Mökin kirjoja

Mökillä käydessä innostuin katsastamaan, mitä kirjoja hyllyssä oikeastaan onkaan. Ne yleensä vain ovat siellä, eikä niitä ole kukaan lukenut ties koska viimeksi. 

Heti ensimmäisestä kirjasta ei ollutkaan kuvaa, vain sen sisälehdiltä.   Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Peilimaassa. Kirja on täyspunainen, kannesta kuvaton.  Kirjan on kirjoittanut Lewis Carroll (Alice´s adventures in wonderland 1865 ja Through the looking glass 1872). Tämän kirjan  on suomentanut Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Kirja on julkaistu 1974. Tämä on minun lapsuudestani. 

Alla oleva kirja ei ole vanha, mutta  muuten mielenkiintoinen. Se on Suomen kansanlääkintäseura ry:n kulkaisema vuonna 2011.  Sanna Monthan: Kansanlääkintää ja kotikonsteja. 

Sisällä tarinaa mm. villan tervehdyttävästä voimasta. 

Seuraava kirja oli minulle lapsuudessa mieluinen ja siksi varmaan niin kulunutkin.  Se on Marjatta Kurenniemen kirjoittama Leenan sininen päivä vuodelta 1975.

Tätä kirjaa en muistanutkaan! Tove Jansson: Taikurin hattu vuodelta 1966 (Trollkarlens hatt, suomentanut Laila Järvinen). 

Saariston lapset, kirjoittanut Astrid Lindgren. Kirja on julkaistu 1969 (Vi på saltkråkan, suomentanut Laila Järvi).  Veikkaan tämän olevan 4 vuotta vanhemman tätini  "perintöä". 

Sukellusveneellä maapallon ympäri, Jules Verne, julkaistu vuonna 1970 ( Lieues sous les mers, suomennos Martta Tynni). 

Nyt mennään jo vuoteen 1962, jolloin julkaistiin Tarua ja totta, uusi kansakoulun lukukirja 1, kirjoittajina Haavio, Tynni, Mäkelä. 

Sisällä mm. amerikkalainen satu (Wanda Gas) Miljoonista kissoista.

Ja nämä sitten!  Kiljusen Plättä 1963 ja Kiljusen herrasväen uudet seikkailut  1955. Kirjoittaja Jalmari Finne. Näissä on nimikirjoituksena äitini vanhempi sisar. 

Joel Lehtosen Tarulinna vuodelta 1953.

Marketta tulee kouluun, Aili Konttinen 1948! 

Tarzan oli lapsuudessa suuri suosikkini 😂😊  Tämä ensimmäinen osa (pokkari) on julkaistu 1964.  Kirjoittanut Edgar Rice Burroughs. Olen kuunnellut tämän muistaakseni viime vuonna äänikirjana englanniksi.  Koko Tarzan -sarjan olen lukenut jo ala-asteikäisenä.  Muistan tarinoiden tulleen ihan leikkeihin asti. Olimme kaverin kanssa kovia kiipeilemään puissa ja kallioilla, jopa katoilla...   

Pekka Töpöhäntä koulussa (1967)

Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira (1952)

Pekka Töpöhännän uudet seikkailut (1953)

Kirjoittanut Gösta Knutsson, suomentanut Terttu Liukko. 

Nämä on varmaan  luettava tämän vuoden aikana mökkireissuilla uudelleen.  Vuosikymmenten tauon jälkeen ne ovat taas kuin uusia! 

Nekku virkkaa

Tyttären kotoa löytyy 4 kissaa.  Alla vasemmalla Olli ja oikealla Susu (kaikki alla olevat kuvat on otettu jo aiemmin ja ehkä olleet täällä blogissakin). 

Tytär, jota kutsuttiin pienestä asti Nekuksi (nykyään myös Nekku -tädiksi!), on jälleen innostunut virkkaamaan. Lopputulemasta päätellen koukkukärpänen on puraissut ihan kunnolla.  Pyysin häntä kirjoittamaan valmiista töistään vieraskynäkirjoituksen tänne blogiin, mutta hän ei halunnut. Sain kuitenkin luvan laittaa töistä kuvat tänne.   

