Farkkua pihalle

 Keinuprojektin jälkeen jäi tunne, että mitähän seuraavaksi. Farkkuloota pullisteli edelleen, vaikka isompia palasia noista jäännöksistä ei enää saisikaan.  Päätin tehdä niistä pienempiä palasia.... mutta mihin?  Merrikin halusi vielä jatkaa  farkkuhommaa ja yhdessä lyötiin viisaat päämme yhteen. 

Keinunpehmusteet on nyt vuorattu.  Ulkotuolien pehmusteet olivat ihan ehjiä, mutta niin värittömiä.  Ehkä ne kaipaisivat vähän sinistä...?  Siinä se!  Päällystän tuolien istuintyynyt!   Tein pahvista kaksi kapeaa palamallia, jotka kyllä projektin edetessä muuntuivat suuntaan jos toiseenkin.   Kävin taas farkkuroippeiden kimppuun. Näin pieniä paloja löytyi vielä runsaasti.   Asettelin palat pikkuhiljaa tyynyn päälle malliksi ja ompelin toisiinsa yksi kerrallaan.  Olin jo aloittanut  asettelun sikin sokin, kun tajusin, että helpompaa olisi ollut laittaa kaikki vaakatasoon, vaan kukapa nyt helpommalla haluaisi päästä! 😜

Testasin paloja koko tyynyn mitalta, mutta en ehtinyt vielä ommella niitä. Seuraavana päivänä menin jatkamaan, mutta joku oli hyökännyt pöydälle vauhdilla ja kaikki palat olivat ties missä 😂 Taitaa syyllisen häntä näkyäkin tuolla kuvan yläreunassa. 

Valmistuvaa farkkukokonaisuutta oli välillä vaikea sovittaa tyynyn päälle, koska tyyny oli varattu.  Tämä projekti kesti aika kauan ja Merrikin vietti kanssani monen monta tuntia kässähuoneessa.  Frodoa ei taaskaan tämä homma kiinnostanut.  

Yhteen ompelemiani palasia piti tosiaan vähän väliä sovitella, koska tyyny ei ole aivan symmetrinen.   Yksittäin ommellut farkkupalatkaan eivät aina asettuneet aivan loistokkaasti paikoilleen. Tässä auttoi kuitenkin se, että ompelin kaikki saumat vielä päältä päin, ja pinta tasaantui. Silittäminen toi viimeisen silauksen.  Tarvitsin neljään istuintyynyyn yhteensä 8 ommeltua  palakokonaisuutta. 

Kerran huomasin, että yhdessä palassa olikin pieni reikä. Olin ommellut palan jo paikoilleen, eikä purkaminen ollut mahdollista. Päätin siksakata siihen päälle paikan. Tätä käytin muutamassa muussakin kohdassa, kun materiaali alkoi taas hiljalleen huveta. Nykyisissä farkuissa on aika usein reikiä, ihan tarkoituksella 😜

Laatikon sisältö hupeni loppua kohti ja Merri mahtui vetelemään päiväunosia laatikkoon.  

Tässä tilanteessa ei ole enää paljon leikeltävää.  Tähänkään projektiin en käyttänyt farkkujen taskuja, joten niitä on minulla nyt roppakaupalla! 

Loppuruoralla jouduin vielä kerran turvautumaan kirpputoriin. 2 farkut hintaan 5,50e.  Miesten kokoa, jolloin kangastakin oli runsaasti.  Tykkäsin myös siitä, että palasten värisävyt eivät olleet liian tasapaksuja. 

Tyynyn sivuihin piti ommella vielä suikaleet.  Pyöristelin reunoja leikkaamalla yli menneet reunat sopiviksi. Ensin ajattelin, että en tee vetoketjuja, mutta päädyin sitten kuitenkin kokeilemaan. Kotoa löytyi vetoketjuja, vaikka kaikki eivät olekaan samaa väriä.  

Olen ihan mahdottoman tyytyväinen tähän vetoketjuhommaan!   Ketjujen ompelu ei ole koskaan aivan yksiselitteisen helppoa, joten jokaisen tyynyn kohdalla jännitin lopputulosta etukäteen.  Kaikki onnistuivat ihan kohtuullisen hyvin. 

Eilen oli aurinkoinen päivä ja minulla oli aikaa temppuilla kuvaamisen kanssa. Raahasin kaikki pehmusteet terassille Merrin hämmästellessä vieressä.  Kuvaan se ei nyt suostunut, oli muuta haisteltavaa. 

Harmaaseen ulkoasuun tuli nyt kivasti väriä!  Tykkään ❤️ Lisäksi sain puljata näiden farkkujen kanssa taas yhden projektin verran.  Vielähän sitä roipetta jäi johonkin pienempään juttuun, jos sellaisen keksin. 

Olihan se otettava vielä yhteiskuvaa keinunpehmusteidenkin kanssa.  Keinussa on noita isompia 20 x 20cm palasia ja tuoleissa pienempiä palasia. 

Kässähuoneen siivous viivästytti tätä projektia aika paljon. Kaikki piti siirrellä pois ja kaivella sitten taas esille. Suoria tikkejä, joustamatonta kangasta, melko helppoa ommeltavaa.  Farkku on ehdottomasti inspiroiva materiaali!  Vanhoja, risoja, epäsopivia, käytöstä poistettuja yms. housuja löytyy kaikkialta.   Olen koonnut kaikki farkkujuttuni tuonne sivupalkista löytyvään osioon  "farkuista", jos haluat käydä katsomassa.

