Sivut

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Hikarit

 Tytär pyysi tekemään valkoiset pitsineulesukat.  Kiva! Joku pyytää tekemään  jotain 😍  Yhdessä etsittiin mallia, jonka Nekku sitten löysikin Rakkaat villasukat -lehdestä vuodelta 2019.  Minä sanoin joo sen paremmin ohjetta katsomatta. 


Langat ja puikot käsissä aloin lukea ohjetta.....  aika kauan sitä sainkin tiirailla, enkä silti ymmärtänyt.   Kuviosta oli kuitenkin ruudukkomalli. Ohjeen silmukkamäärät olivat myös tosi pienet. Ehkä lankanikaan ei ollut vastaavaa, vaikka puikot olivat.   Lisäsin silmukkamäärää aloitukseen ja tein muuten omin ohjein, paitsi tuo pitsikuvio, jonka tein ohjeesta.  Malli on nimeltään Hikarit ja sen on suunnitellut Leeni Hoimela.  Otsikon alla lukee, että siro japanilainen pitsi nostaa melkein jalat ilmaan! 

Tykkään erityisesti tuosta rusetista, joka muodostui kuvion keskelle. 


Sukat ovat kokoa 37. Venla -lankaa kului 2,5 puikoilla 59 grammaa. Aloituksessa taisin käyttää silmukkamäärää 18 / puikko. 


Frodon tarkastus on aika ylimalkainen, lähinnä hajuun perustuva. 



Takan edessä on riittänyt lämmittelijöitä.  Frodo odottelee tässä, milloin Merri on vähiten tarkkaavainen ja sitten se kävelee tuohon Merrin paikalle. Merri väistää aina.  Pari päivää sitten näin kuitenkin sellainen näyn, että Merri jahtasi Frodoa. Yleensä se on aina toisin päin. 
Tosi kiva huomioida myös sellainen asia, että tuo joulumyyjäisistä ostettu kissanpeti on ollut ahkerassa käytössä.  Ei ollut huono ostos ollenkaan.  Yhden vanhan kissateltan laitoin juuri kierrätykseen käytön puutteessa. 




Hikari -sanaa käytettiin ainakin minun kouluaikoinani sellaisista, jotka sattuivat saamaan hyviä numeroita kokeista, tai viittasivat usein.  Mistähän tuo sana oikein on suomenkielessä peräisin?  Toisten huonoudeksi on helppoa laskea asiat, joissa itse ei oikein viitsi vaivautua. Sitä kai se oli, harmitusta omasta tietämättömyydestä.  Mietin sitäkin, että sanottiinko hikareiksi vain tyttöjä, vai koskiko se  myös poikia?  En muista yhtään poikamaista  hikaria.  Kemian tunnilta muistan kyllä yhden pojan, joka tiesi aina kaiken.  Ei tule kyllä  hikari mieleen hänen yhteydessään. Itse olin ainakin kemia-fysiikka -alueella täysi tollo.  Ei uskaltanut katsoa opettajaan päinkään, kun saattoi joutua vastaamaan, eikä tiennyt yhtään mistä puhuttiin.  Muistan päätyneeni laskemaan jotain laskua liitutaululle asti. Pitkän kirjoittelun jälkeen sanoin, että tämän pidemmälle en osannut laskea... Opettaja sanoi, että en minäkään olisi sitä noin osannut laskea. Ei kuitenkaan sanonut heti alussa, että pieleen menee.  Onneksi minusta ei tullut kemistiä tai fyysikkoa, koska maailma ei olisi siitä juurikaan parantunut, jos lainkaan. 

Mieluisimpia aineita koulussa olivat kielet, musiikki, jossain vaiheessa  myös historia.  Inhokkeja olivat liikunta, terveystieto (sama ope, jonka kanssa ei synkannut),  fysiikka, kemia, matematiikka.  Käsitöistäkään en kouluaikana hirveästi tykännyt (liikaa ohjeistusta 😂).  Eihän tässä näköjään enää edes muista, mitä aineita koulussa piti opiskella 😁

Oliko sinulla inhokkeja ja mielusia aineita? 

Hehkeää helmikuuta juuri Sinulle joka tapauksessa! 

