakankaista saa kivan värikkäitä versioita.  Materiaalikin on sellaista, että ei tarvitse aina viedä tyynyjä käytön jälkeen sisätiloihin. 

Näiden raskaiden aiheiden jälkeen laitan loppuun vielä kevennyskuvan Merristä, joka valtasi isännän sohvapaikan, kun isäntä ei ollut kotona. 

Tänään yksittäinen vapaapäivä. Olen mökillä ja kissat ovat pitkästä aikaa mukana. Ihmettelyä on riittänyt.  Kuviakin on otettu, mutta laitan niitä joskus myöhemmin. 

Mukavaa uutta viikkoa! 

Luontopolku

 Liikuntatavoitteissani taisin mainita luontopolulla käymisen.  Todistettavasti olen sen nyt tehnyt.    Muuten ovat tavoitteet romuttuneet aika komiasti, mutta periksi ei anneta!   

Töissä jouduin ryömimään yhden sängyn alle, kun tärkeä juttu putosi sinne, eikä muu auttanut. Selvisin siitä vielä tolpilleni. Tänne koloon en kuitenkaan uskaltaisi lähteä ryömimään, eikä syy ole jäykässä kropassa. 

Pienikin metsäpläntti tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa. Linnut laulavat, aurinko paistaa, metsä tuoksuu. 

Mielenkiintoisia näköaloja oli nähtävissä.  Mahtavatko tontut ja maahiset täältä illan tullen kurkistella koivikkoon, josko haltijoita vielä näkyisi?

Todella monella luontopolulla on näitä visailu-/tietoiskutauluja.  Ne yllyttävät kulkijaa kiinnittämään huomiota syvemmälle metsän faktoihin, eikä vain tunnelmiin. 

Lyhyenkin reitin varrella ehtii nähdä monentyyppistä maisemaa. Onko tuolla ylhäällä joku... ?  Itse päämaahinen ehkä?

Nuotiopaikalla voi istuskella, jos sattuu olemaan eväitä matkassa. 2 kilometrin matkalla ei paljon eväitä ehdi miettiä, vaikka karamellit ovatkin aina mielessä nykyään 😂 

Siellä se Kymijoki taas pilkottaa. 

Joku on kuitenkin ehtinyt istua ja viettää aikaa tässä nuotiopaikalla. On ilmeisesti  raaputtanut nimensä penkkiin, että muistaisi sen vielä seuraavallakin kerralla. 

Olisi tehnyt mieli merkitä tämä kuusi, että pääsisi jouluna hakemaan sen kotiin...  meillä ei ole ikinä ollut näin tuuheaa kuusta. Joskus on ollut  jopa vain sellaisia seinä- tai nurkkamalleja.  Tässä ei olisi oksista pulaa! 

Kaikenlaisia kukkia oli matkan varrella.  

Reitillä oli aika paljon mäkiä. Tekee taas mieli puhua siitä esteettömyydestä (en tiedä miksi..). Täällä varmaan pärjäisi, jos olisi joku vahva tyyppi pyörätuolin kahvoissa. 

Nilkat ovat kenkkuilleet viime aikoina niin paljon, että olen kartellut kaikenlaista ylimääräistä kävelyä.  Välillä kävely on ok, välillä ei.  En ole vielä lääkäriin asti pyrkinyt, kun kerran olen liikkeelle päässyt.  Onhan minulla toinen toimiva jalka 😅

Kotona Merri pitää majaa riipparaidan alla. Frodokin on siellä välillä, tosin eri aikaan. Onneksi ostin uuden riipparaidan, kun vanha otti ja kaatui  suuren latvapainonsa takia. Kiskoin sen pois ja istutin vuosi, pari sitten uuden puun. Se on rehevöitynyt vauhdilla ja kissat muistivat heti, että se oli hyvä majapaikka. 

Aurinko paistaa ja puuskatuulta luvassa. Sopiva päivä lähteä töihin 😄

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Königsplatz

 Nämä jutut näyttävät varmaan siltä, kuin olisin koko ajan mökillä ja lomalla 😂  En ole.  Saatan lähteä työpäivän jälkeen ja olla yötä, kotiutua aamupäivällä ja mennä illaksi töihin. Pienikin katkos perusarkeen helpottaa työstä palautumiseen. Matka on onneksi kohtuullisen lyhyt. 