Joulun aikaan syntyi afrikankukista muotoutunut kassi pitkällä hihnalla.  Kassi on minusta tosi kaunis ja siististi toteutettu.  Kassin sulkee käsin kiinni ommeltu vetoketju. Pitkä hihna on virkattu napakasti. Kassiin kuuluu vielä pikkupussukka pienille tavaroille.  Kassi on ilman ohjetta koottu afrikankukista, lankana 7 veljestä. 

Maia on yksi Nekun kissoista.   Se on oikea kaunotar. Luonteeltaan se on ihan omissa maailmoissaan oleva.  Mitä lie päässä liikkuu tässäkin kuvassa. 

Lohikäärme  näyttää pehmeältä ja lempeältä. Ei ole mikään norjalainen röpelöniska, vaan söpöliini.   Siinä on yhdistelty erilaisia lankoja.  Selkärankaa myöten kulkeva harjas ja siipien reunukset ovat näköjään tuollaista pehmeää lankaa.  Otuksella on korvat! Silmät ovat "oikeita silmiä", kiinni ommeltavia.  Dino on virkattu viitteellisesti muokaten Sleek Gracen ohjeella nimeltä Heart dragon.  Dinolla ei valitettavasti ole sydäntä, kuten ei elokuvan meduusallakaan.  Kai sitä pärjää ilmankin. 

Sam on kissoista nuorin.  Vaikka kuva on vanha, Samia ehkä naurattaa se, että tällä kertaa on virkattu jotain  muuta, kuin hattua Samille. 

Uusi kissa talossa? Viides jo!   Tähän löytyy netistä ohje, jonka on tehnyt Hooked On Toast ja kisu on Tofu the cat.  Kummassakin hahmossa on käytetty Alize velluto -nimistä lankaa.

Nekun aiempia käsitöitä löytyy blogin sivupalkin kohdasta "Nekun". 

Hienoa, että into käsitöiden tekemiseen on jatkunut jo ainakin 4 sukupolven ajan!  Äitini tekee edelleen paljon käsitöitä ja hänen äitinsä teki myös paljon kaikenlaista.  Kukaan meistä ei ole tehnyt ammatikseen käsitöitä.  Taito on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja into on varmaan löytynyt jokaiselta omasta takaa. 

Näiden hienouksien myötä taas toivotellaan teille mukavaa viikonloppua!   Sehän on jo melkein huomenna!  t: Nekku & Sartsa

Setti 2

 Mitä tekee mummo, kun toinen mummo on pulassa?  Kauppaleikeistä puuttuvat ruuat ja myytävät tuotteet, vaikka toisen mummon lapsenlapsella sellaiset on.  Harmin paikkaamiseksi tämä mummo lupasi tehdä toisellekin mummolle leikkiruokaa. 

Kahvin kanssa pitää olla kerroskeksejä ja lenttapullaa. Pitko jäi vähän lyhyeksi, mutta voihan tämän mallinen olla yksittäispullakin.   

Jäätelöä mansikkakarnevaaleilla!    Aiempaan settiin verraten yritin tehdä vähän hillitymmän kokoisia juttuja. Viimeksi jotkut tekeleet olivat turhan isoja.  Kaikki osiot on tehty sellaisella idealla, että tulee, mitä sattuu tulemaan. Matkan varrella tuli vielä lisäideoita, jotka yritin saada näkymään työssä, kuten tuon tötterön reunassa tuo kohoumaraita.  Jädetikun työnsin kuumaliimalla kiinnittäen alaosan reiästä sisään. 

Chilit olivat uusi juttu. Niitä en tehnyt viimeksi. Otin myös opikseni aiemmista jutuista ja sain tomaatteihin aika kivat lehdykkäiset. 

Porkkanat ovat jotain pienempää lajiketta, kuin aiemmin tekemäni, tai sitten on ollut huono satovuosi. 

Jämälankoja sain taas kivasti näihin upotettua.  Katselin kalojen kuvia ja mietin, että monella on vähän sellaista kimalletta selkäpuolella. Minäkin laitoin sellaista. Sain tämän langanjämänkin käytettyä. 

Pannu on vähän kuivan näköinen. Kala paistuu makkaroiden vierellä ihan hyvin.  Makkaroihinkin syntyi uusi idea aiempaan verraten. Tein tällaisen makkaraketjun. 

Viimeksi tein kantarelleja. Nyt syntyi myös joku tatti. 

Etsi kuvasta aidot hedelmät! 