39 kommenttia:

  1. Hienot sukat ja vieläpä tavallista suloisempia kissoja...
    Minä sain koulussa hyviä numeroita, mutta en ollut hikipinko. Pidin kaikesta aineista ja minulla oli hyvä muisti. Ei ole enää. 😄
    Ihanaa helmikuuta! 🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallista suloisempia 😻
      Joillekin uuden oppiminen on varmasti mielekkäämpää, kuin toisille. On niin monia tapoja oppia. Ehkä se koulun tyyli ei aina ollut se otollisin kaikille. Huomasin aikuisopiskelun aikana, että motivaatio oppimiseen oli ihan toisenlainen.

      Poista
  2. On kyllä kaunis sukkamalli ja juurikin valkoisena kaikkein kauneimmat. Ihanat kisulikuvat. Kyllä kissat löytävät aina lämpimmmät paikat. Takan edustalla on hyvä olla itse kenenkin. Meillä 26 astetta pakkasta tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hyvä, että kelit on vuodenajan mukaiset. Kesällä sitten taas "valitetaan" helteistä. Minulla oli se hiihtäminen liikuntatavoitteena,.. eihän tuonne pakkaseen tarkene hiihtämään! Nyt on taas hyvä syy olla menemättä 😁

      Poista
  3. Nuo ovat todelliset hikari-sukat :-) eli ei noita kuka tahansa saa aikaiseksi. Minulle tulee aina jotenkin rimakauhu ja jännitystä kehiin kun joku tilaa minulta jotain. Aina pelkää että tuote ei miellytä tilaajaa. Se tunne tuli tutuksi silloin kun tein niitä aika suuritöisiä tiffany-lasitöitä. Ja tietysti myös pitopalvelussa oli aina omat pelkonsa ..ettei vaan kenenkään juhlia pilaisi !
    Hikari en ollut koulussa koskaan. Keskinkertainen alusta loppuun. Matikka, fysiikka ja kemia ihan hebreaa . Historia, uskonto, psykologia kiinnosti ja kielissä olin kohtalainen (englanti, ruotsi, saksa, ranska )...kielitaito tosin ei ole säilynyt enää näihin päiviin.Liikunta yök. Nyt kun mietin taisi olla tervan juontia lähes koko kouluaika :-). Onneksi oli kavereita ja paljon muuta mielenkiintoista koulun ulkopuolella .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei miellytä, niin ei voi sitten mitään. Olisi tietysti eri juttu, jos se pyytelijä toisi langat ja sanoisi, mitä tehdään. Sitten jo voisi syntyä pientä rimakauhua, kun ei tietäisi miten onnistuu, koot ja muut. Sama pätee varmaan kaikenlaiseen tekemiseen, jos tekee toiselle. Toisen lapsen vahtiminenkin on ihan erilaista kuin oman.
      Samat kielivalinnat oli minulla. Ei ollut silloin oikein selvillä, mitä tässä elämässä lopulta tekisi. Aika vähän on tuota ranskaa ja saksaa tarvinnut 🫣

      Poista
  4. Oi! Nyt on kyllä niin kauniit sukat, että ihan piti lähemmin kuviota tutkia. Rusettikohta kyllä söpö, mutta kaunista pitsiä koko sukan etumus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli helppo kuvio neuloa, kunnon ohje pitsin osalta. Joskus voi poiketa kirjoneulemieltymyksistä ja tehdä jotain ihan muuta.

      Poista
  5. Kauniit pitsisukat! Hikari sukkien nimessä viittaa varmaan japanin kielen valoon. Minun aikanani koulussa käytettiin vielä sanaa hikipinko kympin oppilaista, pojista ja tytöistä, mutta varmaan vuosien myötä lyhentynyt hikariksi tai hikkeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon japaninkieleen siinä viitattiin. Itselle tuli vaan ihan muita mielleyhtymiä. Hikipinko taitaakin olla se alkuperäinen sana, jota muistelin. Siitä sitten muunnoksia.

      Poista
  6. Ihanat Hikarit. Näyttävä pitsikuvio

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikkeus vain säännön vahvistaa, eli kirjoneuleen voi hetkeksi laittaa tauolla ja tehdä pitsineuletta. Oma-aloitteisesti en olisi tuohon lajiin vaihtanut.