Arttu kävi äitini kanssa viihdyttämässä minua mökillä. Ei tarvinnut olla yksikseen koko ajan 😍Eihän siinä omassa seurassakaan mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää 😂

Artulle päivä oli erilainen, kuin kotona. Se pääsi uimaan "puhtaaseen" veteen. Ei se kyllä ui, mutta kahlailee kuitenkin.  Se pääsi kaivelemaan hiekkaa, makaamaan aurinkoisessa ja tuulisessa säässä. Se kuunteli lintujen laulua, haisteli metsäisiä tuoksuja ja rentoutui niin, että oli lopulta aivan väsynyt ja valmis lähtemään kotiin 😉

Sain jo aikaa sitten valmiiksi tämän sukkaparin, mutta kuvaaminen ei vaan ottanut onnistuakseen. Nappasin sukat mukaan mökille ja johan löytyi kuvauspaikka!  

Hilauduin taas tuonne kivikkoisemmalle rannalle. Vedessä kelluu siitepölyä tähän aikaan kesästä.  Se ei ole niin nättiä, mutta vesi on silti aika kirkasta. 

Sukkien kuvaaminen takaa päin oli aika haastavaa 😄 Mietin, jos joku katselee minun touhujani jostain rannalta, niin varmaan miettii, että mitä hemmettiä se oikein puuhaa. 

Sukkien neulominen käynnistyi ihan vaan niin, että istuin neulontanojatuolissani ja katselin, mitä ympäriltä löytyy. En jaksanut nostaa pehvaa ylös penkistä 😂 Viereiseen hyllykköön oli jäänyt selailun jäljiltä Novitan kesä 2025 -lehti ja Venla -lankaa (ohjeessa mainitaan Viola, mutta on käsittääkseni sama lanka). 

Tuumasta toimeen. Laitoin puikoille Kristin Joélin suunnittelemat Königsplatz -sukat.  Lankaa kului 66 grammaa puikolla 2,5. Sukat ovat kokoa 38-39. Kantapään tein ohjeesta poiketen vahvistettuna.  Kärjenkin "typistin" nopeammassa tahdissa, kuin ohjeessa. 

Tykkään eniten kirjoneuleista, mutta voihan sitä välillä poiketa kaavasta.  Näistä tuli minusta ihan nätit. 

Lehdessä esitelty Kristin Joél on saksalainen suunnittelija, joka ei pystyisi viettämään päivääkään ilman neulomista. Hänen lempipaikkansa neulomiseen on mikä tahansa mukava paikka. Mottonaan hän pitää "neulomista sielulle, kun ajatukset rauhoittuvat ja luovuus puhkeaa kukkaan". 

Mökillä on useampi paikka, jossa on kukkia.  Tuntuu siltä, että niihin on aina jotain laitettava, vaikka ei sitten mitään hienouksia laittaisikaan. Samettiruusut olivat könttitarjouksessa keväällä ja istutin niitä vähän joka paikkaan. 

Äiti on istuttanut mökille vuosia sitten erilaisia pensaita, jotka kasvavat tosi hitaasti, mutta eivät myöskään kuole. Tässä on yksi esimerkki pienestä kaunokaisesta, joka kukkii sitkeästi   keväisin. 

Alppiruusuja on useampia. Se aiemmin näyttämäni ei taida tehdä kuin sen yhden kukan, mutta tässä on useita nuppuja, jotka punoittavat jo lupaavasti. 

Maisa -kissa ehti olla meillä 2 kuukautta hoidossa.  Nyt on talo aika hiljainen, kun se lähti omaan kotiinsa eilen.  Se oli näistä kolmesta kovaäänisin.  Frodon leijonankarjaisut ovat vain yksittäisiä iltavillejä, mutta Maisalla oli asiaa pitkin päivää.  Hei sitten Maisa! Toit meille tyttöenergiaa suurella sydämellä! 💓 

Mukavaa kesäpäivää taas toivottelen ennen töihin lähtöä. 

Kesäkuun bingo

Viime kuun aikaan ja kelloihin liittyvä bingo aiheutti minulle bingoahdistuksen ja jouduin jättämään sen väliin. Yritin suurimman osan kuukautta miettiä, mitä siihen laittaisin ja lopulta tajusin, että en halua puhua ajasta ja kelloista lainkaan. Töissä elämä on yhtä kellon perässä juoksemista, jopa ruokatauko on kellotettu ja asiakasajat alkavat olla joltain osin jo luokkaa 7 minuuttia, tai 12 minuuttia.   Työn ulkopuolella en siis halua ajatellakaan aikaa, muilta, kuin pakollisilta osin.  