Pientä nyperrystä  syntyi vattujen ja pensasmustikoiden virkkauksesta  Mustikoissa on  pieni täyte.  Piti ostaa taas kaupasta noita inkiväärishotteja, että sain nuo pienet pullot marjoille. 

Omenan tuotekehittely onnistui hyvin. Kaveriksi se sai päärynän. 

Viimeksi tein kai "strutsinmunia", kun ei ollut mitään mahdollisuuksia laittaa niitä munakennoon. Nyt hommasin kennon ja tein munat sen mukaisiksi. 

Alla vielä kaikki yhteiskuvassa.  Lankaa kului noin 390 grammaa. Yritin suhteuttaa langan ja täytteiden painoa punnituksessa. 

Toivottavasti nyt kauppa käy ja suut tulee makiaksi toisen mummon ja toisen lapsenlapsen leikeissä 💕

Aluksi oli vähän tylsä alkaa tekemään tätä settiä uudelleen. Nämä olivat ensimmäisellä kerralla sellaisia ahaa -elämyksiä minullekin.  Saman toisto ei ole mukavaa. Keksin tähän kyllä muutaman erilaisen jutun ja jätin pois jotain aiemmasta.  Muutama juttu sujui paljon helpommin, kuin aiemmin. Viimeksi huomasin tehneeni jotkut aivan turhaan liian suuriksi, nyt korjasin asian.  Mittasuhteet eivät silti ole oikeita, eikä tarvitsekaan. 

Laitan vielä tähän alle sen edellisen setin, niin voi vertailla. 

Mitähän muuta herkkua, kuten pikkutyttö sanoi kahvipöydässä 💖

Vähän jälkijunassa keksaisin, että tällä voi osallistua Repolaisen TOUHUA -haasteeseen.

Mahtavaa päivää taas  juuri Sinulle! 

Käsityöt 2025

Viime vuoden käsitöihin teen sellaisen katsauksen, että nostan esille erilaisia juttuja, mitä tuli tehtyä. Mitään määriä en viitsi alkaa laskeskelemaan, kun se ei ole mitenkään oleellista.  Tärkeintä on se, että olen saanut neuloa ja toteuttaa itseäni. Enemmänkin haluaisin tehdä kokeiluja etenkin kankaiden kanssa, mutta ne ovat minulle aina vähän hankalampaa materiaalia.  Olisi tosi mukavaa, jos osaisi ihan suvereenisti ommella mitä huvittaisi, mutta ompelu on minulle aina sellaista kokeilujen selviytymistarinaa. Lopputuloksesta ei voi koskaan olla täysin varma.  Mitään käsityökoulutustahan minulla ei ole. Mietin, että viimeisin oppitunti on ollut 7 luokalla  koulussa, mutta sitten muistin, että ammattikoulussa oli pieni kurssi käsitöitä.  Minun ongelmani oli aina se, että olin kova kokeilemaan ompelujutuissa, mutta opettaja näytti usein jotenkin tuskastuneelta lopputulokseen 😂 

Peruskoulussa  minulta lopulta kiellettiin virkkaaminen, että lankaa jäisi muillekin.  

Tuolloin en vielä osannut tehdä sukkia ilman opettajan neuvovaa kättä. Homma oli hankalaa.  Äiti ja mummo neuloivat sukkia, eikä niiden neulomiseen ollut minulla tarvetta/ halua.

 Sen sijaan tein villapaitoja ties kenelle, joka sitä vaan keksi pyytää.   Mitään ohjetta niihin minulla ei ollut. Ihan peruspaitoja lähinnä venekauluksella. 

Alle kouluikäisenä muistan äidin opettaneen minulle patalapun virkkaamista. Mummolla oli tulossa syntymäpäivät. Äiti lähti töihin, mummolle oli tarkoitus mennä illalla. Patalappu oli kesken. Keksin, että teenkin sellaisen ohuen suikaleen, jonka päähän ompelen kulkusen! Erittäin hyvä idea, jota äiti hämmästeli jälkeen päin. Mummo asui ihan lähellä, joten minä olin kipaissut jo viemään lahjani sinne, ennen kuin äiti ehti hätiin.   