      Poista
  7. Onpa kauniit Hikarit! Pitsineuletta en vuosiin olekaan tehnyt, ehkä joskus, nyt eletään kirjoneulekautta. Meillä hikari oli hikipinko, yleensä sanaa käytettiin harvoin. Meidän luokalla oli yksi Mauno joka tiesi aina kaiken, hän ei vaan ollut hikari, hän oli symppis. Matemaattiset aineet eivät olleet minunkaan alaa, vaan kielet, liikunta, hissa ja kässä. Meidän perheestä puolet on nyt matemaattisia ja puolet kieli-ihmisiä, isäntä, poika ja yksi tytär ovat matikkahikareita, me muut puhutaan kielillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoneule on minullekin kiintoisampaa.
      Väittävät, että kielipää ja matikkapää toimivat eri tavalla ja siksi juuri nuo taidot kehittyvät. Varmaan noiden taitojen käyttökin lisää taitoa.

      Poista
  8. Hiki pukkaisi pintaan, jos minulta pitsisukkia pyydettäisiin... olet kutimiesi kera kyllä oikea "hikke"...
    Hikipinko oli hikari tosiaan omana aikana... omat muksut ja niiden muksut puhuu hikeistä!
    Ysiluokalla innostuin pinkoilemaan, kun löytyi tavoite... halu muuttaa toiselle paikkakunnalle, siellä oli mieluisa lukio...
    Nostin lähes kaikkia lukuaineita yhden, joitakin jopa parikin ylemmäs... ensin jouluna yhden ja päättötodistukseen sen toisen... alkoi kummasti "maistua" lukuaineet... Taideaineista taisivat opet antaa tietoisesti täydet, kun tiesivät minne hain... heh heh... hikkeily ei jatkunut lukiossa, mutta sellainen määrätietoisuus aineita kohtaan, joista uskoi olevan hyötyä...
    Harmittaa ettei kielet olleet silloin sillä listalla... pieleen meni sen hetkiset arviot. Pitkää matikkaa ja matemaattisia aineita en ole tarvinnut sen jälkeen... useampi kieli olisi rikkaus... maantieto ja uskonnot kiinnosti kyllä kovasti... taideaineet oli lempparit... monipuolisti siitä saikin kokemusta... ja ehkä siksikin on innokas räpeltämään ja sotkemaan kaikkea yhä.
    Kiitos kysymästä - oli ihan mielenkiintoista palata muistelemaan kouluaikoja... nyt vanhin lapsenlapsi on ysillä ja yhteishaku just puhututtaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hikke, hikari, hikipinko. Onkohan nämä eri alueiden murresanoja. Vähän erilaisia eri alueilla, mutta sama idea. Tarpeeksi kun kiinnostaa ja on hyvä kannustin, pystyy mihin vain. Vaikka sitten pitsisukkien neulomiseen 😁
      Montaakin kouluajalla opittua asiaa ei ole tarvinnut nykyisyydessä. Tulee mieleen vaikka hoitoalan koulussa katsottu ruumiinavausvideo. Ei ole vielä tullut tällaista tilannetta vastaan 😂

      Poista
  9. Onpas kauniit valkoiset pitsikuosi sukat😍
    Villasukat ovat juuri nyt niiin tarpeen. Täällä -31 hyytävä keli aamulla ja vieläkin -26...nyt tuli se kevät kaipuu.
    Voi söpöset teilläkin lämmitellään takan edessä ja ihana tuo peti. Niin malttaa toinen odottaa vuoroaan. Söpöset🐈‍
    Kouluaineet hih minä pidin kuvaamataito,musiikki,liikunta ja luonnontiede.
    Mielestäni muut oli ihan turhia ja en todellakaa ollut hikari🤣
    Olen huomannut sitten aikuisopiskelu se on ollut paljon mielekkäämpää ja vaikeat aineet sujahtavat pääkoppaan jännästi paljon paremmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitsi sopii jotenkin parhaiten valkoiseen väriin.
      Iltavuoroon pitäisi tänään lähteä pakkasesta huolimatta. Ehkä siellä tarkenee, kun juoksentelee ahkerasti 😊
      Aikuisopiskelu oli melkein mukavaa. Oppi tuntui järkevämmältä, kun se oli kohdennettu oikeisiin asioihin, ainakin melkein.