Tämän kuun bingo on huomattavasti helpompi aiheeltaan.  Tässä tulee minun kesäkuun bingoni täytettynä. 

IHAN PIHALLA

Seuraavat kaksi kuvaa on napattu mökin pihalla. Ylempi kuva on päivällä auringonpaisteessa ja alempi kuva on illalla auringon viime säteissä. 

Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että perinteinen kuvaussuuntani on vaihtunut 😄

UUNI

 Mökin pihalta löytyy vuosia sitten muurattu savustusuuni.   Siinä näkyy oman käden jälki kaikin puolin 😊

AJANKOHTAISTA

Kotona kukkivat arovuokot täyttä häkää!  Ne ovat levinneet niin paljon, että nappasin tästä jonkin verran mukaan mökillekin. Ovat sitkeitä ja leviävät helposti.  Kukkivat myöhään syksyllä vielä uudelleen joiltain osin. 

JOTAIN UUTTA

Mökin pihalla on monta alppiruusua. Osassa on paljon kukkanuppuja, tässä vain yksi. Kasvi on keskittynyt kasvattamaan uusia latvuksia.  Ehkä se kukkii taas ensi vuonna paremmin.  Tykkään tästä alppiruusun paikasta näiden kivien vieressä.  Äiti on sen siihen istuttanut. Kivien päällä kukkii myös kivikkokasvia (en muista nimeä). 

SOPPA 

Tämä oli ruudukon vaikein. Mistä saada soppaa bingon keskiöön??  Hetken mietinnän jälkeen menin mökin kuiva-ainekaapille ihmettelemään. Siellähän se soppa piileskeli kaverinsa hernekeiton kanssa! 😃

KUUMA 

No okei, eihän tällaisilla asteilla tule kuuma....  muutama tunti sitten mökin saunassa oli ihan oikeasti kuuma, mutta ei ollut kameraa mukana ja äippä  olisi varmaan vähän ihmetellyt, jos olisin käynyt saunassa kuvaamaan 😂  Tämä mittari on lapsuuskodistani päätynyt lopulta tänne mökin saunaan. 

JÄMÄT/ HÄVIKKI

Käytän mieluummin sanaa jämät, koska tästä voi vielä jotain syntyä. 

EVÄÄT 

Tässä on juuri työnnetty uuniin Euroviisufinaalin katsomoon tarkoitetut eväät.  Täytetyt kesäkurpitsat ovat vaan niin hyviä! Tein yleisön toiveesta myös täytettyjä paprikoita ja lettuja. 

HEDELMÄ (jos toinenkin....)

Otin vielä yhteiskuvan näistä virkkaamistani ja neulomistani hedelmistä, kasviksista, marjoista, jäätelöistä, leipomuksista, kananmunista, nakeista, kalasta, sienistä, pastasta...    

Näitä oli todella kiva tehdä!  Nyt on homma paketissa ja ruoat päätyneet tyttöselle kauppa- tai muihin leikkeihin. 

Tämän bingon mahdollisti minulle ja teille Repolainen!  Kiitos hänelle 💜

Kissaextra

Päivää siellä ruudun takana. Minä olen Maisa.   Tässä on lempiasentoni.  Toinen etukäpälä roikkuu reunan yli joko pöydällä, tai hyllyn kulmalla, tai missä vaan. Näin otan rennosti. 

Tässä tuli jotain nähtävää ja ehdin nostaa  käpälän valmiustilaan.  Olen kissojen omassa ulkotilassa ja tutkailen turvallisin mielin ulkomaailmaa. Jotain ääniä kuuluu taas tuolta naapurista.  Ulkona on parasta, kun kevyt tuulenvire pölläyttelee lennokkaita karvojani. 

Minä asun ihan muualla, mutta olen päässyt tänne mummolaan hoitoon.  Tätä on nyt kestänyt jo lähemmäs pari kuukautta ja vielä on viikko edessä.  Meillä on kotona joku remontti. Pelkäsivät, että antaisin liikaa ohjeita työmiehille, joten laittoivat minut sitten tänne hoitoon remontin ajaksi.  Näytänkö minä muka siltä, että osaisin komentaa...?    