Tuleepahan mieleen vielä toinen muisto neulomisen opettelusta.  Sekin taisi olla ennen kouluikää, tai ihan niillä näppylöillä.  Neuloin pitkillä puikoilla jotain aina-oikein -neuletta.  Olin neulonut jo pitkän pätkän, kun satuin äidille sanomaan, että hyvin menee, mutta  takaisin päin neulominen on aina vaikeampaa. Äiti katsoi ja hämmästyi, kun neuloin vasemmalla kädellä kerrosta takaisin päin. En siis kääntänyt työtä ollenkaan. 

Koska olen aina yrittänyt omin päin kaikenlaista, on minulle edelleen mieluisaa kokeilla ja miettiä, miten homman voisi tehdä.  Jonkun pyytämä juttu, mahdollisimman outo, johon ei ole selvää ohjetta, tai toteutusmallia, on minusta ihan mainio.  Jutun hauduttelu pääkopassa ennen aloittamista on puolet hupia.  Aina ei ihan mene kuin toivoisi, mutta jotain kuitenkin syntyy joka kerta. 

Olen innokas laskemaan mitä ihmeellisempiä asioita.  Langankulutuksen seuranta on yksi hupi. Viime vuonna lankaa kului 7681grammaa.   Suurin osa töistäni on pienikokoisia, eikä niille keräänny painoa juurikaan. Tämä on silti viimeisen 3 vuoden suurin lankamäärä (koska tietenkin haluan vertailla tulosta lähivuosiin 😂).  Hämmästyttävää oli, että kesäkuussa lankaa kului 0g!  Tämä oli aika lamaannuttavaa aikaa kaikin puolin. Yksi iso virkkaustyö (joka ei ole vieläkään valmis) ei onnistunut, kuten olisin halunnut.  Ehkä tänä vuonna korjailen sen jonkinlaiseksi, että ei roikkuisi keskeneräisenä. 

Jämälankojen kulutus on ihan omanlaistaan hupia.  Siitä saa ison ilon, vaikka lopputulos olisi minkälainen.  Hauskuus on varmaan siinä, että ne pienetkin nöttöset pääsevät vielä tuomaan itseään esille, eivätkä päädy lankojen hautausmaalle. 

Sitten ovat vielä muut materiaalit. Farkku on minusta tosi kiehtova materiaali, kun sitä kasautuu jätteeksi asti kaikkialla.  Kyselin kerran työkavereiltakin, josko olisi jäänyt farkkuja nurkkiin pyörimään.   Vaikka tuottoisin farkkukausi meni minulta jo muutama vuosi sitten, pyörii usein mielessä ajatuksia, mitä voisi kokeilla tehdä.  Jostain syystä se aloittaminen on ollut vähän olematonta ideoihin nähden. Jotain kuitenkin.  

Mökillä siivosimme rojupuita rakennusten alta.  Sitä kasaa katsellessa syntyi kaikenlaista. 

Muitakin aivoituksia sain toteutettua vuoden mittaan. 

Enempää en viitsi laittaa kuluneesta vuodesta. Kaikki kuitenkin löytyy viime vuoden postauksista ja sivupalkin "valmistuneet 2025" -sivusta.   Vuoden mittaan pääsin neulomaan monta uutta ihanaa mallia. Samaan tapaan aion jatkaa alkaneenkin vuoden.  Toivoisin vuoden tuovan jotain ihan outoa, erikoista ja mullistavaa päänsisäistäni ideaa 😂 Niitä odotellessa.....   

Idearikasta päivää, talvea ja koko vuotta toivotan myös juuri Sinulle! 

Talvimökkeilyä

 Oli muutama vapaapäivä. Kävimme katsomassa mökillä, onko kaikki kunnossa. Sain päähäni, että laitetaan lämpöä päälle ja takkaan tulet.  Ajattelin mennä mökille yöksi seuraavana päivänä.  Kylmähän siellä oli, mutta silti. 

Lämpö näytti edellisenä päivänä 8,2 pakkasta sisätiloissa.   Seuraavana päivänä oli 13 astetta lämpöä, kun lämmitys oli vähän tehonnut.  Mökki oli silti kalsea ja  kostean oloinen.  Laitoin taas takkaan tulet. Iltaan mennessä lämpö oli noussut pariin kymppiin ja vähän päälle, mutta vaihteli  koko ajan lämpöpumpun mukaan.  Se oli aika kovilla, kun pakkanen nousi yöksi 22 asteeseen.  Lämpö ei oikein levinnyt makuusoppeen. Piti nukkua päivävaatteissa 2 peiton alla.  Aamulla oli taas aika kalseaa. Heti vaan uudet tulet takkaan.  Lopulta lämpö nousi niin paljon, että ei haluttanut enää lähteä edes kotiin, kun alkoi tareta paremmin.  