 Mitä sinä tekisit farkuista? Vai pitäisikö kysyä, että mitä sinä tekisit farkuille, paitsi tietysti vetäisit ne jalkaan?

Mononlämmittimet

 Sarjassamme outoja pyyntöjä ja niiden toteutuksia:

Niitä on tietenkin hauska lähteä toteuttamaan 😊 Oma sisäinen hiihtäjäni ei ole edelleenkään saanut raahattua suksia esille tallin yläkerrasta.  Odottelen vielä hyviä kelejä.... 

Ystäväni on kuitenkin erittäin innokas hiihtäjä ja pitää muillekin hiihtokouluja.  Hän oli kuullut tällaisista mononlämmittimistä, joita ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on kehitellyt.  Ilmainen ohje löytyy Lankavan sivulta TÄÄLTÄ. (Alla olevat valkoisen neuleen kuvat ovat ohjesivulta). 

Käytin ohjeesta poiketen lankana Novitan Isoveljeä ja siihenkin 3½ puikkoja paksumpien sijaan. Halusin pinnasta napakan, että lämmitin ei löystyisi käytössä.  Langat löytyivät kotoa, mutta yhtä väriä ei ollut koko neuleen mitalle, joten yhdistelin kahta väriä. Lankaa kului 159 grammaa. 

Lämmittimien pohja puuttuu siis kokonaan.  Sen sijaan reunoja yhdistää kahdessa kohtaa kuminauha, joka tulee monon alle.  

En osannut arvioida käyttäjän monon kokoa ja laitoin kuminauhat vain valeeseen.  Ystäväni saa itse mittailla kuminauhojen pituuden ja kiinnittää ne sitten paremmin. 

Tässä monolämmittimet ovat jo testissä oikein monojen päällä.  Nykyiset monot ovat paljon sirompia, kuin ennen. Omien monojeni päälle en viitsinyt venytellä näitä 😁  Lisäsin ohjeen pituuteen 2 mallikertaa ja sain lämmittimistä 41 numeroiset. 

Aurinko paistaa ja on vapaapäivä! Olen odotellut hienoa ilmaa, jotta pääsen ulos kuvaamaan yhtä uutta juttua. Kesään asti en malta odotella 😜 Ensin  taidan tehdä vientireissun kierrätyskeskukseen, että saan noita yläkerrasta poistamiani tavaroita pois silmistäni.  Sen jälkeen menen kysymään, haluaisiko Arttu ulos kanssani... jännittää, mitä mieltä se mahtaa olla 😁

Rauhallista päivää juuri Sinulle! 

Punainen, valkoinen, musta

 Käsityöjuttuja siivoillessa vastaan tuli keskeneräinen kaulahuivi.  Puolet oli virkattu.   Päätin siinä siivouksen lomassa (lue: lipaston kasausta odotellessa) virkata huivin loppuun. Siitä olisi tullut huomattavasti lyhyempi, ellen olisi päättänyt käyttää koko lankakerää pois.   Virkkasin huivin lopulta lenkiksi, joka menee 3 kertaa kaulani ympäri. Tämä soittajapoika esittelee  huivia myös mielellään. 

Ulkona oli märkää ja terassin pöytäkin oli kostea.  Halusin kuitenkin ulkovalossa otetun kuvan huivista. Lanka on Novitan vanhaa Varpu -lankaa, jota kului 89 grammaa.  Koukku ei ole niin justiinsa, kun virkkaa salomoninsolmuja. 

Solmut ovat läheltä tämän näköisiä.  Mikäli et ole kokeillut niitä tehdä ja haluaisit, niin ohjetta löytyy ainakin TÄÄLTÄ  (linkki you tube -videoon). 

Viikonloppuna oli aika ponimaista ohjelmaa.  Poneille piti keksiä uudet nimet, nimikkolaulut ja katsoa, ketkä ovat kavereita keskenään.  Ponien piti kääntyä aina eri suuntiin, riippuen siitä, missä oli eniten katsottavaa. Tässä balettinäytös meneillään. 

Ulkona syntyi hehkeä lumineito.  Sen debyytti oli päivällä, illalla se jo rojahti ja häipyi lumiukkojen taivaaseen.  

Lumihevonen on kestänyt vielä tähänkin päivään asti.  En ole käynyt testaamassa, vieläkö se jaksaa kantaa ratsastajaa.  Hevosen nimi on Uljas Valkoinen. 

Nimi tulee alla olevasta teemasta, Uljas Musta.   Varastosta löytyi tuo musta hevonen, jonka selässä ilmenikin olevan joku hyppyytysnappula. Siinä piti kokeilla, mikä lelu lentää parhaiten korkeuksiin. Sammakko vain väpisi, mutta Muumimamma lähti kuin raketti! 

Muistin, että meillä pitäisi olla minun vanha kirjani Uljas Musta. Löytyi 1975 painettu kuvitettu versio. 

Sattui myös upea potkukelkkakeli!  Meidän vanha potkukelkkaräppänä kulkee vielä ihan mallikkaasti.  Olipas hauskaa! Olisiko tässä se uusi urheilulaji, jota minun piti testata? 😉

Näin sitä porhalletaan taas uuteen kuukauteen ja kevätaurinkoon...