Tietön taival

 Nyt kevättää jo kunnolla, kun krookuksia alkaa hiljalleen työntyä etelän puoleiselle talon seinustalle.  Tuosta paikasta lumi sulaa aina ensimmäisenä ja aurinko lämmittää maata.   Krookusten kasvu nostattaa aina kevään tunnelmaa.  Säätiedotusta katsoessa ei pakkaspäiviä näy enää missään. Vaikea uskoa, että takatalvea ei enää tulisi.  Onhan nyt kuitenkin kovin aikaista keväälle. 

Merri on saanut uutta puhtia kevään myötä. Se haluaa useammin ihan ulos asti, eikä tyydy enää pelkkään ulkoilutilaan.  Tontin rajalla istuessa voi tähyillä useampaan suuntaan.  Lumen alta paljastuu heinää, ja sekös Merriä ilahduttaa!  Pelkkä heinän syönti ei kuitenkaan Merrille riitä. Se muistuttaa ruoka-ajoista edelleen  yhtä aktiivisesti, kuin ennenkin. 

 Kääntöpuolena kevään riemuun on Merrin sisäinen kello, joka on valon myötä selvästi aikaistunut.  Se tarkoittaa tietenkin sitä, että se tulee aamulla herättämään jo kello 5 eteen päin vaikka kuinka monta kertaa.  Se on aika rasittavaa, jos ei ole työaamu. 

Vasemmassa silmässä on välillä jotain, mikä saa Merrin  siristämään  silmää. Mitään näkyvää ei kuitenkaan ole löytynyt lääkärin tarkastuksissakaan. 

Sain vihdoinkin kuvattua nämä aikaa sitten valmistuneet sukat.   Jostain syystä muistin näiden nimen olevan Lapin taika, mutta eihän se niin ollutkaan!  Pohjolan eläinsukat -kirjasta luen nyt, että nimi olikin Tietön taival.   Kirjassa on kahdet sukat, jotka ovat jotenkin ei-niin-Lumi-Karmitsamaisia ja nämä ovat niistä toiset. 

Jäin kiinni niihin säärystimiin, jotka piti viedä 95 -vuotislahjaksi.  Kuulin lahjansaajan jalkaongelmista ja tajusin, että aiemmin neulomani kukkasäärystimet eivät ole tarpeeksi leveät.   Ajattelin hätäpäissäni tekeväni näistä uudet. Olin ajatellut toistavani tuota kuviota pari-kolme kertaa saadakseni näistä säärystimet.  Useammissa aiemmin neulomissani sukissa on ollut aika leveä pohje.   Neulottuani tuon kuvion, tajusin, että ei näistä nyt tule mitään säärystimiä. Varsi on jälleen liian kapea tarkoitukseeni.  Apeana päätin haudata säärystinidean.  Pengoin valmiiden neuleiden laatikkoani ja päätin viedä lahjaksi ne aiemmin neulomani Metsäkissa -sukat, jotka olivatkin saajalleen mieluisat.  Kukkasäärystimet veinkin sitten 78 -vuotislahjaksi, eli käyttöön menivät nekin. 

Alkuperäisen  säärystinajatuksen mukaan neuloin tuon resorin omalla tyylillä. Mallissa on hiukan toisenlainen.  Lankana näissä käytin Nallea kolmosen puikoilla. Lankaa kului 116 grammaa.  Lumin malleissa on melkein aina eri ohje oikealle ja vasemmalle sukalle.  Sukat neuloin kokoon 41. 

Frodo hakee paljon vähemmän huomiota, kuin Merri. Se ei koskaan tule itse syliin, eikä viihdy kauaa sylissä muutenkaan.... paitsi jos.... se saa  olla jossain korissa tai laatikossa. Tässä ollaan aamukahvilla. 

Tänään on vapaapäivä. Tulee mieleen monta asiaa, jotka PITÄISI tehdä. Päivän edetessä luultavasti niitä asioita alkaa hiljalleen karista ja päätän siirtää ne yksitellen toiseen päivään 😂  Taidan aloittaa huilunsoitolla, kun pääsen irti tästä aamupalapöydästä. On mennyt useampi päivä, enkä ole ehtinyt soittaa.  Veikkaan tilanteen kehittyvän taas tähän suuntaan... 

... kumpikin kissa on etsiytynyt alakertaan. Frodo on sohvalla (joka ei ole minun ompelemani farkkujuttu, vaan ihan printattua kangasta 😂) ja Merri makaa saunan oven edessä.  Odottelevat kärsivällisesti soiton loppumista.  Palkinnoksi kärsivällisyydestä ne saavat usein vähän nappuloita.  Naurattaa aina, millä vauhdilla Merri ilmestyy alakerran ovesta kuullessaan nappuloiden rapinan 😂😂 Frodo tulee paljon venyttelevämmin askelein. 

Rauhallista ja ilahduttavaa uutta viikkoa juuri Sinulle! ❤️