Ulkona en paljon viihtynyt, kun oli olevinaan niin kylmä.  Myrsky oli kaatanut pienen männyn viime kesänä rakennetun puukatoksen päälle. Onneksi oli vankkaa tekoa ja osui just tukipalkin kohdalle.  

Ei ketään vieläkään keinumassa.  Lunta ei ole kovin paljoa, kuten kuvasta näkyy.  Kovin oli hiljaista, eikä valoakaan näkynyt mistään järven ympäriltä. 

Merrin kanssa vietettiin laatuaikaa kahdestaan.  Se oli koko ajan lähellä kyöhnäämässä, tuli syliin ja nukkui tuossa vieressä, yöllä jaloissa.  Toisena päivänä se nukkui niin paljon, että ei enää yöllä tainnut saadakaan kovin sikeitä unia, vaan kävi tönimässä tavaraa alas pöydältä 😼 Minä taas nukuin niin sikeästi, että en kuullut edes ikkunanavaajan tippumista.  Ensimmäisenä yönä minä nukuin huonosti. Heräsin keskellä yötä ja ihmettelin, miksi ei olekaan niin pimeää.  Mielessä kävi jo ties mitä. Rohkenin kurkistaa verhon raosta ja näin, että kuu loistaa todella kirkkaana, jopa verhon läpi! 

Merri halusi  2 kertaa ulos. Sain laitettua valjaat ja laskin sen ovesta  rapuille, jossa se katseli korkeintaan 5 sekuntia ja kääntyi ympäri. Liian kylmää!  Tuolla ulkoilutilassa se ei käynyt ollenkaan, vaikka avasin sille hetkeksi ikkunan. 

Eipä siellä mökillä ihmeitä tekemisiä ollut.  Jämälankavaraston penkaamisen jälkeen aloitin näistä.  Äänikirjoja kuuntelin samalla. 

Vähän oudon väriset nilkkasukat sain aikaiseksi.  Vain tuota varpaissa olevaa vihreää jäi enää jäljelle. Langankulutus 59grammaa.  Puikot kokoa 3. Lanka ilmeisesti Nallea, ainakin nuo kirjavat.  Silmukoita 14s/puikko. Sukka kokoa 38. 

Välillä piti verrytellä neulontalihaksia ja leikkiä Merrin kanssa korkean paikan leiriä. 

Olisi ollut juuri aika, jolloin tähdenlentoja olisi ollut runsaasti.  Arvatkaapa, huvittiko jäädä tuonne pilkkopimeään katselemaan taivasta?? No ei. Vessareisu oli jo tarpeeksi jännittävä. Päivällä pimeä alkoi tulla jossain 15-16 välillä ja aamullakin oli vielä aika pimeää, kun kiiruhdin ulkohuussiin. 

Merri lekotteli lämpimän peiton päällä kirjaimellisesti vahtimassa, että pysyn siinä vieressä. Se nautti yhteisestä ajasta. Frodo piiloutuu aina johonkin mökin nurkkiin tai sohvan alle, jos sen tuo mökille. Merri halusi olla lähekkäin. 

Tämä taitaa nyt olla sitä kissajoogaa 😂 Tämän liikkeen nimi on ehkä täysvenytys pää alas päin. 

Ensimmäinen sängyssä iltaisin. 

Toisetkin nilkkasukat samoilla mitoilla, painoa 58 grammaa.  Aloituksessa oleva Nalle mustikka on mukana koko ajan. Resorin jälkeen neuloin vuorotellen sitä ja valkoista kerroksittain.  Tuo mustikka ei varmaan lopu ikinä. Se ei jostain syystä ole lempilankani.  Miksi sitä onkin tullut aikoinaan haalittua niin paljon??

Tässä meidän mökkiselfie. 

Alimmaisesta kuvasta aion tehdä ihan kokonaan oman juttunsa, liittyen kirjahyllyn sisältöön. Hämmästyin itsekin, kun aloin selailla, mitä sieltä löytyy.  Oikealla äidin maalaama taulu. 

Mukavaa päivää taas tänäänkin toivottelen!  Tietenkin juuri Sinulle! 😍