Aluksi minua vimpaisi koko hoitoon tuleminen, mutta sittemmin olen huomannut, että täällä on ihan kivaa. Olen oppinut tulemaan toimeen noiden poikienkin kanssa. Oikeastaan ne on ihan nastoja tyyppejä, vaikka ei niille saa sitä liian selkeästi näyttää. Tytöt on tyttöjä ja sillä siisti! 

Olen kaivannut kovasti hellyyttä ja hyppäänkin usein syliin, jos siihen on tilaisuus. Minua ei kuitenkaan saa OTTAA syliin. Minä päätän !    Tuo ihminen väittää, että sen on vähän hankala virkata, kun olen tässä, mutta en taida uskoa. 

Hieno juttu, että olen saanut olla täällä.  Ei tämä ollut yhtään niin paha juttu, kuin aluksi pelkäsin.  Miltähän siellä kotona nykyään näyttää?  Ehkä palaan tänne takaisin, jos en tykkää remontista.  Menee taas aikaa, että saan kaikki omat hajut leviteltyä joka puolelle. 

Siellä se Maisa taas kurkistelee. Taidan näyttää sille, miten saan häntäni rullalle. Kas näin! Tee perässä, jos pysyt! Minä Frodo olen tämän talon villikissa ja renkipoika!  Merri voi sitten kertoa lisää... 

Nyt on tullut jo sen verran kesä, että minäkin olen viitsinyt lähteä useammin ulkoilemaan. Muutamia kertoja olen päättänyt, että  valjaat ovat epämuodikkaat ja olen heittänyt ne pois.  On kiva säikäyttää ihmisiä!  Enhän minä kauas ole mennyt. Menen oikeastaan aina tuonne naapurin aidan luokse. Siellä  on jotain outoja hajuja (se  on se Gizmo -koira).   Mielelläni kannatutan itseni takaisin kotiin. 

Tykkään lepäillä tässä terassin tuolilla.   Tämä kuva piti olla minusta, mutta eikös vaan Merri ole tunkenut itseään samaan kuvaan! Mokomakin linssilude!  Luulee, että en huomaisi. 

Näytänkö minä muka villikissalta? Minähän olen maailman suloisin pallero.  Jos iltaisin tai yöllä vähän juoksututtaa ja murahteluttaa, niin kai sekin on sallittua?  Pitää harjoitella tilanteisiin, että  tulee jotain vaaratilanteita.   Esimerkiksi äänenavaus on tärkeää, jos pitää äkkiä saada se leijonankarjaisu kuuluville.  Vaikka olen porukan pienin, olen pippurisin! Maisa luulee olevansa kovin, mutta se painii jotenkin ihan eri sarjassa. 

Minä Merri olen se isäntäkissa. Olen niiin söpö, vai mitä? Ette sitten kerro tätä juttua eteen päin!  

Osaan minä näyttää tärkeältäkin.  Koko kevään on ollut hirveä homma vahtia naapuria, että ne kissat eivät pääse salaa meidän pihalle.   Minulla on omat kyttäyspaikkani.  Ne ovat varmasti nähneet  isäntämäisen ilmeeni, eivätkä ole uskaltautuneet vähään aikaan tänne.  Olen piilossa kukkapenkissä, sillä olen kukkapenkkien kingi! 

Olen myös herttainen seuralainen tarvittaessa.   Alla lähdin mamman kanssa etsimään uutta neulontaohjetta ja siihen lankoja.  Minä kuljin tässä korissa ja kannoin langat yläkerrasta alakertaan. Oli aika raskas homma kyllä...  voin vahtia näitä vielä jonkin aikaa. 

Päätin tässä isännän ominaisuudessa järjestää keikarimaisen hattukisan.  Kuka pitää hattua kauimmin päässään.  Minä voitin ylivoimaisesti! 

Maisa pääsi tuloslistoille hätäisellä puolella sekunnilla. Jotain tyttöjen itsepäisyyksiä taisi olla. 

Frodo kiukutteli, kun se ei saanut keksiä tätä leikkiä.  Sanoin sille, että se johtuu siitä, että minä olen isäntä ja sinä renkipoika. 

Iloista kesää kaikille karvakuonoille toivottavat Maisa, Merri ja Frodo!