      Poista
  10. Hikari on minulle uusi sana, ja ilmiönä koen hankalaksi nuo -ari-päätteiset sanat. Olen seisahtunut synnärin ja minarin ja monen muun takia pähkäilemään ja varsinainen asia onkin sitten jäänyt syrjään. Synnäri paljastui synnytyssairaalaksi ja minari minihameeksi, mutta ei ihan heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnäri on minulle ihan tuttu, mutta minarit tarkoittavat mielestäni minisuksia 😊 Entäpä tuparit, petari, sutari tai kenties jopa Semmarit ?

      Poista
  11. Hienot hikarit tulikin. Sama mielleyhtymä hikari sanasta, meillä tosin oli käytössä hikipinko. Liikunta oli minunkin inhokki, kai johtui siitä kun olin pullukka ja huono juoksemaan, mutta pesäpallosta tykkäsin, kun olin hyvä lyömään. Tykkäsit biologia-maantiedosta, kuviksesta ja uskonnosta.
    Äidinkielestä muuten, mutta sanaluokat tuotti osin tuskaa ja ne sijamuodot oli kauheita: illatiivi, allatiivi, inessiivi.... ainekirjoitus oli mun juttu.
    Ihanat kisut siellä köllöttelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainekirjoitus oli tosiaan mukavaa. Noiden sijamuotojen nimien opiskelu oli hankalaa. Kielissä ne vielä korostuivat, kun piti muistaa oikea sanakin. Olikohan meillä ala-asteella joku seinätaulukin noista sijamuodoista, taisi olla.
      Moni liikuntajuttu oli ihan kiva, mutta jossain vaiheessa niistäkin hävisi liikunnan ilo liiallisen totisuuden myötä.

      Poista
  12. Hikke, hikari ja hikipinko ovat tuttuja sanoja. Sanoisin, että kaksi ensimmäistä ovat lyhennyksiä hikipinko-sanasta. Katsoin Suomen kielen perussanakirjasta ja siellä sanotaan näin: hikipinko, halventava, kts. pinko. Sitten pinko-sanan kohdalla: ahkera oppilas, lukutoukka. Ja vielä pingoittaa-sanan kohdalla: työskennellä ahkerasti menestyäkseen, päästäkseen esimiehen suosioon tms., vars. lukea läksyjä, opiskella ahkerasti, pinkoa.
    Sukat on hienot, nostavat lentoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on mielikuva, että tuota sanaa käytettiin enemmän halventavassa merkityksessä, vaikka se varmaan juonsikin jonkinlaisesta kateudesta ja omasta laiskuudesta. Joillekin opiskelu vaan oli helppoa, silloin sitä ei osannut ajatella "aivotoiminnan" kannalta 😂

      Poista
  13. Hienot sukat!
    Nykynuoret puhuvat hikeistä, mutta hikari on minullekin tuttu termi. Minulle koulunkäynti oli peruskoulun lävitse todella helppoa, minulla oli nuorena todella hyvä muisti ja pärjäsin matemaattisissa aineissa. En yleensä ikinä tehnyt läksyjä, sutaisin ne oppitunnilla valmiiksi. Lukiossa pitkä matematiikka ja fysiikka teettivät töitä. Tykkäsin monista aineista, kuvaamataidosta, matematiikasta, historiasta, biologiasta ja äidinkielen ainekirjoituksista.

    Mun nuorimman pojan vahvuus on sovellettu matematiikka eli kemia ja fysiikka. Ne ovat kuulemma lähinnä vaan helppoa laskentaa. Minulle fysiikka oli kouluaikojen vaikein juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, onneksi me ollaan erilaisia ja sovellutaan erilaisiin asioihin 😊 Voisiko aivoja luokitella myös nk järjestelmällisiin ja luoviin? Toisaalta eri asioissa voi olla erilaisia näkymiä tämänkin suhteen.

      Poista
  14. Kaunis pitsimalli Hikareissa ja valkoinen lanka on nappivalinta töisevään malliin. Hikipinko meillä, valo Japanissa. Juopporatti tarkoittaa kuitenkin samaa molemmissa maissa. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas löytyi uusi sana: töisevä 😂 Kirjoittelussa on se hauska puoli, että uusia sanoja sukeltaa esiin silloin tällöin. Etenkin, kun ei ole niin vakavaa kirjoittelua. Nyt jäin miettimään, olitko tosissasi tuon toisen sanan kanssa.. Suomessa kyllä, mutta ei kai Jaappanissa?

      Poista
    2. Kyllä se on sama Japanissakin 🤣

      Poista
  15. Minulle on ihan uusi sana -hikari, hikarit. Kouluajoilta muistan, että jotkut olivat pinkoja. Minä en ollut pinko.
    Sukat on sievät. Samoin kissat, kuten aina.,
    Koulussa pidin äidinkielestä, käsitöistä, liikunnasta, muut aineet eivät oikein maistuneet,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni sana on varmaan eri murrealueilla vähän erilainen.
      Pinko -sanasta tulee mieleen pinkominen myös muussa mielessä. Muistan ala-asteella olleeni kova juoksemaan. Kerran liikuntatunnilla joku isompi poika (joka oli vain välitunnilla) halusi juosta kanssani kilpaa. Tultiin yhtä aikaa maaliin kokoerosta huolimatta. Nyt ei kovin enää juoksututa 😂

      Poista
  16. Kauniit sukat! En kyllä ymmärrä, miten sukkien nimi liittyy noin kauniisiin sukkiin. Vai olitko sinä hikipinko eli hikari, kun neuloit sukat, ei kai sentään. Minä tykkäsin koulussa matematiikasta, mutta ei sitä oikein kehdannut ääneen sanoa, ettei vaan luultu hikariksi. Liikunta oli inhokkini, sillä aina jäin viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi, kun valittiin joukkueita pallopeleihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi tuli ilmeisesti japanilaiseen sanaan liittyen, ei siihen, mikä siitä tulee kotimaisen sanavaraston kautta mieleen.
      Tuo joukkueiden valinta oli kyllä aikamoista. Siitä on jäänyt varmaan monelle ikäviä muistoja. Monta muutakin ikävää juttua tulee minulle mieleen.

      Poista
  17. Kauniit sukat! Nuo minäkin osaisin ehkä tehdä. Tykkään pitsineuleesta!

    Minä vihasin koulussa käsitöitä, kuvista, liikuntaa, historiaa, ruotsia, fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa. Tätä listaa katsellessani herää kysymys, että tykkäsinkö jostain aineista. 😂 Maantiedosta tykkäsin kovasti, ja köksä, äikkä ja enkku oli ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koulun ja kouluaineiden pakollisuus oli monestikin vastenmielestä. Aikuisiällä opiskelut sujuivat paljon mielekkäämmissä merkeissä. Ehkä järkeäkin oli kasaantunut vähän lisää lapsuusajoista lähtien 😂
      Minäpä haastan sinut nyt neulomaan sukat! Ainakin nallet kaipaisivat sukkia.

      Poista
  18. Kauniit sukat!
    Hikari ja pinko ovat tuttuja sanoja molemmat. Mistäköhän aineesta olisin tykännyt musiikin lisäksi? Aika usein kirjoittamani ainekirjoitus luettiin ääneen. Kirjoittaminen oli kivaa. Ehkä piirtäminenkin, vaikka en ollut siinä keskivertoa parempi. Matematiikasta tykkäsin, mikä on sinänsä hassua, että fysiikka ja kemia eivät sujuneet lainkaan? Liikunnassa tykkäsin vain lento- ja pesäpallosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko sinä enemmän pitsinaisia, kuin kirjoneulenaisia? Minä kuulun jälkimmäisiin, mutta välillä voi tehdä poikkeuksia.
      Luovat jutut oli koulussa ihan mukiin meneviä. Useimmiten. Liiallinen ohjeistaminen kuitenkin häiritsi. Minä tykkäsin myös mieluummin kirjoitella jotain mielikuvitustekstejä, kuin jotain tylsiä asiatekstejä.

      Poista
  19. Kivat pitsisukat! Tuolla hikari-nimityksellä on ehkä vähän sellainen kateellisuuden leima, että kun joku pärjää koulussa hyvin ja itse ei, niin pitää yrittää nimittelemällä saada vähän toista alaspäin. Minulle koulunkäynti on ollut helppoa, yläasteella tykkäsin erityisesti äidinkielestä, historiasta ja käsitöistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo on nimityksenä vähän kenkku. Näillä sukilla olikin sellainen japanilainen viba, vaikka suomeksi tulikin muu ajatus.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!